Kalliomaalaukset,
vuosisataiset,
tummanpunaiset.
Osittain haalistuneet.
Miltä ne ovat ennen näyttäneet.
Mitä ne ovat kertoneet
Ovat osin säilyneet
Kertomassa meille ajasta,
erittäin kaukaisesta

Lähellä Hvitträskiä oli myös Vitträskin kalliomaalaukset. Maalausten on sanottu olevan ensimmäiset  Suomesta löydetyt, mutta ei ilmeisesti suurta innostusta saanut aikaan, kun Jean Sibelius on ilmoittanut maalauksista tammikuussa 1911, mutta vasta 1917 löytö on dokumentoitu.
Maalaukset sijaitsevat n. 16 m järven pinnan yläpuolella. Maalauksia tehdessä järven pinta on ollut järven rannalla. Kalliomaalaukset sijaitsevat aivan lähellä Hvitträskin museota, joten tarkoituksemme oli ne käydä samalla katsomassa.
Ajoimme museolta mäkeä alaspäin ja mäen alta kääntyi tie Rauhalantielle. Mäen päällä oli sininen talo vasemmalla ja oikealla tasainen kallio, johon jätimme auton. Navigaattorilla yritimme paikantaa paikkaa, vaikka meillä oli yhden blokkarin ohjeet kohteelle. Emme vaan heti ymmärtäneet täytyykö mäkeä lähteä tulo- vai meno suuntaan. Onhan se kivaa pyöriä tiellä, että tuonneko vai tuonneko.
Kävelimme takaisin tulosuuntaan ja oikealla vihertävän aidan luona kääntyi tie oikealle mökin pihaan, joka aiheutti epävarmuutta, kun ei halua mennä kenenkään pihaan. Varovasti hiippailen uskalsimme lähestyä mökkiä, mutta sitten huomasimme aidan vieressä menevän polun kallioille. Polku oli rajattu myös toiselta puolelta aidalla. Olimme oikealla tiellä.

Eivät koirat haukkuneet eikä hyökänneet kimppuun, joten arvelimme olevamme oikealla reitillä. Kallion laelta avautui huikeat näkymät Vitträsk-järvelle. Niitä kannattaa ehdottomasti pysähtyä ihailemaan. Järven vasemmalla puolella näimme myös Hvitträskin rakennukset puiden keskellä.

Blokkarin ohjeista myös muistimme, että polku tai poluntapainen lähtee oikealta maalauksille.
Kallioilla kulkeminen on haastavaa, mutta päivän sade ei ollut kuitenkaan liukastuttanut kalliota, joten pääsimme laskeutumaan kalliokiekekkeelle. Krisse edeltä, minä kihisten takana. Alaspäin laskeutuminen on minulle hankalampaa ja pelottavampaa.

Pääsin kuin pääsinkin Krissen avustamana alas kallioterassille. Ja siinä se kyltti oli.

Tunne oli huikaiseva. Tunsi olevansa jonkin suuren äärellä kohdatessaan ensimmäiset kalliomaalaukset. Samalla huimaiseva, kun seisoi kallioterassilla korkeanpaikan kammoisena ihmisenä. Kuviot olivat haalistuneita, mutta kyllä niistä verkot erotti ja punavärin. Maalauksia olisi viisi, viiden metrin matkalla, 0,8-1,8 m korkeudella, mutta emme huomanneet kuin kolme. Ja kallioterassin kapeimmalle kohdalle emme menneet.
Tilaa oli kyllä kävellä, mutta kuitenkin kun kulkee lähellä kallioseinää ei pelota, olo on paljon turvallisempi.

Kalliosta erottuivat punaiset verkkokuviot…. jotain muitakin nähtiin, joista emme olleet varmoja oliko mielikuvituksen tuotetta vai totta!
Kieleke kapeni toiseen suuntaan, joten emme tutkineet kalliota sieltä suunnalta. Maiseman ihailua, kuvia ja kotiin.
Tunne oli hieno, kun olimme nähneet jotain uutta. Ja yhden illan aikana voi käydä kiertämässä Museoalueen ja kalliomaalaukset.

Vitträskin kalliomaalaus
Rauhalantie 50
02440 LUOMA ( Kirkkonummi)
Koordinaatit 60°11´8.1974´´N, 24°31´16.6331´É                   
Vaikeakulkuinen alas maalauksille.

Nähtävyyksiä lähellä:
Hvitträskin museoalue,
Hvitträskintie 166,
02440 LUOMA,
auki kesäisin 2.5.-30.9 (kannattaa tarkastaa aloistus päivämäärä)
ke-su klo 11-17, alueella myös ravintola

Kuvat © 2018 Reiskat ja Reppu.  Kaikki oikeudet pidätetään. 

.