Päämäärä on
välillä arvaamaton,
Törmätä voi asioihin
mitäänsanomattomiin tai kivoihin.

Sateisten päivien jälkeen pilkahteli aurinko, joten kiva oli lähteä vähän reissuamaan. Toiveena oli meren ranta. Googlasimme Krissen kanssa paikaksi Sandnäsudd, missä emme olleet ennen käyneet. Seurueeseemme saimme tytön eli Neiti N ja koiran.
Ajelimme kirkastuvassa säässä ja mitä lähemmäksi saavuimme kohdettamme, sitä kirkkaammaksi ilma muuttui. Karjaalta käännyimme kohti Snappertunaa ja ajoimme Raaseporin linnanraunioiden tienviitan ohi ja niin auton nokka kääntyi kohti linnanraunioita. Neiti N täytyi nähdä linna.
Paikka oli sen verran muuttunut edellisestä käynnistä, että sillalla oli puolikas portti ja lipunmyyntirakennus oli ilmestynyt. Linnaan menevä silta oli portitettu ja valvontakamerat ym. asennettu, joten emme päässeet käymään linnan sisällä.

Tammikuun ilmat olivat poikkeuksellinen aurinkoisia ja maassa ei ollut lunta. Uskomaton alkutalvi on ollut.

Jatkoimme matkaamme koluttuamme linnan ympäriinsä ja ajelimme mutkaista tietä, ihaillen kallioita ja peltoja. Loppumatkan matkasimme märkää lällystä tietä pitkin kohti kohdettamme Sandnäsuddenia. Vesisateet olivat aiheuttaneet, että pellot vaikuttivat järviltä. Lauma joutsenia näkyi yhdellä pellolla, liekö haaveet muutosta jääneet sinne pellolle.

Saavuimme päämääräämme ja ensitöiksemme nautimme kahvit ja söimme eväät merituulen hiljaisessa kohinassa ulkosalla ja ihmettelimme minne oikein olimme tulleet. Kauppa oli, mutta se oli suljettu. Laituri, jossa olivat bensatankit ja yksi vene laiturissa. Koira, joka irrallaan tepsutteli kaupan pihalla. Koiran nähtyämme, päätimme jättää meidän koiran autoon välttääksemme turhia tappeluita.

Päitämme pyöritellessämme näimme puuveistoksen, joka seisoi komeasti kalliolla toteemipaaluna. Uteliaisuutemme voitti ja päädyimme katsomaan aitauksen sisälle ja yllätykseksemme siinä oli pienoisgolfrata, nimeltään Peikkopienoisgolf, vähän yllättävästi ”keskellä ei mitään”.  Seuraavan aidan takana oli tenniskentät. Nämä yllätykset ovat hauskoja, kun koskaan ei voi tietää mitä missäkin tulee vastaan.

Krisse ja Neiti N olivat sitä mieltä, että tämä on varmaan yksityisaluetta (ei kylttiä), että lähdetään. Samassa vihaisen näköinen mies kävelysauvojen kanssa tuli meitä kohti. Noh, hän oli vaan lenkillä, eikä huidellut sauvoilla meitä.
Lähdimme ja kaarsimme automme siinä lähellä olevalla vierasvenesataman parkkipaikalle ihailemaan kaunista tammikuista merimaisemaa, joka hehkui kullanvärisessä loistossaan. Niin hassulta kuin se kuulostaa ja näyttää tammikuussa, mutta maisemat oli kauniin vehreät.

Olimme ajaneet tienviitan ohi, jossa luki Box 2. Sinne siis. Tie kulki Trångsundträsket-järven vierellä, jonka vesi oli noussut niin korkealla, että rantapuut ja rannalla oleva sauna olivat veden vallassa. Vesi ei kuitenkaan ollut noussut tielle, vaikka soratie oli melko pehmoinen.
Saavuimme Boxin venesatamaan. Sielläkin oli saaristokauppa, mutta kauppa oli kiinni. Asiakkaat ovat tainneet karata talven viettoon. Pärinä kuului, kun taivaanrannalla näkyi moottoriveneen silhuetti. Koirakin korvat höröllään kuunteli outoa ääntä näkemättä mitään.
Boxbyssä näkyi olevan koulu, joka näkyi rannan toisella puolella. Kivan näköinen paikka ja vielä kivempi kesäisen kauniina päivänä, luulemma.

