Kosken kuohuja kuuntelen,                            
niin ainakin luulen.
On kaikki kuohut jäätyneet,
hienot koristeet ylle saaneet.
Äänet ovat vaienneet.
Tarkkaan kuunnellen,
saatan kuulla sen,
kosken kuiskauksen.
Kevät saapuu, hiljalleen
tuo tullessaan
kosken sinfoniat uudelleen.

Elämääni kuuluu matkailu kotimaassa Kristianin eli Krissen kanssa, historiallisissa kohteissa koluaminen, välillä jalkaisin, välillä autolla matkaamme kauemmaksi kotiseuduiltamme.

Tällä kertaa parvekkeen tarvikkeiden hakeminen vaati autoa, niin mietimme, että samalla voitaisiin katsoa onko mitään kivaa katsottavaa matkan varrella. Samalla voisimme käydä ulkoilemassa ja ottaa valokuvia. Jahkailun ja pähkäilyn jälkeen päätimme käydä Roihupellossa rautakaupassa, josta ajoimme Viikin kautta Vanhankaupungin koskelle.
Ensimmäisen kerran käydessäni Vanhankaupunginkoskella, hämmästykseni oli suuri, että näin komea paikka on Helsingin keskustan liepeillä. Vanhat tiiliset rakennukset tuovat historiaa lähemmäksi tätä päivää.

Vanhankaupunginkoski, alkuperäiseltä nimeltään Helsinginkoski (eli ruotsiksi Helsingfors), sijaitsee Vantaanjoen suulla, josta se laskee Vanhankaupunginlahdelle. Joki haarautuu kahdeksi erityyppiseksi koskeksi ja väliin jää Kuninkaankartanonsaari, jossa sijaitsee Tekniikan  museo, punatiilihalli, info sekä pikasuodatuslaitos. Autolla pääsee helposti koskelle, kun Viikintieltä kääntyy museolle, niin parkkipaikka on heti tien alussa tai punatiilihallin kummankin päätyjen kohdilla.

Maisemat ovat muuttuneet 177 vuodessa( kts. maalaus), mutta samoja tunnistettavia elementtejä kuvista löytyy kuten oikealla oleva Kuninkaankartanonsaari. Saari on saanut nimensä Kustaa Vaasan 1500-luvulla perustamasta kuninkaankartanosta, jonka hän perusti jo ennen Helsingin kaupungin perustamista. Saaren etelärannassa on suosittu piknik- ja oleskelupaikka. Kalastaja-eemeleitäkin kosken rannoilla voi tavata. Voishan sitä itsekin käydä kokeilemassa narrata tirrejä vai olisiko kosken lähellä saatavilla lohia?
Komea Matinkaaren silta näkyy saarelle. Näin talviaikaan Vanhankaupunginlahdella hiihtäjät, pilkkijät ja lenkkeilijät olivat päässeet nauttimaan jään kantavuudesta.
Me kuvasimme vain läntistä koskea sen jäisessä komeudessan.

Yllätykseksemme myös tämäkin läntisemmän puoleinen koski oli jäässä. Vaikuttava silti, koko 6 m jäätyneessä korkeudessaan. Miten hienoja jäämuodostelmia luonto luo, ei voi kuin ihmetellä ja ihastella!

Saaren puolelta pääsee siltaa pitkin Hämeenkadun puoleiselle rannalle. Sillalla ei ole talvikunnossa-pitoa, joten sillan kaiteesta kovasti kiinni pitäen pääsimme muutamat jäätyneet askelmat liukumaan sillalle, samoin toisessa päässä muutamat useammat askelmat.  Mielessä kävi, että onko pyllyllään laskeminen paras tapa mennä alas. Kauhunkatse ylöspäin ja vielä yhdet jyrkät portaat ylös ja olimme putouksen kohdalla rannalla sijaitsevan kesäisin aukiolevan Voimalamuseon kohdalla. Alueella ovat 1800-luvulta olevat mylly, höyryvoima- ja vesivoimalaitokset. Vesivoimalaitos on Suomen vanhimmalla koneistolla toimiva vesivoimala.

Erittäin suositeltava kohde käydä katsomassa, talvisessa jäisessä asussaan, keväisiä kuohuja, kesän kirkkaudessa sekä syksyn väreissä.

Vanhankaupunginkoski,
Hämeentie 163,
00560 Helsinki           

Hämeentien ja Viikintien risteyksessä, P-paikka Viikintieltä

Helppokulkuinen, paitsi talvella ei talvikunnossapitoa           
sillalla eikä portaissa

Kuvat © Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.