Louhisaari, Askainen,
kirkko valkoinen
paikka aatelinen
säännöt herraväet jaelleet
vierestä rahvas katselleet
Ovat jälkensä jättäneet
nyt kun olemme tämän nähneet
historian sivut enemmän auenneet
omaa tietä kulkeneet
aateliset, rahvaan pois sulkeneet.

Kaunis valkoinen pitkäkirkko Askaisissa heti tien vieressä ei jää huomaamatta. Iso kellotapuli kirkon edessä. Kolme ristiä katolla, ja kauniit ovet. Kaarevat ikkuna-aukot. Yksinkertaisen kaunista. 

Olemme täälläkin käyneet muutaman kerran kolkuttelemassa ovea, mutta turhaan. Tällä kertaa käyntimme palkittiin, eikä tarvinnut edes kolkutella, vaan pääsimme sisään. Tämmöistä ovea on kannattanut kolkutella, kun ovessa on alkuperäiset 1600-luvulta olevat kolkutin, taotut lyötteet ja avaimet. Ovi itsessään on jo kaunis vinoneliöineen ja isoine takonauloineen. Oveen liittyy tarina, että se oli tuotu sotasaaliina kolmikymmenvuotisesta sodasta saksalaisesta luostarista. 

Tämä kirkon tarkkaa ikää ei tiedetä. Se on rakennettu samalla paikalla olleen puukirkon tilalle. Nykyinen ulkoasu on kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Flemingin teettämästä uudistuksesta vuodelta 1653. Hän oli Louhisaaren kartanon isäntä ja kirkko rakennettiin kartanon kappeliksi. Louhisaaren isännällä on ollut patrionaattioikeus eli hän on saanut valita papin kirkkoon. Kirkko edustaa uusklassillista tyyliä. 

Suurella mielenkiinnolla astuimme kirkon ovesta sisään. Juhlallinen kulku sisälle oli kellotapulin läpi. Ovet oikein kutsuivat käymään sisälle.
Kirkon sisus yllätti valoisuudellaan ja ilmavuudellaan. Ei ollut maalattuja koristeita seinillä oli vain paljon hautajaisvaakunoita. Kirkko on yksilaivainen ja katto muodostuu kolmesta holvista, jotka antavat tilavuuden tunteen kirkkoon. 

Hautavaakunoita on pohjoisella seinällä Flemingin isänpuoleisia, Fleming, Lydecke. Hans, Thun, Horn, Frille Stolarm ja Kurke. Eteläseinällä äidinpuoleiset, Stubbe, Frille, Brofield, Boije Vildeman, Felming, Frille ja Ille.

Mannerheimin suvun kastepuku, jonka on lahjoittanut Suomen marsalkan eli Gustaf Mannerheimin veljen  eli August Mannerheimin leski Elsie o.s. Nordenfelt vuonna 1955. Sitä säilytetään lasivitriinissä.

Kuorissa oleva kynttiläkruunu on marsalkka Mannerheimin lahjoittama. Kynttiläkruunussa teksti: Edesmenneiden sukupolvien muistoksi, tunnettujen ja tuntemattomien, jotka täällä elivät ja raivasivat maan, lahjoitti Askaisten kirkolle ratsuväen kenraali, vapaaherra Gustaf Mannerheim Anno 1928″.

Hautakivi, jonka alta lähtee käytävä Fleming-suvun hautaholviin, jonne on haudattu 22 Fleming-suvun jäsentä. Kivessä on näkyvillä Klaus Flemingin ja hänen vaimonsa Kristina Lievenin vaakunat, ristikkäiset sääriluut, pääkallo, ja lepakon siivet. 

Yhdessä ikkunassa on lasimaalaukset. Ikkunaan on ikuistettu Klaus Hermanninpoika Fleming ja hänen vaimojaan Elena Henrikintytär Hornia ja Dorotea van Reppenia. Maalausten arvellaan olleen aiemmasta puukirkosta, joka oli tällä paikalla. Vanhimmat säilyneet lasiruudut ikkunoissa ovat vuodelta 1653 eli kirkon uudistamis vuodelta.

Opas meille kertoi mielenkiintoisen tarinan Louhisaaren kartanon väen kirkkoontulosta. Kun Louhisaaren herra lähti kirkkoon vaunuillaan, soitettiin koko matkan kelloja. Tie kääntyi suorakulmaisesti ja tiellä olitemppelikatos, josta näkyi kirkolle sekä kartanon portille. Temppelissä oleva palvelija näki portille, että kirkkoon ja ilmoitti kellolla herran tulosta. Kukaan ei saanut mennä kirkkoon ennen herran saapumista ja asettautumista omaan penkkiinsä.

