Voi mahoton mitä sirkutusta, 
kuuluu lähellä asutusta.
Tai toisaalta, ette arvaa, 
ollaan lähellä Jorvin sairaalaa
Voi olla luonto ihana,
melkein takapihalla.
Poikkea metsään, näet koskelle, 
se herkistää mielen, kyynel valuu poskelle.
Niin kaunista ja rauhaisaa, 
kun katselee luonnonmaisemaa

Lämpöiset säät vaan jatkuvat. Metsän varjoihin teki mieli lähteä liikkumaan työpäivän jälkeen. Aiemmin keväällä kävimme kiertämässä  Glimsjoen luontopolun ja jäi kutkuttamaan mieltä miltä kosket näyttäisivät nyt kun lehti on puussa. Glims ja sisarensa Gloms ovat Espoonjoen haaroja, jotka yhtyvät Kirkkojärven kohdalla Turunväylän vierellä Kasavuoren kainalossa, lähellä Espoon Ikeaa.

Jätimme auton Jorvin sairaalaa vastapäätä olevalle ”parkkialueelle”. Betoniporsaita oli edessä, mutta koska siellä oli muitakin autoja, mekin veimme auton sinne tyylikkästi possujen välistä.
Huom! Alue on suljettu, joten kun me vierailimme täällä, pystyimme auton alueelle jättämään.
Polun alkupäästä saavuimme heti Jorvinkoskelle. Kuohut olivat pienentyneet huomattavasti viime kerrasta, mutta lälly oli kuivunut ja kasvien rehevyys saapunut. Ja mikä vihreys ja lintujen lirkutus.
Jorvinkoski on taimenen merkittävä kutupaikka Espoon alueella. Millaisia luontoalueita voikaan olla lähellä asutusta. Asutusta, joka toisaalta myös voi tuhota näin hienon paikan olemassaolon. Rakentaminen vaikuttaa negatiivisesti veden laatuun, kun kiintoaine huuhtoutuu jokeen.

Ilta-aurinko antoi hehkuaan saniaisille ja metsän puille. Alkupää polusta oli hyvinkin rehevää ja tiheää kasvustoa ja lintujen laulun täyttämää. Emme nähneet yhtään sirkuttajaa, vaikka äänet kuuluivat välillä hyvin lähellä.
Polku nousee korkeammalle mäelle Ingaksen metsään. Alue on luonnonsuojelualuetta ja puiden runkoja on kumollaan metsässä maatumassa. Maasto muuttuu enemmän kangasmaisemmaksi. Suuret kuuset ja männyt kohoavat korkeuksiin. Havunneulaset  ja paksut juurakot ovat vallanneet polun, joten täytyy vähän vilkuilla jalkoihinsa, ettei kupsahda kumoon. Metsän aluskasvillisuus on mustikkavoittoista ja jopa metsämansikan kukat olivat auenneet.

Polun jyrkimmältä rinteeltä on hienot näkymät alapuolen koskelle, mutta toisaalta kasvillisuus peittää siitä osan. Glimsjoki saa alkunsa Pitkäjärvestä ja virtaa Kirkkojärvelle n. 3 km matkan. Pisin koskiosuus on noin kilometrin mittainen Ingaksen sillalta Jorvin sillalle. Keväällä koski on komeissa kuohuissa, mutta kesän aikaan virtaamat vähenevät.

Saavuimme hiekkatien pätkälle ja Ingaksen sillalle. Oikealle jäi vanha punainen kappalaisen talo. Sillan toisella puolella kiviaidan sisällä on kestikievarina ja nimismiehen talona toiminut Pellaksen talo. Myllykylän pelloilta on löydetty laaja kivikautinen asuinpaikka. Tutkimuksissa oli selvinnyt, että siinä on sijainnut hylkeenpyytäjien tukikohta. Rantaviiva on sijainnut syvemmällä Espoossa kuin nykyisin. Löydöt ovat 3000-5000 vuotta vanhoja.

Ingaksen pappila on perustettu vuonna 1699 ja asutus keskittyi pappilan läheisyyteen. 12 talon ryhmä muodosti Kvarnby -nimisen kylän.  Lähellä kulki Kuninkaantie, joka myös nykyään kantaa samaa nimeä. Samoin nykyinen Turuntie on sijainut melkein samoilla urilla alusta lähtien.

Käännyimme sillalta oikealle ja kävelimme pellon luokse. Meidän matkamme välillä ei etene, mutta saamme ainakin raitista ilmaa. Aina löytyy kuvattavaa, joten täytyy pysähdellä ja ihailla maisemia ja kaunista luontoa.

Lähdimme paluumatkalle, kun kaikenmaailman hyttiäiset ja inniäiset kävivät välillä pistelemässä ja saivat aikaiseksi kutiavia paukkuja! Luonto on ihmeellistä, kaunista ja katoavaista. Kun tuomet lakastuu, alkavat pihlajat kukkia. Sama kiertokulku vuodesta toiseen, aina sitä odottaa yhtä innolla. Toisaalta ei muista niitä varjopuolia, niitä inhottavia öttiäisiä, jotka piileskelevät lehtien suojassa, vain hyökätäkseen viattoman ihmislapsen kimppuun verenhimoisesti. Punkit, hirvikärpäset ja muut kiusalaiset. Silti luonto kutsuu, ja tuntuu hienolta kulkea metsäisiä polkuja, kivikkoisia kalliota, kuunnella luonnon ääniä, kosken kohinoita ja lintujen lauluja.
Kuten tässäkin, mustarastas piti meille hienon konsertin. Me olimme yleisönä ja rastas solistina lauleli langalla. Diivana käänteli itseään, että saimme sitä kuvattua puolelta jos toiselta.

Jatkoimme Ingaksentietä kohti Turuntietä. Teimme pienen mutkan Ingaksenmäkeen, kun ajattelimme sieltä lähtevän polun parkkipaikalle, mutta tie päättyi umpikujaan. Siinä oli muutama talo kivasti omassa rauhassaan Glimsin mäen ja Turuntien välissä. Mikä parasta, niitä hienoja reittejä ja historian havinaa voi olla lähialueella, kannattaa käydä katsomassa vaikka vähän kauempaakin.

Ingaksentien varrella metsän reunassa sotkettu varasto ja sen vieressä hylätty kivirakenteinen holvattu maakellari. Jänniä juttuja.

Glimsinjoen luontopolku,  monesta kohtaa voi lähteä polulle
Suhteellisen helppokulkuinen

Nähtävyyksiä lähellä:

• Glimsin talomuseo, Glimsintie 1, 02740 Espoo (Jorvin sairaalan vieressä)

           auki kesäkautena 2.5-31.8 ti-pe 10-17 ja la-su 11-17
           talvikautena 1.9.-30-4, ti-pe 10-16 ja su 11-16
           Museopuoti ja kahvila auki aukioloaikoina
           Pääsymaksullinen

Kävelytie johdattaa museolta Bembölen kahvituvalle ja väliin jää Glimsinjoen ylittävä hieno kivisilta.

• Bembölen kahvitupa, Bellinmäki 1, 02740 Espoo

Bembölen kahvituvan tila eli Bell on viimeinen säilynyt kantatila alkuperäisellä paikallaan Bembölessä. Rakennettu osittain, ja vanhin osa ilmeisesti 1737 ja laajennettu 1800-luvun alussa.

Kuvat © 2018 Reiskat ja Reppu.  Kaikki oikeudet pidätetään.