Salon seudulta löytyy kirkkoja ja kyliä
kätkeytyneenä lähellä meren syliä
hienoja paikkoja ja ainutlaatuisia
vaikea- ja helppokulkuisia
Ruukkikyliä ja muinaishautoja
asfalttia, hiekkateitä ja metsäpolkuja

Edellistä retkeä eli edellisen päivän retkeä vaivasi kostea ilma, mutta nyt paistoi aurinko. Ilma oli niin sopiva reissulle kun vain voi olla, mukavan lämmin liikkumiseen, ei liian kuuma. Ajettiin Halikon kautta kuten edellisenä päivänä, mutta menimme Kokkilan lossin kautta Angelniemen kirkolle. Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla meren äärellä, että siellä voi penkillä istuskella ja tuijottaa meren jatkuvaa liikehdintää.

Angelniemellä sijaitseva kirkko on kaunis ja todella kauniilla paikalla meren rannalla Kemiönsaaren pohjoispäässä upealla niemellä. Merituulien puhalluksissa se on seissyt siinä jo vuodesta 1772 saakka. Kirkon on rakentanut Matti Åkerblom ja se on ollut hänen rakentamansa ensimmäinen kirkko. Kirkkoa oli siunailtu, että onpa moderni kirkko. Syynä siihen oli, että kellotapuli ja kirkko oli samaa rakennusta.

Kirkko ei ole ensimmäinen tällä paikalla, vaan kolmas. Perimätiedon mukaan kalliolla olisi ollut merimiesten pyhättö. Jo viinkinkien aikaan on Angelniemen ohi ajelleet laivat kohti Halikon Rikalaa. Purjeveneaikoina laivat ankkuroivat aluksensa Karhuselällä myrskyn ajaksi.
Tarina kertoo, että yhtenä myrkyisenä yönä purjevene oli ankkurissa, mutta ankkuri petti ja laiva ajelehti Angelniemen rantaan ja murskautui kallioihin. Aamun koittoa odotellessa laivan kapteenille unessa oli ilmestynyt enkeli, joka oli pahoitellut tämän kohtaloa, mutta kuitenkin luvannut, jos kapteeni rakentaa kallioille enkeleille pienen kappeli, elämä alkaa taas sujua. Aamulla herätessään kapteeni muisti unen ja hän toteutti unessa olleen enkelin toiveen. Tarinassa voi olla perää, koska kirkko sijaitsee kaukana kaikesta. (kirkko-opas)
Toinen kirkko on ollut täällä 1600-luvulla, joka purettiin 1700-luvun alussa. Kirkko oli mennyt huonoon kuntoon ja siihen aikaan vainajat haudattiin kirkon lattian alle ja vainajia oli ollut niin paljon, että ylimpien nenät osuivat lattialankkuihin, joten hajun on täytynyt olla todella kuvottava. (kirkko-opas)

Kirkkoa kiersi kiviaita, johon oli laitettu rappuset aidan ylittämisen helpottamiseksi. Ehdottomasti kannattaa poiketa aidan toiselle puolelle ihailemaan merinäköalaa. Siellä on parit penkit, joissa voi istuskella penkillä, kuunnella hiljaisuutta, nauttia merinäkymästä ja nautiskella vaikka päiväkahvit.

Kirkko oli alunperin punainen hirsikirkko. Ajan saatossa 1800-luvulla punamulta peitettiin ja maalattiin vaaleaksi. Museovirastolta tuli käsky 1960-luvulla, että kirkon väri täytyy palauttaa punaiseksi. Kyläläiset vastustivat hanketta, mutta niin vaan kirkosta tuli punainen. Kirkon opas Salon kirkko-videolla kertoi, että edesmennyt vanha rouva oli katsellut maalareiden homma ja tuumannut, että työväentaloako te teette.

Kuvista voi verrata, onko kirkko punaisena vai vaaleana parempi. Meillä Krissen kanssa on mielipiteemme, mutta pidämme ne ominamme.

Jatkoimme matkaa kirkolta mannerta pitkin mutkan kautta eli Kemiön kautta Strömmän kanavan yli kohti Teijon ruukkikyliä. Suorempaa olisimme päässeet Kokkilan lossin kautta, mutta olisimme jääneet paitsi hienoja maisemia ja emme olisi nähneet, kun Strömmön silta oli nostettu ylös. Komea oli paatti, jonka takia silta oli nostettu. Vilaukselta nähtiin.

Kurvasimme kahvihampaan pakottamana heti sillan jälkeen olevalle p-paikalle. Olisi siellä jätskiäkin myyty, mutta ei herkkuja mahan täydeltä. Tyydyimme omiin eväisiimme. Ja ihailimme merimaisemaa. 

Strömmön kanava sijaitsee Kemiönsaaren ja Salon kaupungin rajalla. Kanava on rakennettu 1967-1968 ja kanavan ylittää teräksinen läppäsilta. Puolen kilometrin päässä sijaitsee vanha kanava, jonka Teijon ruukin omistaja Viktor Zebor Bremer rakennutti 1844-1845 saadakseen Kiskonjoen ruukista rautamalmin kuljetettua Teijon ruukille.

Vatsat pullollaan ja vireystila korkealla matkamme jatkui Mathildedaliin. Yhtä kauniina avautui puukuja kuin ennenkin, mutta hämmästyksemme oli suuri, kun tien varteen oli tullut tenniskentät ja minigolfradat. Ja ihmisiä, hyvänen aika miten paljon ihmisiä. Emme meinanneet löytää parkkipaikkaa, kun rantaparkki oli pullollaan autoja. Kiersimme vain yhden rakennuksen ja päätimme lähteä väljemmille vesille Teijoon.

Teijossa ei ollut ruuhkaa ja tiesimme Teijon kirkon olevan auki. Pääsisimme käymään tutustumassa Suomen pienimmän kivikirkon sisäosiin.

Kartanolta johtaa puukuja kohti rantaa ja päättyy pallokentälle ja tiehen, joka johtaa oikealle hautausmaalle. Teijon hautausmaa on erillään kirkosta ja sinne on haudattu paljon ruukin työntekijöitä ja heidän perheitään. Kirkon opas kertoi, että hautausmaa on karua maata ja se on täynnä. Ainoastaan sukuhautoihin voidaan haudata uurnassa.

Puukujaa kävellessämme kuvittelimme olevamme kartanon herra ja rouva. Krisse kävelykeppeineen ja minä pitkine hameineen olkihattu päässä aurinkovarjao kädessä. Kaikkea se mielikuvitus ja hieno puukuja saa aikaan.

Hautausmaan ja puukujan välissä on komea tammi, joka ulottaa oksiaan tien toiselle puolelle. Tammen vaillinainen karu elämä näyttäytyy hautausmaalta tullessa. Joskus ammoisina aikoina siitä on katkennut iso oksa ja puuta on sidottu paksulla metallivanteella. Suurella sitkeydellä se kauniina levittää elämäänsä eteenpäin vauriosta huolimatta. Tammet on hienoja, vankkoja puita.

Teijoon oli kiva päivä päättää, näin kuvittelimme, kunnes matkaan tuli mutkia. Mutka olikin  mielenkiintoinen. Kurkatkaa seuraavaan tarinaan Viitankruunusta:
Viihdyttiin Viitankruunulla Salo 8.8.2021

Teijon kirkkoon voi tutustua tästä: Teijon kirkko, Salo

Angelniemen kirkko
Angelniementie 261
25230 Angelniemi

Mathildedal ruukkikylä
25660 Matilda

Teijon ruukkikylä
25570 Teijo

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.