Saarnastuoli on tarinan mukaan tuotu sotasaaliina Herman Flemingin toimesta. Toisen tiedon mukaan sen on tilaustyönä tehnyt frensburgilainen hovipuuseppä Claus Gabriel. Herman Klaunpoika ja hänen vaimonsa Kristiin Rosland lahjoittivat saarnastuolin samoin kuin kaikukatoksen kirkolle. Kaikukatoksessa on heidän vaakuna. Saarnatuolissa on apostotolien, evankelistojen ja Vapahtajan korkokuvia. Meistä tuo yksi muistutti inkkaria. Todella upeaa käsityötä, ei voi kun ihailla. Kukakohan tänä päivänä jaksaisi tämmöisiä tehdä…

Herrasväen penkit sijaitsivat kuoren etuosassa. Hovijunkkari Herman Flemingin, Louhisaaren omistaja 1734-1789, ja Anna Rehbinderin häihin penkit pitivät nostaa ylös, korkeammalle kuin saarnastuoli. Tarkoituksena oli osoittaa rahvaalle, että kartanon väki on ylempää kastia, ylempää kuin papit. Parvien etuosiaa on maalattu heidän vaakunansa, oikealla Flemingin ja vasemmalla Rehbinderin.

Jos Flemingien aikaan penkit olivat korkealla, niin Mannerheimien aikaan ne laskeutuivat kansan korkeudella ja heidän penkkinsä sijaitsi kirkon etuosassa, mutta lattian tasossa. Luokkajako on ollut suurta ja toisille vielä tärkeämpää. 

Hautajaiset pidettin yöllä tai illan tummuessa. Soihtujen valossa aateliset saivat kultansa ja hopeansa säihkymään, jota voitiin esitellä kansalle ja katsojille. Hautajaissaatossa kannettiin suvun hautajaisvaakunaa ja jäljessä muita vaakunoita. Kuten näilläkin seinillä nähdään monta hautajaisvaakunaa. 

Alttarin oikealla puolella on Carpelan-suvun muistotaulu. Taulun tekstissä ylistetään kenraaliluutnantti ja kuninkaallisen Miekkaristiritarillisen suurristin komentajaa, korkeasti Ylhäistä herra Wilhelm Carpelaa, synt. 6.4.1700, Ahvenanmaa, kuollut 3.7.1788 Turussa, naimattomana.

Kellotapuli seisoo oikein topakasti leveän jalustan päällä ja on läpikuljettava. Se on rakennettu Micael Piimäsen johdolla vuonna 1779. Michael Piimänen on vaikuttanut hyvinkin monessa kirkon rakentamisessa näillä nurkilla, kuten näköjään täälläkin. Alin kerros on valkoiseksi rapattua kiveä ja huomattavasti kapeampi puinen yläosa on kahdeksankulmainen. Tapulissa on kolme kelloa, joista kaksi vanhinta ovat Louhisaaren lahjoittamia ja pienin kello ns. papin kello on valettu Tallinnassa vuonna 1548.

Kellojen yläpuolella katossa on kirjoitus: ”Anno 1779. Tämän Cappelin Seurakunnan Nuoret Miehet Owat ostannet tähän kellotapulin kaxi knuppia ja flaggun jotka maxawat 300 Dr. Michael Piimänen Byggmestari Strandell Th. Anandell”. (Tuomas Strandell oli kirkkoväärti) Lähde: kirkkoesite

Tämä seinässä oleva ulkonema on Carpelan-suvun hautakammio. Oven yläpuolella on suvun vaakuna ja teksti ”Puhuu vähän, tekee enemmän”.

Uusklassismia edustava Carl Ludvig Engelin suunnittelema hautakappeli on Mannerheimin suvun viimeinen leposija vuodelta 1823.  Sen rakennutti kreivi Carl Erik Mannerheim. Hän oli marsalkka Mannerheimin isän isoisä. Mannerheimit ovat myös olleet Louhisaaren omistajia Flemingien jälkeen. Marsalkka Mannerheim kävi Akaisissa vuonna 1945 ja ajatteli tulevansa haudatuksi sukuhautaan, mutta hän ei ollut antanut määräyksiä hautapaikastaan, jolloin häntä ei haudattu Askaisiin.  Louhisaari taidetaan tuntea ennenmiten Mannerheimien kartanona. 

Askaisten kirkko
Askaistentie 788
21240 Masku

Nähtävyydet lähellä:

Louhisaaren kartano                                   
Askaisten Ritaripuisto

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.