Kesäsää parhaimmillaan
loma lopuillaan
vapaapäivästä nauttimaan
Länsi-Suomeen ajelemaan
Uuttakaupunkia ihailemaan
sielua lepuuttamaan
voimia tulevaan arkeen keräämään
uusia paikkoja miettimään

Viimeinen vapaapäivä ennen alkavaa arkea. Ajatukset pois alkavasta työstä johdatti meidät länsirannikolle, Uuteenkaupunkiin. Sää oli mitä loistavin. Pilven hattaraakaan ei näkynyt, täysin sinisen taivaan alla matkaamme kuljimme.
Turun ohi Raision kautta jatkoimme läpi Maskun ja pysähdyimme Nousiaisissa verestämään muistojamme Nousiaisten kirkosta. Tuttu jyhkeä kivikirkko sisältäen piispa Henrkin sarkofagin.  Samalle näytti kuin ennenkin, vaikka matka Kirkkotietä pitkin ei vaikuttanut yhtään tutulle. 

Kirkolta sillan yli pääsee Nousiaisten seurakunnan pappilaan. Silta kulkee yli Hirvijoen pappilaan. Kirkkomaisema, pappila ja ympäröivä viljelysmaa on Suomen valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Kaunista on.
Nousiaisten keskiaikainen kivikirkko on pyhitetty Pyhälle Henrikille ja se rakennettiin piispa Henrikin hautakirkoksi noin 1430-luvulla. 

Nousiaisista matka jatkui Laitilan kautta Uuteenkaupunkiin. Laitilan ja Uudenkaupungin välinen tie oli kaunis ja tien varrelta mr.google ilmoitti kohteista, joissa tmeidän täytyy käydä tulevaisuudessa kurkkaamassa. Krisse niitä bongaili neiti Navin kanssa. Kätevää, kun nti Navi niitä näyttelee matkan aikana.

Saavuimme Uuteenkaupunkiin ja ajoimme suoraan Uudenkaupungin keskustaan, sillan yli rannan tuntumaan. Ihastelimme näkymää rannalta ja rannalla olikin aluksia poikineen, ruoan ja kahvin ystäville ravintoloita vieri vieressä vanhoissa kalamajoissa. Näkymä ei ollut tunkkainen, vaan erittäin soma. 

Bonk-museo.

Bonk on kuvitteellinen yhtiö. Dynamokeskus Bonkin museo sisältää yhtiön historiaa 1800-luvulta tähän päivään koneiden ja valokuvien avulla. Bonkin kehittämiä koneita voi bongailla myös kaupunki alueella.

Rata keskellä kaupunkia. Rata on nykyään vain tavarajunien käytössä. Rata on valmistunut Uudenkaupungin ja Naantalin välille 1920- luvulla ja päättyi 1972 kaluston vanhennettua.

Uudessakaupungissa on kaksi kirkkoa, uusi ja vanha. Menimme vanhalle kirkolle vanhojen puutalojen reunustamia katuja pitkin. Ohitimme uuden kirkon, mutta emme pysähtyneet, vaan annoimme juhlijoille rauhan, heidän edetessään kirkon uumeniin.

Autolle oli tilaan pysäköidä kadun varteen ja jalkaisin kiertelimme ihastelemassa kauniita vanhoja puutaloja. Hienosti säilytetty kokonaisuus vanhaa Uuttakaupunkia. Kodikkaita ja kauniita pihoja omenapuineen, marjapensaineen ja perennapenkkeineen.
Entäs vanha kirkko. Kirkkopihalle astuessa suurten pylväiden lomasta saavuimme aivan eri maailmaan, rauhoittavaan, kauniiseen, vähän jopa hämyiseen tunnelmaan. Vanhoja kauniita hautamuistomerkkejä, mausoleumit ja suuret puut auringon sävyttäminä loivat seesteisen olotilan.  

Uusikaupunki on perustettu vuonna 1617 Kustaa II Aadolfin toimesta. Kaupungin perustettua tuli kaupunkilaisille tarve saada kirkko ja Uudenkaupungin vanha kirkko on rakennettiin vuonna 1623-1629. Kirkko on ollut nykyisessä asussaan 200 vuotta, lukuunottamatta maalattiaa. Venäläisten saapuessa kaupunkiin 1713, he ottivat länsipäädyn viljavarastokseen ja etuosaa käytettiin kirkkona, kuten myös venäläisetkin sitä käyttivät kirkkona.
Vanha kirkko oli museona 75 vuotta uuden kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1863. Museon siirryttyä toiseen rakennukseen, vanha kirkko restauroitiin ja vuonna 1975 arkkipiispa Simojoki vihki kirkon uudelleen käyttöön.

Kirkon alaosa oli kaunista harmaakiveä, mutta yläosan keltainen kontrasti loi minulle tunnelman varsinkin puiston puoleisesta päädystä maatilarakennuksen. Valitettavasti. 

Palovartijat valvoivat kaupunkia vuoteen 1936 asti kellotapulista käsin. Sodan aikana tapuli toimi ilmavalvonnan vartiointipaikkana. 

Teimme Uudessakaupungissa saaristokierroksen autolla eli Velhoveden kierroksen, jota mainostetaan mainioksi pyöräilyreitiksi, toki autoilijallekin mielenkiintoinen. Rengastie on muodostunut, kun kaksi merenlahtea Ruotsivesi ja Velhovesi padottiin kaupungin vedenhankintaan makean veden altaaksi. Se erottuu merestä kapealla kannaksella. Suolainen ja makea vesi kohtaavat Järvenkarin sulkuporteilla, jotka toimivat vedentasaajana ja kulkuliikenteenä veneilijöille.

 

Tie oli vilkasliikenteinen, matkaa Uuteenkaupunkiin on linnunhyppy ja ilmeisesti kauniissa maisemissa viihtyvät asukkaat olivat mökkiläisten kera liikenteessä tai turisteja kuten me. Mene ja tiedä, mutta kiva oli ajella saaristoa henkivässä maastossa. Matalia, sitkeitä mäntymaisemia, kallioita,  siltoja ja sitä vettä. 

Ajelimme läpi kylien, Lepäinen, Kukainen, Kammela, Lyökintietä pitkin Kuivaraumalle. Pysähdyimme Edväisen rannalle syömään edväitä ja nauttimaan maisemista. Vastarannalla oli uimaranta, joka ei ollut houkutellu ketään uimaan hienosta rannasta ja ilmasta huolimatta. Harmi. Mutta saimme nähdä veneilijöiden kulkevan sulkujen välistä.

Kalamieheltä jäänyt saalis rannalle. Emme mekään sitä huolineet.

Saaren erikoisuutena huomasimme kylissä olevat kasvihuoneet. Tuntui, että jokaisen talon pihassa oli kasvihuoneita, ei mitään pikkurakennuksia, vaan todella isoja. Kylät kauniina maalaismaisemissa, kauniiden pihojen ympäröiminä. Välillä ajelimme hiekkatiellä ja tien reunan kasvustot olivat harmaita hopealehdystöjä kuivan soratien pölystä.
Saavuimme tienhaaraan, tienhaarassa luki Pyhämaa 2. Sinne siis. Ja siellä kirkkoja olikin peräti kaksi. Uhrikirkko, joka oli suurimman ihmetyksen aihe. Mikä ihmeen uhrikirkko, miksi sellainen nimi? Kirkoille saavuimme ja toden totta niitä oli kaksi vierekkäin tai ehkä jonokkain.

Uhrikirkko olikin mielenkiintoinen, ja harmiksemme kaikki nyt käymämme olivat koronan vuoksi kiinni.  Punainen puusta tehty Pyhämaan uhrikirkko on kuuluisa ”ihmeitätekevä” kirkko, joka on rakennettu 1600-luvulla. Kirkosta on 1800-luvullta purettu asehuone ja sakaristo niiden huonokuntoisuuden takia. Samoin kellotapuli on purettu. 1700-luvulla kirkko alkoi rapistua ja mietintä alkoi uuden kirkon rakentamisesta. 

Uhrikirkko tunnetaan kirkkorakennustemme helmenä. Kirkko kätkee vaatimattoman ulkokuorensa sisään Christian Willbrantin 1667 maalaamat kuvat. Tämäkin toki harmi, ettemme päässeet näitä kauneuksia ihailemaan.

Uusi kirkko valmistui vuonna 1804 ja tornihuippu valmistui 1908 nykyiseen muotoonsa. Uuden kirkon valmistuttua vanha kirkko jäi varastoksi ja ruumishuoneeksi. Kirkko restauroitiin vuosina 1934-1935 ja kirkko palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä kalusteita myöten, jotka olivat siirretty uuteen kirkkoon.Kotimatka aloitettiin ja matkan varrella olisi ollut mielenkiintoista katsottavaa. Aika ei vain riitä kaikkeen.

 

Pysähdyimme kuitenkin Vehmaalla. Lisää yksi kirkko listaamme.  Kaunis kirkko kauniilla paikalla. Päivän keskilämpötilaan nähden kirkolla puhalsi viileä tuuli lämmöstä huolimatta. Kiersimme ripeästi kirkon ympäri ja suuntasimme kotia kohti mieli virkeänä ja sulatellen näitä kauniita maisemia, mitä meillä Suomessa on. 

Vehmaan Pyhän Margareetan keskiaikainen kivikirkko on rakennettu  1440-1470. Kellotapuli on myöhäiskustavilainen  ja se on valmistunut 1826.  Korona-aika rajoittaa näihin kirkkoihin pääsyä.

Hieno reissu ja päivässä kerkesi käydä monta kohdetta katsomassa, vaikka aina se harmittaa, kun joka paikkaan ei kerkiä. Korona-aika on sotkenut paljon paikkojen tutkimista esimerkiksi kirkkojen ovet ovat pysyneet suljettuina.

Nousiaisten kirkko
Kirkkotie 210
21270 Nousiainen

Uudenkaupungin vanha kirkko
Alinenkatu 44
Uusikaupunki

Velhoveden kierros

Pyhämaan kirkot
Kirkontaustantie 15
Pyhämaa

Vehmaan kirkko
Kirkkotie 14
23210 Vehmaa

Kuvat@2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.