Syksyisessä säässä Mikkeli yllätti
löytyi kirkkoja, vesitorni ja kivisakasti
Paljon nähtävää ja koettavaa
vielä jäi paljon katseltavaa
hiidenkirnu, rautatieasema ja museot
luontokohteet ja kalliomaalaukset

Sattui satumainen syyspäivä keskellä viikkoa Mikkelissä. Alkuviikko oli täynnä sadetta. Meillä oli käyntiä Mikkelissä muissa kuin reissuasioissa. Ilmanhaltija oli meidän puolella ja saimme nähdä Mikkeliä värikkäässä asussaan. 

Saavuimme Mikkeliin ennen keskipäivää ja kävimme katsastamassa Mikkelin Pitäjänkirkon. Emme olleet kuulletkaan semmoisesta. Nykyään se vaan menee niin, että kaikki tiet vievät kaupunkien ja kylien ohitse, että mitään muuta ei nähdä kuin Cittarin ja Prisman suuret valomainokset. Vesistöt ovat piilotettu kaiteilla, että mitään maisemaa edes pilkahtaisi mistään. Ja ihmisillä on kiire, ettei ehdi missään pysähtyä. Nyt olimme asioiksemme Mikkelissä ja käytimme sen ajan mahdollisimman hyvin tutustuaksemme pieneen osaan Mikkelin nähtävyyksiin.

Eli ensimmäisenä tämä kirkko, eli entinen Mikkelin maaseurakunnan kirkko keskustassa. Kirkko on valmistunut 1817 ja on Suomen suurimpia puukirkkoja. Ja siltä se näyttikin. Todella muhkea. Kulmia oli joka suuntaan useampikin, peräti 24 kappaletta eli se on kaksoisristikirkko eli kahtamoinen. Arkkitehti Charles Bassi on tehnyt piirustukset, mutta kirkon sivuilla kerrotaan, että kirkon toteutustavassa näkyy virka-arkkitehtuurin ja kansanrakentajien puukirkkojen välistä jännitettä. Näin hienosti kuvattuna. Kuuluisa kirkonrakentaja Matti Salonen on johtanut kirkon rakentamista. Istumapaikkojen määrä eli 1900 kertoo jo kirkon suuruudesta. 

Kirkon tyyliä kuvataan myös sen olevan itäsuomalainen kekomainen kirkko, jonka pohjassa yhdistyvät neliö ja risti. Hienot kiviset portaat ja kauniit ovien ja ikkunanpielet koristavat vaatimattomasti kirkon ilmettä. Vanhanaikaisen kaunista, mutta niin arvokasta käsityötä. Tätä voisi soveltaa nykyisiinkin rakennuksiin. 

Kirkon pohjoispuolella sijaitsee kahdeksankulmainen kellotapuli, joka edustaa itäsuomalaista tapulityyppiä. Se on myös Matti Salosen johdolla rakennettu 1815. Ilma alkoi kirkastumaan, joten rakennukset näyttivät oikein kauniilta sinisten pilvien välistä pilkottavan auringon valon loisteessa.

Heti kirkon läheisyydessä on Mikkelin kaupungin kulttuurihistoriallinen Suur-Savon museo. Näyttelytilat sijaitsevat Mikkelin pitäjän kivisessä lainajyvästössä, joka on rakennettu 1848. Museona rakennus on toiminut vuodesta 1960 lähtien.
Lainajyvästö, eli pitäjänmakasiini tai lainamakasiini oli viljavarasto, johon hyvinä aikoina varastoitiin syönti- ja siemenviljaa katovuosien varalle. Valtiopäivillä vuosina 1755-1756 päätettiin, että jokaiseen seurakuntaan oli perustettava pitäjänmakasiini, mutta niitä oli perustettu jo vapaaehtoisesti aiemmin. Pitäjänmakasiinista lainatusta viljasta maksettiin korko, joten se toimi eräänlaisena pankkina. Pitäjänmakasiinien historia päättyu 1900-luvun alussa pankkilaitosten kehittyessä. Ne ovat yleensä puusta tai kivestä rakennettuja ja sijaitsevat kirkkojen läheisyydessä. Nykyään suurimmalta osaltaan ne ovat museokäytössä.

Lähtiessämme kirkolta näimme kadulta korkean tornin piipan ja luulimme sen olevan Mikkelin kirkko, mutta ajaessamme kohti rakennusta, se paljastui ortodoksikirkoksi. Käännyimme parkkipaikalla ja lähdimme siis vielä kirkon metsästykseen.

Ja niin löysimme sen pääkirkon, joka uljaana ja niin ylhäisenä kohotti kirkontornia kohti taivasta. Komea uusgoottilainen, tiilinen Mikkelin tuomiokirkko on valmistunut 1897, joka on Josef Stenbäckin suunnittelema. Kirkko suunniteltiin Ristimäelle jolla oli ennen erilainen käyttötarkoitus. Ristimäki toimi tarkk’ampujapataljoonan harjoittelupaikkana ja siellä oli myös siesu eli putka. Tämäkin on iso kirkko, jos mietitään että kirkon rakentamisen aikana Mikkelissä oli 2863 asukasta ja kirkossa oli 1400 istumapaikkaa. Seisomapaikkoineen ja lehterillä olevine paikkoineen kirkkoon mahtui 2100 ihmistä. Nykyään kirkossa on 1200 istuinpaikkaa. 

