Harmaa Hanko hurmasi
vaikka pilvet auringon eteen kurvasi
nähtiin vaikka mitä
uutta oli, että Hangon valtasi itä.
Sitten saksalaiset,
ruotsalaiset. Milloin kukakin.
Pää näistä sekaisin.

Hiekkarantaa, Suomen eteläisin piste ja Hangon keksi. Näistä ainakin Hanko tunnetaan.

Edellisellä viikonlopulla käydessämme Harparskogissa (löytyy blogikirjoitus) päätimme seuraavalla viikonlopulla lähteä seuraavaksi Hankoon. Siellä meitä kiehtoi päästä manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen. Se oli mielessämme kummittelut pitkään, kun kerran käydessämme Tulliniemessä, olimme menneet väärälle rannalla.
Tulliniemen virkistyskäyttö on avattu yleisölle vasta vuonna 2014.
Pettymykseksemme ilma oli aivan harmaa ja sumuinen lähestyessämme Hankoa. Siis nyt saatte ihailla harmaata Hankoa aurinkoissen sijaan, vaikka se auringostaan tunnetaan. Pahalainen sentään, ihan potutti.
Ennen Hankoa Krisse huomasi google-kartasta Pioneerien muistomerkin, joten toki meidän täytyi kääntyä Santalan Kartonanon tielle ja siinä se törötti tien vieressä. Autoille oli jätetty pysähtymismahdollisuus. Kuvaus, kiertely ja matka jatkui. Tien varressa suuret valkoiset ja korkeat tuulimyllyt keräsivät sähköä hankolaisille kuluttajille valkoisilla siivillään tien vieressä.

Ylitimme ison tien ja kohta käännyimme Täktomia kohti. Tie oli Kirkkotie, joka paljastui Kirkkotieksi ilman kirkkoa, mutta Han-Golf oli tien varrella. Käännyimme Täktomintielle ja sen tien varrella olisi ollut kappeli, mutta jätimme tällä kertaa sen käymättä, koska pääkohteemme oli Neljän Tuulen Tupa ja Tulliniemi.
Neljän Tuulen Tupa on kuuluisa kohde, sillä edesmennyt presidenttimme Marsalkka Mannerheim on omistanut kahvilan 1927-1933.

Mannerheim oli ihastunut Hankoon ja vietti siellä aikaa ostamassaan huvilallaan Isolla Mäntysaarella, joka oli pienen Mäntysaaren vieressä. Kahvila, silloiselta nimeltään”cafe Africa” vietti kieltolain aikaista riehakasta elämää ja kahvilassa juotiin ”kovaa teetä”. Mannerheim kyllästyi kuuntelemaan kahvilan elämänmenoa ja osti kahvilan itselleen ja nimesi kahvilan Neljän Tuulen Tuvaksi. Hän möi kahvilan vuonna 1933.

Voi, miten kauniita olivat huvilat merenrannalla Mannerheimintein varrella. Ei voinut kuin kateellisena niitä katsella. Takapihat aukeavat merelle ja hiekkarannalle. Käännyimme Appelgreninkadulle ja vastaan tuli Hangon keksi. Talon seinässä oli Hangon keksi, mutta meille se ei antanut sitä hymyään auringon muodossa. Emme piitannet siitä, vaan käännyimme Hangon Esplananille, joka on leveä valtaväylä mataline omakotitaloineen kohti satamaa ja Tulliniemeä.

Tulliniemen parkkipaikalla oli autoja, tuntuu, että tämä korona-aika on lisännyt ihmisten liikkuvuuttaa näillä tietyillä tunnetuilla kohteilla.
Hangon satama on ollut tärkeä satama koko Suomelle. Siitä johtuen se myös oli venäläisten kiinnostuksen kohteena. Talvisodan jälkeen, siihen liittyviin rauhan ehtoihin 13. maaliskuuta 1940 kuului Hangonniemen ja lähisaariston vuokraus venäläisille tukikohta-alueeksi 30 vuodeksi.

Tähän liittyi käyntimme edellisellä viikolla Harparskogissa ja Skogbyssä, jossa oli väliaikaisen rajan linnoittamiseen käytetyt bunkkerit ja tankkiesteet.
1941 sodan syytyessä vanäliäiset evakoitiin Hangosta. Sopivan laivakaluston puuttuessa puan-armeija ei voinut evkoida raskasta kalustoaan, vaan räjäytti ne ja osa päätyi satama-altaaseen. he miinoittivat ammuksilla ja räjähdysaineilla kaupungin . Tuhosivat mös Hangon kaupungintalon ja vesitornin. Kirkkoa eivät saaneet tuhotuksi.
Hangon jälleenrakennus alkoi vuonna 1942. Luontopolun varrella oli varoituksia miinoista.

Tulliniemen luontopolku alkaa sataman varastoalueen reunalta, joka luo erikoisen kontrastin sanalle luontopolku. Verkkoaidan viertä pitkin saavuimme rannalle. Aurinko soi meille hetken, ihan pienen hetken Hangon aurinkoa.

Mukalakivistä rantaa kuljettaessa vastaan tuli puuta ja törröttäviä ”rautanauloja” näkyviin. Uteliaisuus sai taas vallan ihmismielestä ja tutkimusmatka vei vedenrajaan. Ihmettelimme ja päättelimme sen olevan jostain laivasta ja osuimme oikeaan noustessamme takaisin polulle, jossa oli tietoa laivan haaksirikosta.

