Näillä helteillä on kiva mennä
viileään autoon ja kirkkoon
Siellä ei hiki lennä,
mennään Saloon ei Hankoon.
Katsotaan historiaa arvokasta,
mitä löydetään Pyhän Marian kirkosta.
On täällä hienot puuveistokset,
hautajaisvaakunat ja lasimaalaukset.

Nämä helteiset ilmat eivät houkuttele kallioille kapuamaan, mutta sopivasti on näitä tiekirkkoja auki.
Tosin niitäkin töissäkävijöille hassusti, kun eivät ole auki viikonloppuisin, joten vähän jouduimme Krissen kanssa valkkaamaan minne suunnistaisimme. Perjantainen vesisade oli muuttanut ilman trooppiseksi, joten kirkkojen kiertely sattui sopivaan aikaan. Viileässä autossa matkustaminen tuntui myös oikein houkuttelevalle.

Päädyimme kirkkojen aukioloajan perusteella matkaamaan Salon kirkoille, eli Perniöön ja Halikkoon. Matkoihimme kuuluvat edelleen ne mutkat ja lähdimme ajamaan rannikkotietä pitkin Perniöön. Kuis ollakaan matkalle varrelle osui Pohja. Päätimme katsastaa Pohjan kirkon, kun emme olleet varmoja olimmeko käyneet siellä aiemmin. Kirkon eteen saapuessamme oivalsimme heti, että juu, tuttu kirkko, kun von Julinin suvun komeat sukuhaudat olivat hautausmaalle tulevan kirkkotien molemmilla puolilla.

Von Julinin on alueen ruukinomistajasukua, Fiskars, Billnäs jne.  Aluperin he olivat Julinia, mutta heidät aateloitiin vuonna 1849. Von Julin suvun ehkä mielenkiintoisin henkilö on ollut Hedvig Charlotta Héléne von Julin, joka oli marsalkka Mannerheimin äiti. Hänet on haudattu Pohjan hautausmaalle yhteen suvun sukuhaudoista.

Yllätykseksemme kirkon ovi oli auki ja ystävälliset, vapaaehtoiset kirkkoa opastavat eläkeläiset toivottivat meidät tervetulleeksi Pohjan kirkkoon. Jeee! Riemulla ei ollut rajoja, kun suupielet korvissa pääsimme tutkimaan ja kuvaamaan kirkkoa. Niin monet kerrat olemme kirkkoa kierrelleet ulkopäin, mutta harvoin olemme osuneet pääsemään sisälle kirkkoon.

Pohjan keskiaikaisen, Autuas Neitsyt Marialle (Pyhä Maria) pyhitetylle kirkon ensimmäinen silmiin pistävä erikoisuus oli länsipäädyn eri tyyliä edustava eteinen, joka valkoisine seinineen erosi muusta kirkon tyylistä. Se on rakennettu 1848-1849 tiilestä, joten siksi sen vaikutus katselijan silmiin on vaikuttava. Muuten kirkko on pysynyt suunnilleen alkuperäisessä muodossaan sen rakentamisesta saakka, jonka on arvioitu sijoittuvan vuosien1460-1480 väliin. Muutoksista suurin lienee keskiaikaisen asehuoneen purkaminen länsiseinältä ja sakariston katon laskeminen 1864.  

Kirkko sijaitsee vanhalla markkina- ja uhripaikalla. Samalla paikalla on sijannut puukirkko 200 vuotta aiemmin. Kirkon sijaintiin lienee vaikuttanut Vanhan Kuninkaantien kulku Pohjan kylän kautta.

Kirkkosalin epäsymmetrinen kaksilaivainen muoto on ainutlaatuinen Suomen keskiaikaisissa kirkoissa. Alunperin kirkosta oli tarkoitus tylla kolmilaivainen, kuten muutkin keskiaikaiset kirkot, mutta rakentamisen aikana suunnitelmat muuttuivat. Halikon kirkko on aikoinaan ollut saman muotoinen, mutta kirkon muutosten yhteydessä kaksilaivaisuus on hävinnyt.
Kirkkoon penkit ovat tulleet 1700-luvulla, tiililattia, alttarikaide ja urut 1900-luvulla.

Kirkon vanhin esine, (kuva yllä) todellinen nähtävyys on Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä puuveistos  1300-luvulta. Veistoksen pinnassa on havaittavissa alkuperäistä väritystä, valkoista, punaista, sinistä, hopeaa ja kultaa. Ja sen on arvioitu olevan ainoa esine vanhasta puukirkosta ennen tätä nykyistä kirkkoa. Muitakin puuveistoksia on kirkolle lahjoitettu, kuten suuri pietá-veistos 1400-luvulta, saarnastuoli 1600-luvulta ja äärettömän hienot puiset hautajaisvaakunat.
Saarnastuoli on valmistettu Tammisaaressa ulkomaisten esikuvien mukaisesti. Se oli pois käytöstä 1848-1951, kunnes se korjattuna palautettiin kirkon käyttöön.

Pohjan kirkossa on paljon jäljellä puisia veistoksia, jotka ovat koristeellisesti tehtyjä, värit ajan saatossa haalenneet. Osa veistoksista on olleet kaikkien nähtävillä, eniten ristiinnaulittu-veistoksia, krusifikseja sekä erilaisia Kristus- ja pyhimysveistoksia.

Pyhimyskaapiksi on kutsuttu kaappia, jossa on vaan yksi veistos. Kaappi kuulostaa oudolle, koska ne ovat muistuttaneet pienoisrakennuksia korkeine kattoineen, holveineen ja ikkunoineen. Kaappien kaksoisovet ovat olleet juhlallinen sisäänkäynti rakennukseen.
Alttarikaapissa, jos kirkosssa on ollut sellainen, siellä säilytettiin useampia veistoksia kaappien sisällä. Tässä kirkossa ei ollut semmoista näkyvillä.

Alttari-ikkunan lasimaalauksen ”Jeesuksen vuorisaarna” on toteuttanut vuonna 1955 Kitty Liljequist-Krogius. Ikkunan yläosassa on ”Laupias samarialainen”. Alttari-ikkuna on Pohjan arvohenkilöiden ja vanhojen sukujen lahjoittama kirkolle. Alttari-ikkunan kummallakin puolella olevat vihkiristit ovat vuodelta 1470-luvulta, jolloin kirkkoa rakennettiin.

Vanha alttaritaulu R.V. Ekmanin 1849 maalaama taulu, siirrettiin pohjoiselle seinälle lasimaalauksen tieltä.

Ikkunassa on kolme lasimaalausta. Ylimpänä on Aatelisuvun Boije af Gennäs vaakuna, teksti Nils Andersson Boije 1559. Vasemmalla Stålarm-suvun vaakuna 1567 ja teksti Elin Eriksdotter 1567.

Kirkon seinillä on hautajaisvaakunoita yhteensä yksitoista kappaletta 1600-luvulta, joiden suvun jäseniä on haudattu kirkon lattian alle.

Kaksikerroksinen tapuli on tyyliltään myöhäiskustavilaista, joka on  rakennettu 1827 Pehr Granstedtin parinkymmentä vuotta vanhemman piirustuksen mukaan.

Kirkosta tapulille päin johtaa kaunis puukuja. Hautausmaa on kaunis, hyvin levollisen ja rauhallisen oloin vanhoine hautamuistomerkkeineen.

Pyhän Marian kirkko
Vanha Turuntie 79
10420 Pohjankuru

Kuvat @ Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.