Nousimme Mustavuorelle
kaivetuille kallioille
voi sitä työn määrää
mikä tänne jälkeen jää.
Ne miehet ja naiset
sodan kurittamat poloiset
tänään hetken heitä muistimme,
esi-isiämme ja -äitiämme
jotka meille antoivat meille tämän maan
kovalla työllä ja ponnisteluillaan.

Parina viimeisenä viikonloppuna on tullut kuljettua katselemassa näitä sodanaikaisia taisteluhautoja ja bunkkereita. Tämä paikka pulpahti mieleen, että emme olleet täällä vielä käyneet ja halusimme pysytellä pääkaupunkiseudulla. Tämä on meidän suomalaisten hienoa historiaa, joka kohta unohtuu, kun aikaa kuluu. Pääkaupunki seudulta löytyy mielenkiintoisia kohteita, joihin voi yhdistää ulkoilun ja historian.

Toivottavasti turistit ja muut matkalaiset voisivat joskus hypätä syrjään keskustan kaduilta ja tutustua näihin harvinaisempiin kohteisiin.
Saavuimme vapunpäivän kauniissa aurinkoisessa säässä Mustavuoren pysäköintipaikalle, jossa meitä odotti muutama muukin auto. Lintujen liverrellessä kävelimme kohti Mustavuoren lakea. Paremman tien päättyessä käännyimme vanhalle tykkitielle. Tie on yksi parhaiten säilyneistä tykkiteistä.

Mustavuoren laelle, joka sijaitsee n.38 m merenpinnan yläpuolella, päästyämme polku johti metsään kallioille. Kävelimme ja katselimme kalliolta alas ja näimme luolan suuaukon. Alas mennessämme luolan sisään valo pilkotti toisesta päästä ja kävelimme sieltä ulos pitkin taisteluhautaa.

Kuten joka paikassa, nykyihmisten tekemiä jälkiä näkyy, graffitit ”koristavat” kallioiden seinämiä, kiviä jne. Olemme Krissen kanssa sitä mieltä, ettei nykytaide vedä vertoja vanhoille kalliomaalauksille. Emme ole oikein päässeet mitä tämä nykytaide oikein esittää.

Jatkoimme kulkuamme kallioilla ja eteemme tuli ihmisen tekemiä kivikasoja, jotka olivat tulleet kallioihin hakatuista juoksuhaudoista. Nämä nyt eivät olleet esihistoriallisia hautaröykkiöitä, kuten tavallisesti. Alkuun niitä ihmettelimme, mutta tutkiessamme asiaa lisää, se selvisi.

Mustavuoren alue kuului Viaporin maa- ja merilinnoitukseen, jota venäläiset alkoivat rakentaa vuosina 1914-1918. Tarkoituksena oli suojata Kruunuvuoren selällä sijainnutta sotalaivasatamaa ja se oli osa Pietarin kaupungin puolustusjärjestelmää. Mustavuoren linnoitteet aloitettiin rakentamaan vasta sodan loputtua.

Täällä sijaitsevat parhaiten pääkaupungilla säilyneet linnoitustusrakennelmat, jotka ovat jääneet osittain keskeneräisiksi. Tarkoitus on ollut rakentaa vahvat linnoitusrakenteet ja suunnitelmissa oli n.26 konekivääriasemaa, 18 tähystysasemaa ja 52 suojahuonetta. 

Mustavuoren poikki oli kulkenut oli kulkenut kyläpolku ja ensimmäisen maailmansodan aikana polku rakennettiin kivetetyksi yhdystieksi.

Mietimmme siellä kävellessämme, että mikä määrä työtä on täytynyt tehdä kaikkien kallioon hakattuihin/louhittujen luolien, kuoppien ja käytävien tekoon. Kaikki ne kivikasat, jotka on taistelu- ja yhdyskäytävien varrelle nostettu ja kasattu. Käytävät ovat syviä, n, 2,5 m ja siltä ne näyttivätkin, kun kurkistelimme reunoilta.
Saimme selville, että alueella on ollut noin 10 000 suomalaista ihmistä töissä, palkattuja miehiä ja naisia. Myös työhön pakko-ottoa on jouduttu käyttämään. Vallankumouksen jälkeen 1917 työ hidastui ja loppuivat kokonaan keväällä 1918.

Kävelimme kohti Itäväylää, ja polku olisi päättynyt jalankulkutielle, mutta näimme polun kaartavan vasemmalle metsään ja huomatessamme ettei se ollut kovin lällyinen jatkoimme matkaamme siinä polulla.
Viehättävä lehtomaisema avautui eteemme, valkovuokkojen kukkiessa valtoimenaan ja sinivuokkojen yrittäessä kurkkia valkovuokkojen välissä.

Tällä polulla teki mieli vaan kävellä hiljaa. kuunnella rastaiden ja muiden lintujen musisointia. Tuoksutella kevättä, puiden keskustelua toisilleen, narinasta päätelleen sitä oli paljonkin. Antaa ajan pysähtyä ja nauttia vain olemassa olostaan.

Tämän polun varrella sitten yllätys piilikin, kun näimme yhden yhdyskäytävän kohdalla jonkin majan tapaisen rakennelman, ja päätimme käydä katsomassa sitä. Sieltä paljastui rotko ja kaksi aloitettua luolaa. Luolat olivat komeita ja samoin kalliot niiden luona. Voi, että nämä ovat niitä hienoja yllätyksiä, jotka tulevat vain yllättäen vastaan.

Olihan tämäkin paikka kokemisen ja näkemisen arvoinen. Kaikkia linnakkeen rakennelmia emme käyneet katsomassa, niitä riittää pitkin tuota Mustavuoren rinteitä.
Mustavuorelta pääsee jatkamaan matkaa myös Porvarislahdelle ja Vuosaaren huipulle, joten hyvin laajasta ja monipuolisesta alueesta on kyse. Autoja oli parkkipaikalla, paljon, mutta saimme hyvin rauhassa kuljeksia linnakealueella. Kivasta lenkkeilystä ja luonnon rauhasta paikassa sai nauttia mielin määrin.

Mustavuoren linnoitusalue
Mustavuoren parkkipaikka
00890 Vantaa
Itäväylän varrella.
Välillä vaikeakulkuinen

Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.