On Herran huoneet hienot,
siellä kuulla voi urkujen soitot.
Istua voi penkillä ja kuunnella,
ääntä hiljaisuuden.
Maalauksia seinillä katsella,
tuntea mielen rauhallisuuden.

Tästä alkaa kirkkosarja, koska kesällä suhteellisen moni kirkko toimii tiekirkkona. Valitettavasti kuitenkin monta mielenkiintoista kirkkoa jää tiekirkkouden ulkopuolelle, koska kirkkojen aukioloajat eivät välttämättä täsmää reitti suunnitelmiimme. Mahdollisuuksien mukaan, missä kirkossa pääsemme sisällä käymään, teemme siitä blogikirjoituksen.

Vihdoin koitti se päivä, kun pääsimme Degerbyn kirkkoon sisälle. Jo kerran tänne yritimme, mutta kirkko olisi vasta seuraavana päivänä auennut tiekirkkona. Paljon olemme kirkkoja ulkoa kuvanneet, mutta sisälle emme ole päässet, mutta nyt oli sen aika. Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan kirkon sisälle, koska päällepäin ei näe miltä kirkot sisältä näyttävät. Meitä viehättää kirkoissa sen ajan rakennustyyli, arkkitehtoniset ratkaisut, taidokkaat käsityönä rakennetut erilaiset ”elementit”, koristeellisuus, mutta myös pelkistetty kauneus, seinämaalaukset ja puuveistokset. Sisätilat henkivät sen ajan kulttuuria. Välillä lattiat narisevat, välillä ne kopisevat kenkien alla. Ajatus siitä, että ihmisiä on haudattu lattian alle kuulostaa hurjalle tämän päivän ajatusmaailmassa, kun olemme erkaantuneet kuolemasta. Yskähdyksen kaiku kirkon sisällä tai muuten kirkon elämästä kuuluva napsahtava ääni. Ikkunoista heijastuva valo, kauniit maalaukset tai pelkästään se kirkosta henkivä tunnelma. Kirkoissa tulee puhuttua hiljaa, se tulee aivan luonnostaan. Hieno hetki on myös vain istahtaa penkille, kuunnella hiljaisuutta, rauhoittua ja katseella nauttia kirkon kauneudesta.

Tämä kovia kokenut Degerbyn kirkko seisoo tanakasti viehättävän kylän keskustassa. Kovia kokenut siinä suhteessa, että kirkon alkuperäinen tarkoitus hävisi kahdeksitoista vuodeksi. Kristillisyys katosi ja huvittelu astui tilalle degerbyläisten pyhätössä.
Tielle 51 Hankoon mennessä kirkon torni näkyy puiden latvojen ylitse ja kertoo olemassa olostaan ohikulkijoille. Kirkko on päällepäin kauniin harmonisen näköinen, joka jatkuu myös sisätiloissa.

Meidätkin se houkutteli jo ensimmäisen kerran käymään eräänä keväisenä päivänä, kun olimme ajaneet siitä ohi muutaman kerran ja ihmetelleet, onko se kirkon torni. Kirkkoon tutustuessa paljastui yllättävää tietoa kirkon historiasta.
Degerbyn kylä sijaitsee Helsinki-Hanko tien varrella noin 12 km ennen Inkoota. Helsingistä ajaessa Degerby jää oikealle. Vasemmalle kääntyy tie kohti Kopparnäsin ulkoilualuetta.

Degerbyläiset talonpojat olivat anoneet omaa saarnataloa Turun tuomiokapitulilta 1746 ja 17.4.1748 vihittiin kylälle oma saarnatupa. Hautaamiset ja ehtoolliset tuli silti suorittaa Inkoon emokirkossa, vaikka 1757 kylälle oli saatu oma apupappi saarnaajan paikalle. Vuonna 1844 oikeus ehtoolliseen ja rippikoulun käymiselle saatiin lupa, mutta konfirmaatio tuli suorittaa emokirkolla.
Degerby erottui saarnaseurakunnasta kappeliseurakunnaksi 1863 senaatin vahvistuksella. Se tarkoitti seurakuntalaislle sitä, että myös hautauksia voitiin toimittaa seurakunnaassa ja 17. huhtikuuta 1864 vihittiin kirkon vierelle oma hautausmaa. Tämän hautasmaan kelvottomuus johti siihen, että vuonna 1892 otettiin käyttöön n. kilometrin päästä kantatien eteläpuolella sijaitseva uusi hautasmaa. Mutta vuonna 1916 vanhaa hautausmaata voitiin taas käyttää.

Degerbystä tuli itsenäinen seurakunta 1. toukokuuta 1923. Kappalaisen toiminut Arvid Eugen Wigge oli väsymätön ja innokas ajamaan uuden kirkkorakennuksen saamiseksi Degerbyhyn ja arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema kivikirkko rakennettiin vuosina 1932-1932. Kirkko vihittiin käyttöön 7. helmikuuta 1932. Erikoisuutena kirkossa on sisäänkäynnin sijainti idässä ja alttarinpääty lännessä toisin kuin kirkoissa yleensä.

Kirkko on pitkäkirkko ja tornin huippu on empiretyylinen. Urut ovat vuodelta 1965 olevat 9-äänikertaiset Walker-urut. Kirkonkello on vuodelta 1748, joka oli vuokra-ajan Pernajan Sarfsalön kappelissa, josta se palautettiin Degerbyhyn. Nykyään kello on sisäänkäynnin vieressä. Kello jouduttiin syrjäyttämään uuden kellon tieltä siihen tulleen halkeaman vuoksi. Alttaritaulu on Inkoon kirkosta siirretty, Jakob Martensin vuonna 1761 tekemä Pyhää ehtoollista esittävä (alempi osa) sekä Kristuksen taivaaseen astumista (ylempi osa).

Neuvostoliiton vuokra-aikana vuosina 1944-1956 kirkko kuului vuokra-alueeseen, joten kirkko oli muussa käytössä kuin jumalanpalveluspaikkana. Se toimi juhlapaikkana sekä elokuvateatterina. Vuokra-aikana kirkosta oli hävinneet ristit ja koristeet, seinät ja kalusteet olivat runneltu sekä parvelle oli rakennettu erillinen konehuone elokuvien katselua varten. Hautausmaa oli turmeltu, hautakiviä kadonnut ja nimettömiä hautoja jäänyt tilalle. Toisaalta siitä syystä Degerbyn kirkko säilyi kokonaiselta hävitykseltä.

Vuokra-ajan jälkeen kirkko kunnostettiin perusteellisesti ja 27. huhtikuuta 1958 se vihittiin uudelleen käyttöön. Degerbyn seurakunta liitettiin Inkoon emoseurakuntaan 1950 ja seurakunnat ovat lopullisesti yhdistyneet elokuussa 1957.

Degerbyn kirkko
Degerbyntie 8, 
10160 Degerby

Kuvat ©2018 Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.