Minä olen pikku poika posteljoon,
ja posteljoon ja posteljoon.
Näinhän se laulu menöö,
Postimäelle kun polkoo,
hienosti menneisyyttä näköö.

Postimäki on hienosti säilytetty/säilynyt museoalue Porvoon Ilolassa, noin yhdeksän kilometriä Porvoon keskustasta.
Postimäellä on ollut asutusta jo 1400-luvulla ja se sijaitsee Kuninkaantien ja Postitien varrella. Siellä on toiminut suutari, seppä, räätäli ja olkipunojanaisia. Myös opettajakin toimi viimeisinä vuosinaan. Mäkitorppalaiset olivat pitkälti käsityöläisiä, joilla he elättivät itsensä. Vanhimmat mökit ovat 1700-luvulta. 1960-luvun lopulla, rakennuksia restauroitiin ja alueella alkoi toimia kesäteatteri, kahvila ja musiikki toimintaa.

Postimäen erikoisuutena on sen säilyvyys alkuperäisine rakennuksineen. Mäellä on paikalla seisoneita rakennuksia, mutta on myös tuotu lähistöltä olleita rakennuksia.

Luhtiaitta, jota on kutsuttu ”Petterin aitaksi”, siinä asuneen Petter Forsblom (1856-1934) mukaan. Yläkertaa on käytetty asuntona ja vierashuonenna 1980-luvulle saakka. Yhdessä pohjakerroksen huoneessa on tulisija, kuten piipusta näkee.

Winterin tupa on alueen vanhimpia tupia. Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1793, mutta emme sitä löytäneet. Hienosti päreistä tehty ulkovuoraus. Tuvassa oli asunut renki, myöhemmin mäkitupalainen Karl Winter vaimonsa ja kasvattityttärensä kanssa 3×3 metrin kokoisessa tuvassa. Winterin kuoltua vaimo oli itkenyt niin kovasti, että hänen kerrotaan tulleen sokeaksi.

Harmiksemme museorakennukset olivat kiinni, mutta kiertelimme ja kurkimme ikkunoista nähdäksemme miltä sisällä näyttää.

Seuraavaksi oli savusauna, joka oli  postimäkeläisen Karl Lönnforsin rakennuttama. Sauna on siirretty 1972 tien toiselta puolelta Postimäelle.

Olkimuseo (Englundin tupa) on rakennettu 1890-luvulla. Talo on ollut huonokuntoisin ja se on täydellisesti restauroitu ja siihen rakennettiin eteinen. Gusti Waselius ja Gunnel Bisk perustivat olkimuseon 1983.

Eva-tädin tupa. Tämäkin on siirretty maantien varrelta isojaon yhteydessä 1889. Tuvan epäillään olevan 1800-luvun alusta. Eva Sofia Seisling (1814-1896), oli piika, joka eteni emännöitsijäksi, ompelijaksi ja ikäännyttyään hän toimi opettajana. Tuvassa pidettiin oppitunnit. Ikkunasta kurkittiin taasen ja pikkusen pulpetti pilkottaa. Talo rappeutui ja sitä käytettiin heinälatona, kunnes tämäkin rakennus restauroitiin 1981.

Lindnäsin talo (Ajomiehen tupa) ja ulkorakennus. Rakennusten rakentamisvuosia ei tiedetä. Talon olivat ostaneet 1800-luvun lopulla Albert Lindholm Sofia vaimonsa kanssa. Sofia oli seudun merkittävin oljenpunoja. Talo on nykyään yksityiskäytössä.

Tässä näkymää mäen korkeimmalta kohdalta. Sauna jää vasemmalle ja kallion oikella tulee Areenateatterin rakennus, joka on uusin rakennus Postimäellä. Se on rakennettu 1979, jossa voi pitää kesäteatteriesityksiä sekä konsertteja.

Kraun aitta, aitan päädyssä on kaiverrettu vuosiluku 1760, joten se on Postimäen vanhin rakennus. Aittaa on siirrelty, se on seisonut paikallaan ennen isojakoa 1800-luvun lopulla. Mutta se on siirretty 1972 Krauvakselta, kilometrin päästä Postimäeltä itään.

Fanny Ingelinin tupa, Suutarin tupa, joka rakennettu n. 1820-luvulla. Siinä tiedetään asuneen kolmen sukupolven ajan Lönnforsin suutareita. Postimäen viimeinen asukas suutari Evert Ingelinin leski Fanny Ingelin asui tuvassa kuolemaansa saakka 1987. Tuvassa on vielä Fannyn kangaspuut, rukki, pitsinnypläysvälineet sekä täydellinen suutarintupa.

Lina Sandströmin tupa (Sepän tupa) on rakennettu Johan Sandströmin toimesta 1835 tien varrelle. Poika Frans lunasti tontin ja hänen seppänä toiminut lapsenlapsi Konstantin asui siinä, mutta muuttaesaan pois, hänen sisarpuolensa Lina jäi talon viimeiseksi asukkaaksi. Kuollessaan 1960-luvulla, hänen jäljiltään jäi kaikki talon tavarat paikoilleen, jopa sokerikupissa oleva sokeri.

Paja on ollut käytössä 1860-1950, mutta se on sijainnut alempana tien varrella. Pajan paikalla on sijainnut Vaatturi-Anten tupa, joka on ollut samanlainen kuin Linan tupa. Paja sisältää täyden kokoelman sepän työkaluja.

Sepän ulkorakennus, mistä ei tullut kuvaa, sijaitsi Sofian tuvan yläpuolella. Liekö alla olevissa kuvissa sepän taidonnäytteitä?

Postimäen luona kulki Ilolanjoki iloisesti hiljaa lipuen. Oli kaunis katsella sillalta puiden rajamaan jokea. Tammen terhot pullistelivat vihreinä vihreiden lehtien keskellä.

Postimäki, museo- jakultturialue
Vanha Viipurintie 12,
Ilola, Porvoo

Helppokulkuinen

Kuvat©2019. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.