Kivikkopolku päättyi ja veti meidät metsään, jossa oli paljon mielyttävämpi kävellä. Metsään saavuttuamme ihmettelimme, mitä ihmeen rakennuksia täällä näkyy.

Näkyi talo, ränsistynyt talo aidan takana. Näkyi toinen ja polku kääntyi oikellla ja näimme monta taloa. Osittain katot sortuneina, lohduttomina, ovet auki ja lasit särkyneitä. Nyt iski epätodellinen olo, mikä ihmeen paikka tämä on.

Ne rakennukset. Hangon vuokra-aikana 1940 neuvostoliittolaiset rakensivat Tulliniemeen väliaikaisen kasarmin, jossa oli kaksi tupaa. Jatkosodan aikana saksalaiset vuokrasivat Tulliniemen ja rakensivat runsaat 100 parakkia sotilailleen, jotka olivat lähdössä lomalle pohjoiseen ns. läpikulkuleirin. Leirin on oletettu olleen noin neljän tuhannen sotilaan läpikulpaikka vuosien 1940-1944 välisenä aikana. Leiri on ollut viihdepaikka, jossa toimi mm. sotilaskoti ja elokuvateatteri. Saksalaisten lähdettyä syyskuussa 1944 alue toimi mm. karanteenileirinä, jossa kuulusteltiin Neuvostoliittoon palautettavia sotavankeja. 
Vuonna 1948 Tulliniemestä tehtiin naisten työsiirtola, jossa pidettiin lähinnä rattijuoppoudesta ja irtolaisuudesta tuomittuja naisia. Työsiirtola toimi vuoteen 1963. (Teksti on lainattu suoraan tuosta ylläolevasta kuvasta). Naiset kuljetettiin leiriltä aamulla töihin eri puolelle Hankoa ja tuotiin illalla takaisin.

Siis semmoinen oli tämä yllättävä paikka. Yllättävä kohde luontopolulla. Mutta pysäytti pysähtymään ja ihmettelemään rakennusten tarkoitusta ja miettimään mennyttä maailmaa sekä sen tapahtumia.

Jos luontopolun varrelta voi löytyä rappeutuvia rakennuksia, voi yllätyksenä vastaantulla upouusia Porsche ja paketoituja autoja. Erittäin hämmentävä kontrasti, erittäin…

Päätä oikealle kääntämällä näki meren häämöttävän ja puita metsässä. Kauniinpaa luontoa kuin paketoidut arvoautot. Polku jatkui kuitenkin jonkun matkan päässä ilman tuota kadehdittavaa autokolonnaa.

Matka jatkui luontopolkua seuraten ja näimme jopa metsäkauriin juoksevan polun yli. Polku kivaa, helppokulkuista seuraten välillä merenrantaa ja välillä metsikössä. Saapuessamme Niemen kärkeä Uddskatania kohti, maasto muuttui kallioiseksi ja kosteilla kallioilla sai kulkea varoen.  Mikä voittaja olo oli saada koskettaa kylttiä Suomen eteläisin piste.

Siinä se sitten oli. Merkki, että ollaan Suomen eteläisemmässä kärjessä. Nyt se oli saavutettu, yksi tavoite elämässä. Ilma olisi voinut olla suotuisampi näin suuren saavutuksen kunniaksi, mutta silti oltiin tyytyväisiä.

Ruotsin valtio perusti 1600-luvulla Hangon eteläisempään osaan tulliaseman, josta nimi Tulliniemi on peräisin. Tulli perittiin Itämeren ja Suomenlahden välillä liikennöiviltä laivoilta. Niemellä oli myös ruotsalaisten linnoitus Skansholmen. ’

Lähdimme Tulliniemestä voittajafiiliksen hyvän olon turvin jatkamaan matkaa. Hangossta on paljon sotahistoriaa, joten kävimme vielä sen puitteissa Täktomin neuvostomonumentilla. Tämä on pystytetty jatkosodan jälekeen kaatuneiden neuvostosotilaiden muistoksi. Tämä uusi muistomerkki on pystytetty 1960.

 

Hautausmaan on alullepannut Hangon sotavankileirin johtaja Sven Lundqvist vuonna 1942. Vankileirin vangit raivasivat hautausmaan. Haudattuja on yhteensä 453, valtaosa on taisteluissa kuolleita ja pieni osa miinanraivaustöissä. Osa sotilaista on tunnistamattomia.

Päästiin taas lähtemään kotiin, mieli ja ajatukset täynnä uutta tietoa historiasta. Erittäin mielenkiintoinen, eikä ollenkaan yksitoikkoinen luontopolku. Hämmentävä. Varsinkin meille Krissen kanssa, jotka oikein innostumme kaikesta uudesta ja yllättävästä. Tätä tämä reissuaminen on parhaimmillaan. Lähdimme kotiin kohti aurinkoisia hetkiä, jotka alkoivat poistuttuamme Hangosta.

Pioneerien muistomerkki
Santalan Kartanontie 449
10820 Hanko

Neljän Tuulen Tupa
Pieni mäntysaari,
Neljäntuulenkuja
10900 Hanko

Tulliniemen luontopolku/ eteläinen kärki
10940 Hanko

P-paikka Tulliniemen pysäköintialue

Pituutta reitille tulee n. 6,7,km edestakaisin.

Täktomin neuvostomonumentti
Täktomintie 192
10900 Hanko

Kuvat©2020. Reppu ja Reiskat. Kaikki oikeudet pidätetään