Keväinen sää
ja viileä tuuli
Talvi taakse jää
linnunlaulun kuuli
puiden suhistessa
tulevaa kesää.

Lähdettiin uusille paikoille. Ollaan kuljettu vähän ristiin rastiin Varsinais-Suomea, mutta vielä oli käymättömiä kohteita. Ajelimme kivassa, aurinkoisessa säässä keväisen raikkaan vihreissä maisemissa. Tavaksi on tullut pakollinen pysähdys Piihovissa Salossa josta matka jatkui kohti Marttilaa. 

Salon tieltä käännyimme Marttilaan ja tie kulki kivasti Paimionjokea seuraten. Kylä oli rauhallisen oloinen, kuten taitaa olla kaikki pienemmät kylät. Ajelimme kirkkoa katsomaan, joka oli viehkeän näköinen, valkoinen rakennus auringonvalon ja hennon vihreiden koivunlehtien antaen taustaa kirkolle.

Monella kirkkomaalla on mausoleumia, niin täälläkin. 
Graf. för Befallningsman 
JOH:FRED:WIGHTMANN,
OCH DESS FAMILLE.
ÅR 1829.

Kirkonrakentaja Antti Piimänen sekä poikansa Mikael Piimäsen rakentama kirkko vuodelta 1765. Rakennus edustaa lounaissuomalaista Piimäsen kehittämää pitkäkirkkoa. Kirkko on kolmas kirkko samalla paikalla. 

Marttilasta lähdimme Hämeen Härkätietä pitkin kohti Ollilaa ja sieltä käännyimme Kyröntielle ja ylitimme Hämeentien. Krisse bongasi googlesta, että tuossa pitäisi olla Kyntäjäveistos. Pysähdyimme tien varteen ja siinä puiden alla Kyntäjäveistos olikin.

Kyntäjäveistos on Arto Ali-Eskolan (s.1948) Marttilassa asuvan ITE-taiteilijan ja kuvanveistäjän teos. Hän tekee veistoksensa itse kehittämällään tekniikalla. Hän kaivaa maahan suuren kuopan, jonne hän pystyttää aluksi veistoksensa valussa tarvittavat tukirakenteet. Sitten hän kaataa muottiin betonin. Veistoksen viimeistelyssä hän käyttää savea. (Wikipedia).

Kun ajelimme tätä Kyröntietä eteenpäin näimme tienviitan Karinainen kko 8. Pysähdyimme ja katselimme tietä, mutta soratien nähtyämme skippasimme menon sinne. Kuten tulette huomaamaan myöhemmin, ehkä törmäsimme Karinaiseen myöhemmin.

Pöytyän kirkko oli omaleimaisen näköinen. Kirkon rakensi Piimästen kirkonrakentaja perheen Mikael Piimänen vuonna 1793 C.C.Gjörnwellin suunnitelmin mukaan. Kirkotornista piti tulla 4-kulmainen, mutta se muutettiin 8-kulmaiseksi. Kirkko on vihitty ensimmäisenä adventtina 1793 ja ristittiin ”rahvaan” toivomuksesta silloinen kuninkaan Kustaa IV Aadolfin mukaan.

Tässä pääoven yläpuolella on teksti:”Jumalan kunniaksi kuningas Kustaa IV Aadolfin toisena hallitusvuotena 1783 on tämä kirkko rakennettu”.

Tien toisella puolella oli museo ja punainen aita, jota ihmettelimme. Ajattelimme sen olevan museoon kuuluva rakennelma. kiertelimme ja sinne olikin portti auki ja astuimme sisään. Siellä oli hautakiviä. Luulimme sen olevan hautausmaan, mutta muistokivi kertoi kyseessä olevan vanhan kirkon paikan. 

Harvinainen katettu hirsiaita on satoja vuosia vanha. Samanlainen tuli vastaan Karinaisten vanhalla hautausmaalla. Pöytyän vanhan kirkon kellotapulin runko on yhteydessä aitaan. Aita on ympäröinyt keskiaikaista kirkkoa. Aitaan liittyy tarina, että aidan ylläpidon rasituksia siirrettiin eri taloille ilmansuuntien mukaan. Kirkkoon tulevat sitoivat hevosensa aitaan omaan aitaosaansa.

Ajelimme rauhassa Pöytyältä kohti Tarvasjokea, kun ykskaks näimme oikealla punaisen kirkollisen rakennuksen. Ihan hämillämme olimme, että mikäs paikka tämä nyt sitten on. Hidastimme vauhtia ja vasemmalle kääntyikin tie kirkon pihaan, Karinaisten kirkko. Ahaa, siis tänne tuli Karinaisten kirkko. Nähtiinpä sitten tämäkin. 

