Päästiin Barösundiin Inkoo 10.1.2021

Valkeana hohtaa maa,
lisää lunta tupruttaa,
silti lossi kulkee
saaren sisälle meidät sulkee.
Hiljaisuus, me yksin
luonnon kanssa sylityksin.

Luontoon, lumiseen luontoon, silläkin uhalla, että lisää lunta on luvassa. Eilinen lauantai oli päivistä kaunein pitkään aikaan, aurinkoa ja pikkupakkasta. Kovasti odotimme samaa säätä, tältä sunnuntailta mutta sääennusteet näyttivät aivan muuta. Lauantain vietin aikani ystävättären kanssa ja sunnuntai oli pyhitetty reissulle Krissen kanssa. 
Barösund on paikka missä emme vielä ole käyneet. Kävimme samalla tutustumassa tulevan kesän reissuun Elisaareen.  Tuttua Rannikkotietä ja Inkoon kohdalta käännyimme kohti Fagervikiä mutkaista museotietä pitkin. 

Punainen rakennus vasemmalla on ravintola Scola.

Fagervikin kautta kohdalta käännyimme Barösundin tielle. Matka ei ollut pitkä, kun ylitimme jo sillan Barölandetille ja kohta olikin lossi edessämme. Lossi oli vastarannalla, joten hetkisen odotimme, kunnes lossi saapuikin. Matka ei lossilla kauan kestänyt. 

Maihin päästyämme emme oikein tienneet kumpaa tietä meidän täytyy lähteä, joten jatkoimme suoraan kohti Bjursia, joka on matkailu- ja ulkoilualue. Kapeaa tietä ajelimme ja matkailualueen asukkaita saapui vastaan meitä. Käännyimme vain siellä alueen risteyksessä ja palasimme takaisin sinne tienhaaraan. Valitsimme siis sen toisen, joka johti meidät Elisaareen vastarannalle.

Voihan hiljaisuus, jonka rikkoi rapina selkämme takana ja komea urospeura kapusi kalliolle. Komea oli katseltava, me emme tainneet niin komeita olla sen mielestä, kun hetkisen meitä katseltuaan kallion laelta häipyi omille teilleen.

Elisaaren ulkoilualue kuuluu Helsingin kaupungille. Se sijaitsee Barösundin länsipäässä. Rannalta on näköyhteys Elisaareen ja kesäisin saarelle pääsee taksiveneellä Barösundin lossilta tai noudon voi sopia alue vastaavan venetaksin kanssa. Myös tällä rannalla on soutuveneitä käytössä, jos veneet vaan ovat rannassa. 

Kaikki oli niin ruskeaa, mutta hauskoilla jääpalleroilla oli korret koristeltu.
Saaren kapea tie.
Lossilla oli joulukuusi valoineen, jotka eivät nyt palaneet.

Rannalla nautimme päiväkahvit ja katselimme hiljaisen rauhallista merimaisemaa. Pikkuhiljaa alkoi lunta satelemaan pienillä hiutaleilla. Päätimme lähteä kotimatkalle, koska sääennuste näytti kovin kolkolta ja sateiselta. Sillalle saavuttuamme sade tuli jo vaakatasossa ja ajattelemamme kuvaustuokio sillalta päättyivät auton ikkunasta otettuihin kuviin.

Maisemaa Fagervikin kohdalta Barösundin tien risteyksestä.

Degerbyn peltonäkymää.

Jätimme Fagervikissä käymisen väliin, sillä lunta tuli jo siihen malliin, että ei enää huvittanut pysähdellä.

Mutta pysähdyimme Degerbyn kirkolla, katsastimme maisemaa ja paluu kotimaisemiin jo mielessä pyöri.

Päivää oli kuitenkin vielä jäljellä ja edellisenä päivänä olin ystävättäreni kanssa käynyt Espoon tuomiokirkolla. Saimme Krissen kanssa idean käydä lumisia kirkkokuvia ottamassa. Satuttiin sopivasti siniseen hetkeen. Sinisiä kuvia lumisateella höystettynä, mikä sen kivempi. 

Sisätilat näyttivät houkuttelevan lämpöisiltä.

Espoon tuomiokirkko on auki joka päivä. Kirkko on kaunis kivikirkko maalauksineen. Kirkon sisällä lämmin tunnelma lämmitti sisäisesti tuiskussa olijoita ja sormensa kylmettäneitä. Kuvaaminen ei onnistu kuin paljain sormin. 

Kirkossa oli kauniisti esillä elävää tulta.
Tälle oli vaan pakko nauraa.

Kirkon puiston läpi kulkee Espoonjoki ja siellä oli kunnon sorsapopulaatio. Kovasti ääntelivät, ilmeisesti olisivat olleet ruokaa vailla. Niitä oli sillan kummallakin puolella. 

Barösund
10270 Barösund

Espoon Tuomiokirkko
Kirkkopuisto 5
02770 Espoo

Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.

Jätä kommentti