Kierrokseemme tuli tauko, Krissen hoidellessa asioitaan ja rva bloggari suuntasi siksi aikaa Kenkäveroon. Kenkäverosta löytyy oma blogikirjoitus. 
Yhteisen aikamme jatkuessa suuntasimme Mikkelin huipulle eli Naisvuoren näköalatornille. Torni oli jo tietysti sulkeutunut kesän ollessa ohi, mutta maisemat eivät olleet mihinkään kadonneet, vaikka niitä katselimme vähän matalammalta. Lehtien huvetessa syksyn tultua, myös maisemat avautuivat paremmin.

Naisvuori on välittömästi keskustan läheisyydessä oleva korkea mäki, joka huippu on 43 metriä Saimaan ja 122 metriä meren pinnan yläpuolella. Tarinan mukaan Naisvuori ja sen pohjoispuolella oleva Akkavuori olisivat saaneet nimensä naisilta, jotka näiltä paikoilta seurasivat Porrassalmen taistelua vuonna 1789. Vanhimmat naiset nousivat Akkavuorelle ja nuoremmat Naisvuorelle. Toisen tarinan mukaan naiset olisivat seuranneet nuijasodan Suur-Savon taistelun joukkosurmaa vuonna 1597. Naisvuoren nimi näkyy vuoden 1775 piirretyssä kartassa.

Naisvuoren näköalatorni on Suomen toiseksi vanhin varsinainen vesitorni  ja vanhin säilynyt, joka on rakennettu 1911-1912. Suunnittelija oli Selim A. Lindqvist. Näköalatornina se on ollut vuodesta 1953 lähtien. Ennen vesitornia paikalla sijaitsi 1800-luvun lopulla rakennettu puisto ravintoloineen ja huvimajoineen. Alla kuva entisestä paviljongista, joka on mielestäni upean näköinen.

Naisvuorella toimii Mikkelin Naisvuoren kesäteatteri, joka on toiminut jo vuodesta 1956. Tänä kesänä 2021 esitettiin musiikkinäytelmä Sellaista elämä on, joka perustui Juha ”Junnu” Vainion elämään ja musiikkiin. Näytelmä oli jo jäänyt unholaan, mutta rva bloggari esitti yksinnäytelmän Naisvuoren nainen on ihanainen, ei huikentelevainen, vaan tosi nainen. Valitettavasti näytelmä jäi tallentamatta, kun kuvaaja Krissen kamera heilui naurun voimasta. Harmi!

Tämä kiinnostavan näköinen, hieno rakennus on entinen Työväentalo, joka on Naisvuoren kupeessa. Alunperin rakennus on toiminut yksityisasuntona, mutta Mikkelin työväenyhdistys osti talon. Mikkelin työväenyhdistys laajensi taloa, johon tuli sali ja näyttämö vuonna 1911. Rakennus on nykyään suojeltu ja se on yksityisomistuksessa. 

Pisteenä iin päälle oli tämä pieni söpö kirkollinen rakennus keskellä katua, joka on yksi Savon vanhimmista rakennuksista. Eli nyt oltiin vanhan ja historiallisen kohteen äärellä Savossa. Keskiaikaisia rakennuksia ei juurikaan Savossa ole. Tämä kivisakasti on 1320-luvulla rakennetun puisen Savilahden kirkon sakastiosa.

Tällä paikalla ollut puukirkko on purettu 1776, mutta kivisakasti sai jäädä paikalleen. Alkuperäisestä rakennuksesta on kuitenkin jäljellä harmaakiviseinät. Keskiaikaa muistuttavat kirkonpäädyt ja paanukatto sekä kattoratsastaja rakennettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Suunnitelmat oli arkkitehti Magnus Schjerfbeckin käsialaa.

Ennen vanhaan aikoja ennen moottori- ja ohitusteitä kuljettiin läpi Mikkelin. Niin minäkin pikku tyttönä äidin ja isän kanssa matkalla Kotkasta Kuopioon. Kuljimme lukemattomia kertoja tämän rakennuksen ohi. En muistanut, ennenkuin puhuin tästä äitini kanssa. Silloin muistini lokeroista tuli kuvia mieleeni. Mukava muisto myös siitä pienestä baarista Mikkelistä, missä pysähdyimme ja sain nauttia riisipuuroa, kun vanhemmat joivat kahvia.

Nälkä yllättää, kun päivän katselee paikkoja ja reissumassut on täytettävä jatkaakseen matkaa. Päädyimme pikaruoalle aapeecee-lle, joka on helppo paikka pysähtyä. Kotimatka mielessämme lähdimme jatkamaan matkaa, mutta tankattuamme itsemme ja auton virtaa riitti vielä yhteen paikkaan, josta seuraava juttu löytyy Ristiinasta.

Mikkelin reissulla kannattaa käydä tutustumassa Kenkäveroon, Kesäisissä tunnelmissa Kenkäverossa Mikkeli 6.10.2021

Mikkelin Pitäjänkirkko
Otavankatu 8
50100 Mikkeli

Suur-Savon Museo
Otavankatu 11
50100 Mikkeli

Mikkelin tuomiokirkko
Ristimäentie 2 A
50100 Mikkeli

Naisvuoren näköalatorni
Mikonkadun päässä
50100 Mikkeli

Kivisakasti
Porrassalmenkatu 32
50100 Mikkeli

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.