Box Skolassa ei enää lasten askeleet eikä lasten iloiset äänet kuulu. Koulu on lakkautettu 2007. Tietoa ei löytynyt missä käytössä se tänä päivänä on, mutta vuonna 2008 oli mietitty,  jos siitä tulisi turistien ja veneilijöiden infopiste ja lisäksi bed and breakfest-toimintaa.
Boxin kylässä asuu n.150 asukasta. Venesatama ja siellä liikkuvat turistit tuovat kylälle liikennettä, kuten muissakin vierasvenesatamissa kesäaikaan.
Lähdimme toista reittiä pois, joka johdatti meidät Fagervikiin. Aurinko alkoi hiipua jo taivaanrannan taakse, mutta vielä saimme nauttia sen verran päivän valosta, että näimme kulkea ruukkikylän läpi.

Fagervikin ruukkialue on luonnonkaunis, idyllinen kylä. Kylä muodostuu vanhoista punaisista pienistä rakennuksista sekä tien varrella sijaitsevista tiilisistä rakennuksista. Koko kauneuden kruunaa hieman taustalla häämöttävä keltainen iso Fagervikin kartano sekä kirkko mäen päällä.

Kuninkaantie kulkee kylän läpi ja tuo isompi rakennus toimii kesäaikana museona ja kahvilarakennuksena. Hiljainen oli kylätie näin tammikuisena sunnuntaina. Auto näkyy pysäköinti alueella, joka kesällä kerää enemmäkin kylään tutustuvia turisteja tai satunnaisia matkailijoita.
Neiti N tuumasi, että pääsisipä aikamatkalle ajassa taaksepäin ja näkisi miten kylässä on eletty. Näin mekin olemme monta kertaa Krissen kanssa ajatelleet kulkiessamme milloin missäkin historian jalanjäljillä.

Kirkko sijaitsee Bruksträsket-järven rannalla ja kuuluu harvoihin yksityisomistukseen kuuluvista kirkoista. Se on rakennettu 1737 ja sen on suunnitellut Johan Friedrich Schultz. Kirkon vieressä oleva tapuli on rakennettu 1766. Hisinger-suvun hautakappeli sijaitsee kiviaidan sisällä ja on rakennettu samana vuonna tapulin kanssa. Kirkko on aidattu ja portit lukittu, joten tätä joutuu ihailemaan vain porttien raoista.
Ruukin kirkossa on Suomen vanhimmat soittokuntoiset urut, jotka ovat säilyneet pieniä virityksiä lukuunottamatta alkuperäisessä kunnossa.

Carl Billsten perusti ruukin 1646. Kuninkaantie on aina kulkenut kylän läpi ja tie on ollut liikenneväylä Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruukki oli tärkeä levähdyspaikka Ruotsin kuninkaalle kuten Venäjän tsaarille. Ruukki toimi aina vuoteen 1902, joten se kuuluu Suomen vanhimpiin ruukkeihin.

Pienet punaiset matalat työväenasunnot kertovat ruukin menneestä ajasta, joita hallitsevat nykyajan vanhoihin rakennuksiin kiintyneet asukkaat.

Niin päivä kääntyi kohti iltaa ja vielä viimeiset auringonsäteet yrittivät kurkistella puiden latvojen takaa. Taivas hohti sinisen, punaisen ja keltaisen eri väreissä, saastaessaan meidät kotimatkalle.

Sandnäsudd
Sandnäsuddintie
10600 Raasepori

Box
Boxintie
10600 Raasepori

Fagervik
Fagervikin kartanon tie 36
10250 Inkoo
P-Pysäköinti alueella

Kaikki kohteet oli helppokulkuisia.

Kuvat ©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.