Tänne ovat ihmiset nousseet
Toisiaan paenneet
viholliset vainonneet.
Kauas on täältä nähty
valomerkkeinä nuotio tai lyhty.
Mielessämme sen kuvittelemme
Maisemia kun katselemme
Uudenmaan sulun jälkeen rajat aukesivat ja pääsimme vapaasti kulkemaan Hämeen puolelle. Kohteena oli meillä Tenholan linnavuori, mutta ensiksi piipahdimme Hattulan vanhalla kirkolla. Naakat narisivat meille kävellessämme kirkon ympäri ja kuvatessamme kirkkoa auringon häikäistessä silmiämme. Miten se keväinen aurinko voikaan olla niin kirkas, että vaikka kuinka silmiä sirittää, ei auta. Ihmettelette, missä aurinkolasit, no ne jäi autoon, kun vaistomaisesti ne ottaa pois, kun auto pysähtyy.

Päämäärämme oli lähellä, Hattulan vanhalta kirkolta n. 6,4 km, joten jatkoimme matkaa. Ajelimme läpi Parolan ja ihailimme aakeita, laakeita keväisiä peltoaukemia, kunnes olimmekin tienhaarassa, joka opasti Tenholan linnavuorelle.


Autoille oli viitoitettu opaste, mutta jätimme auton siihen, missä muidenkin autot olivat. Kävelimme kohti hevostalleja ja käännyimme oikealle hiekkaista tietä pitkin. Ei olisi ollut mitään mahdollisuutta ajaa autolla tällä keväisen, märällä tiellä. Se oli niin pehmeää ja isot urat olivat tiellä.
Läpi metsikön, hiekkatietä pitkin kävelimme kohti keväisessä metsässä, missä lintujen konsertti saattoi meidät yhteen luonnon kanssa. Ei liikenteen melua, ei ihmisiä, vain luonto ja me. Ja sitruunaperhonen, meidän oppaamme. Se kulki pitkän matkan meidän kanssamme, kunnes varmaan tylsistyi meidän seuraamme ja kävi levähtämään metsän pedille. Välillä olimme vähän hukassa ja luulimme olevamme vuoren juurella ja lähdimme polkua pitkin ylös mäelle. Siellä oli ihmisiä, niin oletimme olevamme oikealla paikalla.






Sitten osuttiin oikealle vuorelle. Kapuaminen ylös ja siellä se oli. Tenholan linnavuori. Se sijaitsee Hattulassa lähellä Vanajanvettä. Muinaislinna tai pakolinna. Vuorella on monta nimeä. Mutta tarkoitus on ollut sama. Korkeimmat paikat valittiin pako- ja suojapaikoiksi vihollisten hyökkäyksiltä. Ne ovat olleet viestintäyhteydessä toisiinsa savumerkein. Tenhola on kuulunut Hämeen puolustusjärjestelmään, joka ulottui merenrannikolta Keski-Hämeeseen. Tämä on poikkeuksellinen, kun yleensä linnat ovat sijainneet kallioiden päällä, mutta tämä on hiekkaharjun kukkulalla. Rinteet ovat jyrkät. Niitä syntyi 1000-1500 rautakaudella. Täältä on löydetty miekan terän kappaleita, pronssisen kaularenkaan kappale, saviastian kappaleita jne.


Linnavuori sijaitsee harjun laella Vanajaveden pinnasta 65 m korkeudessa. Laki on tasainen n. 25×100 metrinen alue. Näköalat olivat hyvät, joka paljastaa linnavuoren korkeuden. Kävimme laskeutumassa rinteen toiselle puolelle, mutta emme kokeneet siellä olevan mitään mielenkiintoista, joten nousimme takasin ylös. Porukkaa oli liikkeellä, joten me lähdimme laskeutumaan alas samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Ja silloin näimme ne, portaat. Miten ihmeessä emme niitä nähneet aiemmin tai sitten tulimme jotenkin eri suunnasta. Tuolla alueella oli kuten viitoista huomasitte erilaisia ulkoilureittejä.






Kiva ulkoilupaikka ja yksi linnavuori lisää listaamme. Muuten tämä ei niin sydäntä sykähdättänyt. Jossain tällä alueella on makkaranpaistopaikka, jos haluaan ottaa tämän retkeilypaikaksi vaikka perheen kanssa.
Jatkoimme matkaa ja ajelimme Janakkalan kautta kohti Uninkonlinnavuorta, joka sijaitsee Janakkalan Rehakan kylässä. Kuitenkin pysähdyimme Janakkalan Räikälän kivisillan kupeelle nauttimaan eväitä.



Olimme käyneet metsästämässä tätä Unikon linnavuorta aiemmin, mutta jotenkin emme hoksanneet silloin polkuja, jotka veisivät ylös kalliolla ja nyt ne olivat aivan nenän edessä. Auton saimme parkkiin vähän ennen linnavuorta tien varressa olevaan metsätien liittymään. Pikku matka ja polku näkyi heti tien varressa. Ja googlena toimi lasten kirkkaat äänet kallion päältä.

Hakoisten linnavuorelta on tänne matkaa linnintietä pitkin n. 3,5 km, joten nämä kaksi voi käydä katsomassa samalla reissulla. Unikon linnavuori sijaitsee aivan tien varrella, joten metsäinen matka ei ollut pitkä, kalliolle nousun alkaessa. Unikon linna on n. 20 m korkemmalla kuin tie, joten nousu ei ollut paha, kunhan vaan muistaa katsella jalkoihinsa.

Unikonlinnavuori on ollut vähän kiistelty paikka. Onko ollut linnavuori vai ei. Täällä on pari kivistä ”vallinpätkää”. Tästä siis käydään keskustelua, onko ihmisen tekemiä vai luonnon.
Kansanperinteenä kulkee tarina, jonka kirkkoherra Johannes Kristerinpoika Velinuksen kertoi 1670-1680. Unikonlinnassa näkyy vuorelle suuria kiviä ympäriinsä asteltuina, niin kuin linna (Skantx) on ollut. Jättiläiset ovat siellä keskenään tapelleet. (Wikipedia)





Tässä näkyy tasaista lakea kallion päällä. Siellä olisi ollut kivijättiläinen ja kiva aukko kalliossa, mutta emme niitä huomanneet, ennen kuin jälkeenpäin niistä luimme. Kiva kohde sisänsä ja suhteellisen helppo kulkea.
Tenholan linnavuori
P-paikkaTenholantien, Merventien ja Suontaantien risteys
13720 Hattula
Kohde on mäkinen ja voi olla haastava huonokuntoiselle
Unikon Linnavuori
Kirkkoportintie
Janakkala
Nousu kalliolle ei ole haastava, mutta huonokuntoiselle voi olla sitäkin.
Kuvat ©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.