Axel asteli rantakalliolla
Ikuisti nimensä sille
ihailtavaksi jälkipolville
Kallioon hakatut
nimikirjaimet
hienot ovat koristelut
lyyra, kirjainten kiemurat
ikuiseksi siihen jääneet
monet ovat ne nähneet.

Koskaan, ei koskaan voi tietää mitä eteen tulee, kun istahtaa kalliolla olevalle penkille ja katsoo allaan olevaa kalliota.
Espoon Tapiolassa Karhusaari jatkuu Länsiväylän toiselle puolelle Otsolahdelle. Lähdimme kesäillan kävelylle, paikkaan nimeltä Itämetsä. Kesäinen ilta oli houkutelllut paljon ihmisiä liikkeelle nauttimaan auringon lämmittämästä ilmasta. Veneitä oli paljon laitureissa, vaikka sää olisi ollut mitä mainioin veneilyyn.

Taivaalla näkyi tummia pilviä, mutta ne kiersivät meidät ja saimme ulkoilla ilman sateen uhkaa. Kävelimme rantaa pitkin ja tuoksuttelimme meri-ilmaa, katselimme hanhien touhuja, joutsenten uiskenteluja ja kesäistä kukkien loistoa. 

Menimme suorinta tietä tai polkua pitkin, joka melkein menikin talojen takapihan poikki. Oikopolkua pitkin kävelytielle. Ei me nyt ihan olleet missä sattuu, kun kova liikenne polulla kävi. Ihmisiä ja kottaraisia. Aurinko siivilöityi kauniista puiden lomasta ja lintujen laulukuoro on kovin viehättävää kesäisessä maisemassa.

Digikasvioon täytyi kauniita kukkia kuvata. Ihailla niiden erilaisia muotoja ja herkkyyttä, joita säestää pörriäisten pörinä niiden kerätessä ja etsiessä mettä kukista. 

Päädyimme punaisille kallioille. Kallioilla on penkki, johon istahdimme nauttimaan vaan olemisesta. Yhtäkkiä katsoin jalkoihini ja näin kaiverruksia jaloissani. Kohta niitä näkyi enemmänkin. Hihkuin Krisselle, katso mitä täällä on. Niin me kykimme ja tutkailimme kallioiden kaiverruksia. Niitä oli useampia, oli nimikirjaimia ja vuosilukuja.

Hienoin kaiverrus on kalliossa pääkuvan kaiverrus A.W.E.N ja päivämäärä sekä siinä näkyvä lyyra.  Tästä löysinkin mielenkiintoisen artikkelin, joka oli päässyt hesarin sivuille. Eli:
Tämän nimikirjainten alle kätketyy oletettavasti Axel Wilhelm Edvard von Numers (1816-1865). Numersien suku asui 1700-1800 luvuilla Otaniemen kartanossa. Lyyra, joka on kaiverruksessa, on Helsingin yliopiston tunnus ja Axel von Numers aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1834. Ja mahdollista on, että hänelle tärkeä päivä 1.7.1939 voi olla hänen valmistumispäivämäärä. Siihen aikaan yliopisto-opinnot ovat olleet suuri juttu, ja Axel on ollut sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita. 
(Helsingin Sanomat, Katja Weiland-Särmälä)

Kaivertajia on ollut useampia ja eri vuosikymmeniltä tänne päiviin saakka. Vanhin on kuitenkin tuo Axelin tekemä. Muista nimikirjoitusten tekijöistä ei ole tietoja. Harmi. Olisihan se kiva tietää ketä, mistä ja miksi kaiverrukset ovat ikuistettu kallioon. Nuori rakkaus, merimiehiä, naisia, miehiä vai ketä. Se jää vaan ajatuksen tasolle ja mielikuvituksen varaan. Kuten allaolevassa, onko majakka. Ja sydänkin näkyy.

Penkillä oli levollista istua ja katsella ympäristöä. Edessä näkyi Otaniemen vesitorni. Vasemmalla näkyi Otsolahden satama veneineen. Veneistä oikealla pilkottaa Otsolahdenniemi sekä vesitornista seuraava ulkonema on pieni nimetön saari.

Lähtiessämme kävimme vielä Länsiväylän sillalta katselemassa miltä näyttää Otsolahti sieltä katsottuna. Ikuistimme kuvaan punaisen kaiverruskallion penkkeineen. Siellä on pala historiaa Axelin ja muiden innokkaiden kaivertajien jälkeen jättäminä. Parasta oli se, että löytyi edes yhdelle nimikirjaimille tarina.

Tämä on meidän tutkimusreissuajien parasta antia. Löytyy yllättäviä ja mielenkiintoisia historianpläjäyksiä, mistä emme tiedä mitään.

Itämetsä
02110 Espoo

Kuvat©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.