Koskaan ei tietää voi,
mitä edestään löytää.
Karttaa, kun navigoi,
pohjoista tai etelää.
Vanhoja rakennuksia,
entisiä rautatieasemia.
Puistossa silta kivinen,
Tie, Helsinki-Turku välinen.
Matkaamme johdattaa,
reissumme kohti historiaa.

Koskaan ei voi tietää mitä edestään löytää, kun kävelee, katselee ja tutkailee maisemia. Välillä eteen tulee todella mielenkiintoista, vaikka ei ole etsinyt mitään erityistä. Menneen ajan lumoa, kauneutta, joka on kadonnut ja mielenkiintoista historiaa, joka vetää puoleensa, tutkimaan ja ottamaan asioista lisää selvää. Asioilla on tietty jatkumo, ne kietoutuu tavalla tai toisella toisiinsa, kuten tämäkin reissumme sen todisti, kun Krissen kanssa Pitäjämäen asemalta kuljimme kohti Haagan kauppalaan.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina lähdimme kuvailemaan Pitäjämäen ja Huopalahden asemarakennuksia. Sieltä tie johdatti meidät Etelä-Haagaan. Mittumaarin kaunis aika kukkineen, elämää täynnä oleva luonto ja sen kauniit kasvit, jopa istutetut puut ja kukat ympärillämme ihastelimme näitä kauniita vanhoja rakennuksia. Mielessämme menneen ajan junien vihellykset raitella,  kolkuttelevien junien lähestyttäessä asemia. Höyryjen tupsahdukset vetureiden piipuista. Muistelukuplan särki kovalla vauhdilla kiitävät vihreävalkoiset junat, pysähtyessään kovasta vauhdista jättääkseen ja noukkiessaan kiireisiä ihmisiä kyytiinsä.

Pitäjämäen asemarakennus on valmistunut 1902 ja sitä on laajennettu 1911. Pitäjämäen asemarakennuksen on suunnitellut silloinen VR:n pääarkkitehti Bruno Ferninand Granholm (1857-1930).  Asemalla lipunmyynti lopetettiin 1987-1988 vuoden vaihteessa. Sen jälkeen asemarakennuksessa on toiminut erilaisia yrityksiä.
Helsingin rautatieasemalta tulee matkaa 8 km Pitäjämäen asemalle.

Seuraavaksi kävimme Huopalahden asemalla. Sinne olikin haastavampaa mennä, kun alueella oli työmaa, johon oli pari omakotitaloa rakenteilla. Krisse toimi vahtina ja minä hiippailin pihalla luvattomasti ja pari kuvaa nopeasti nappasin. Asemarakennus toimii nykyään asuinrakennuksena.

Huopalahti toimi kuntana (1920-1945), joka oli erotettu Helsingin maalaiskunnasta 1919. Etelä-Haaga toimi Huopalahden kunnan keskuksena, kunnes Haaga puolestaan erotettiin kauppalaksi 1923.
Huopalahden asema säilytti nimensä vaikka kuuluikin silloiseen Haagan kauppalaan.

Matkamme siis jatkui Haagaan Kauppalankadun varrella sijaitsevaan Kauppalanpuistoon. Puistossa kulkee pusikoitunut Haaganpuro eli entinen Mätäpuro, nimi on muutettu 2011 sekannusten välttämiseksi Mätäjokeen, joka laskee Isoon Huopalahteen.  Seurasimme jokea ja saavuimme kivisillalle.

Kivisillan kupeessa opastetaulu kertoi sillan ylittäneestä tiestä. Eli nykyiseltä Mannerheimintieltä Vanhalle Turun maantielle Kauppalanpuiston kautta.

Kauppalantien varrella on vielä jäljellä pari rakennusta 1920-luvulta eli Elannon liiketalo ja Haagan puhelinkeskusrakennus.

Nykyinen Kauppalantie, kuvassa kääntyy oikealle on entiseltä nimeltään Asematie, joka asfaltoitiin vuonna 1938 lainarahoilla. 

Kierroksemme siis päättyi Kauppalanpuiston reunuksille Kauppalantien varteen, jossa rakennukset muistuttivat menneestä ajasta. Siellä ne nököttivät vaihtuneista vierustovereistaan huolimatta. Toivottavasti nököttävät vielä seuraavat sata vuotta, muistona seuraavalle sukupolvelle.

Pitäjämäen asema
Pitäjämäentie 40
00370 Helsinki

Huopalahden asema
Kylätie 25
00320 Helsinki

Kauppalan puisto
Kauppalantie, Vihdintien ja Mannerheimintie kulmauksessa

Kuvat©2019. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään