Levossa Leposaaressa ja pronssikautinen hauta, Helsinki

Leposaaressa lepäävät
viimeisen matkan kulkijat
kauniilla paikalla, omassa rauhassa
pienessä saaressa

merituulen tuiverruksessa
aaltojen liplatuksessa.

Syksyinen, valoisa ilta sai meidät liikkeelle ja ajelimme Kulosaaressa, kun Krisse tapansa mukaan selaili googlea ja huomasi sieltä Leposaaren, jossa on hautausmaa. Emme voineet antaa semmoisen paikan mennä ohitsemme, vaan auto parkkiin ja saarta tutkimaan. Jätimme auton mantereen puolelle ja kävelimme pengertietä pitkin saareen. Ilma oli valoisa, mutta tuuli oli mahdoton, joten uusilla kampauksilla ihailimme saarta. Tuulessa oli sateen makua ja se alkoikin nostattamaan mustia pilviä Verkkosaaren päältä.
Leposaaren pieni saari sijaitsee Kulosaaressa. Erikoiseksi sen tekee, että siellä sijaitsee Kulosaaren hautausmaa ja siunauskappeli. Tämä on yksi hienoimmista hautausmaista, missä olemme käyneet. Todella hieno paikka ikuiselle unelle meren tuulien syleilyssä. Siellä on noin 2000 vainajaa saanut viimeisen leposijansa, niin tieteen, taiteen, sodankäynnin että talouselämän merkkihenkilöitä, kuten myös tavallisia henkilöitä. 

Leposaari ei ole aina ollut Leposaari, vaan vuonna 1922 se sai nykyisen nimensä. Aiemmin saari tunnettiin Iso-Pässinä. Hautausmaa on otettu käyttöön 1925, arkkitehti Armas Lingrenin laadittua hautausmaalle suunnitelman. Lingren on myös haudattu saareen.

Hanhet ovat todelllinen ongelma vähän joka paikassa. sitä hanhen kakkaa riittää puistoissa, rannoilla, kallioilla jne. Todella suuri ongelma, niin söpöjä kuin ne pikkuhanhivauvat ovatkin.

Siunauskappeli on Armas Lingrenin suunnittelema ja on muodoltaan kahdeksankulmainen. Kappeli valmistui vuonna 1927. Hautausmaalla on myös sankarihauta-alue. Saaren koko on noin kaksi hehtaaria, joten paikan pienuuden vuoksi hautaamisilla on ollut tiettyjä rajoituksia. Sinne on voinut haudata ainoastaan Kulosaarella asuvia ja ruotsinkielisen Matteuksen seurakunnan jäseniä. Nykyään on lisätty uurnapaikkoja ja tuhkan siroittelualueita.

Näkymä Vanhankaupunginselälle. Oikealle näkyy Kivinokka.
Saarella oli joltain pikkuiselta tippunut nalle ja aurinkolasit.

Aivan Leposaaren lähellä on toinenkin ”hautausmaa”, joka on huomattavasti vanhempaa tekoa. Kävimme täällä vähän myöhempänä ajankohtana, lokakuun loisteessa. Puut hehkuivat syksyn upeissa väreissä. Leposaarentien päässä, metron alaparkin kohdalla, kalliolla on röykkiöhauta. Auton voi jättää parkkiin Kulosaaren liityntäparkkiin ja siitä kavuta kalliolle. 

Röykkiöhauta sijaitsee katseilta tavallaan piilossa kalliolla, se on kettingeillä aidattu alue. Ei täällä pahemmin ollut sotkua eikä jätöksiä. Hyvä niin, että jotkut paikat saavat olla rauhassa nykytaiteilijoilta.

Tässä me seisottiin muinaismuistolla ihailemassa uutta rakennusta.

Kulosaaren hautausmaa
Leposaarentie
00570 Helsinki

Kulosaaren pronssiaikainen hautaröykkiö
Kulosaarentien ja Leposaarentien risteyksessä

Kuvat© Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään.

Jätä kommentti