Karinaisten punainen puukirkko on rakennusmestari Johan Sahlbomin suunnittelema ja valmistunut silloiseen Karinaisten kuntaan vuonna 1835.  Entinen kirkko sijaitsi vanhalla haustausmaalla hirsiaidan sisällä.

Karinainen oli määrätty kuulumaan 1300-luvulta Marttilan kirkkopitäjään. Vuodet 1657-1901 se oli Marttilan pitäjän saarnahuonekuntana ja loppuvuodesta 1901 vuoteen 1912 kappeliseurakuntana. Vuonna 1912 siitä tuli oma kirkkoherrakunta. Itsenäisenä kuntana 2005 saakka, jolloin se liittyi Pöytyään. Nämä ovat välillä vähän monimutkaisia asioita seurakuntien liittymiset ja yhdistymiset.

Vanhan hautausmaan kohdalla punaisen hirsiaidan sisällä on ollut vanha kirkko, joka oli ollut suorakaiteen muotoinen ja oli rakennettu vuonna 1764 ja se purettiin kahdeksan vuotta nykyisen kirkon valmistumisen jälkeen. Kellotapuli, vuodelta 1768 ja hirsiaita jätettiin paikalleen. Kaunis kokonaisuus.

Vanhalle hautausmaalle kuului kosken kohinaa. Rinne oli niin jyrkkä, ettemme menneet alas, emmekä oikein nähneet puiden oksien lävitse. Kirkon kohdalta tien toiselta puolelta lähti tie alas ja siellä oli silta. Ajattelimme, jos siltä näkisimme kosken, mutta emme nähneet muuta kuin purosen virtaavan. 

Karinaisista jatkoimme matkaa Kyröntietä pitkin. Tien varrella pienteollisuutta ja asutusta. Ja tuo puronen kulki tien vartta seuraten. Miellyttävän näköistä maisemaa oli matkan teko kohti Tarvasjokea. Aurantien ylittäessämme puronen sai nimen Tarvasjoki. Tuommoinen puronen tien varrella antaa vehreän kehyksen muuten niin tasaiselle maastolle. Täällä oli paljon maatalousvaltaisia peltoaukeita ja isoja traktoreita. Niiden tullessa vastaan piti hiljennellä, että mahdumme ne ohittamaan.

Tarvasjoen kirkolla olemme käyneet ennenkin. mutta talvimaisemissa. Krisse ei muistanut meidän käyneen täällä, joten tämä oli oikein muistinvirkistämiskäynti. Kirkon ovet olivat auki, ja tutut virret soivat. Kirkossa oli meneillään konfirmaatio. Kaunis ilma oli rippiläisten juhlia ripille pääsyään.

HUOM! Aloituskuvassa Tarvasjoen kirkon pienoismalli kirkon pihalta.

Yllätys, yllätys, tämänkin kirkon on rakentanut Mikael Piimänen. Tarvasjoen kirkko on rakennettu 1779. Tämän kirkon, Ruotsin valtakunnan aikaan, kuninkaan määräys oli, että kirkot piti rakentaa kivestä, mutta Tarvasjoelta eikä lähiseurakunnista löytynyt kiviä kuin perustuksiin. Kuningas antoi luvan rakentaa kirkon hirrestä kivijalan päälle. Malliltaan tämä on pitkä kirkko, jossa länsipäädyssä on kellotorni. Tarvasjoen kirkko kuuluu Liedon seurakuntaan, vaikka tämän reissun kirkot ovatkin lähellä toisiaan.

Maisemat ovat täällä hienot. Puronen kulkee omassa uomassaan alempana muuta maastoa, joita puut reunustavat. Tarvasjoelta lähtiessä kohti Saloa saimme vierellemme Paimionjoen. Tarvasjoki muuttuu Juvan kosken jälkeen Paimionjoeksi. Näin ne joet saavat uuden nimen ja toisille ei löydy nimeä ollenkaan.

Marttilan Pyhän Martin kirkko
Kirkkotie 3
21490 Marttila

 Pöytyän kirkko
Turuntie 1163
21880 Pöytyä

Karinaisten kirkko
Kyröntie 484
21800 Kyrö

Tarvasjoen kirkko
Kyröntie 30 A
21450 Tarvasjoki

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.