Mitkä koristeet
taidonnäytteet
esi-isiltämme
hyvin ovat säilyneet
käsin ahkeroineet
ihailtavaksemme

Olen kirjoittanut tätä tarinaa jo yli vuoden. Tästä oli niin paljon tietoa, että aikaa meni ja välillä kirjoittelin muita tarinoita reissuiltamme. Tästä oli meillä paljon kuvia. Kuvat eivät ole tarkalleen järjestyksessä, koska pitkän ajan päästä ei muista miten ne sijoittuvat kirkossa. Kuulin kirjasta Rottien pyhimys tänä vuonna 2021 ja kuuntelin sen äänikirjana. Se on fiktiivinen kertomus kirkon maalareista, mutta erittäin mielenkiintoinen. Se sai uuden käänteen koko tähän minun blogi-juttuun. Kuva Rottien pyhimyksestä löytyy myös tästä jutusta. Hattulan kirkko on saanut paljon ihailijoita ja katselijoita kirjan lukeneiden keskuudessa. Jos ette pääse paikan päälle kirkkoa katselemaan, katselkaa kuvia ja ihailkaa tätä kaunista kirkkoa. 

Pälkäneelle ajaessamme ajoimme Hattulan vanhan kirkon ohitse ja netistä huomasimme, että kirkko toimii tiekirkkona sekä sattumoisin sattui olemaan auki. Kotimatkalla Pälkäneeltä pääsimme vihdoin kirkon sisälle ja tutustumaan tähän vähän ulkoapäin hylätyn, mutta wau, sisältäpäin niin upean kirkon salaisuuksiin. Miten kaunis, miten hyvin säilyneet kalkkimaalaukset kiersivät kirkon seiniä, kattoja, joka paikkaa. Täällä ovat Suomen kirkkojen laajimmat seinämaalaukset. Tällä kertaa emme kiertäneet kirkkoa ulkopuolelta, vaan nyt näytettävät kuvat ovat aiemmilta käynneiltämme. Varoituksen sana, nyt on kuvatykitystä, mutta kuvat kertovat enemmän.

Hattulan kirkko on n.1480-luvulla rakennettu ja se on omistettu Jeesuksen isoäidille Pyhälle Annalle sekä Pyhälle Ristille, koska kirkossa oli pyhäinjäännöksenä siru Jeesuksen ristiä. Se on Hämeen vanhin kirkko ja toiminut pyhiinvaelluskohteena. Kirkko poikkeaa muista keskiaikaisisista kirkoista siinä, että se on rakennettu tiilestä. Hämeenlinnan rakentamiseen tarvittava tiilientekopaikka oli sijainnut Hattulan kirkon läheisyydessä, joten tiili oli ollut luonnollinen rakennusmateriaali kirkolle. Hattulan kirkko on myös Suomen vanhimpia tiilirakennuksia. Pyhän Ristin kirkko jäi autioksi vuonna 1857 valmistuneen uuden kirkon tieltä. 

Kirkon ympärillä on ollut vanha hautausmaa. Muutama vanha muistomerkki kertoo , että olemme kalmistoaluella. Muuten kirkon ympäristö kiviaidan sisällä on tyhjää, vain kulottunutta heinää.

Muista keskiaikaisista kirkoista poiketen asehuone ja sakaristo sijaitsevat vastapäätä toisiaan, joka on ns. hattulalainen erityispiirre. Päätykolmioiden ristit ja ikkuna- ja oviaukkojen profiloidut pielet ovat kuten muissakin keskiaikaisissa kirkoissa. Asehuone kirkon etelä- ja länsiseinä on rakennettu uudelleen 1790-luvulla. Eli kuvissa näkyy vasemmalla puolella.

Kirkosta tulee mieleen hylätty rakennus tyhjällä tontilla. Polku nurmikolla, jota ihmiset ovat kävelleet kierrelläkseen kirkon ympäri. Ei istutuksia, ei kukkia. Muutama puu kiviaidan nurkalla.Uusklassillinen kellotapuli on rakennettu 1813. Harmaakivinen alaosa on toiminut porttirakennuksena.

Täällä on kaksi kivestä ja tiilestä rakennettua jyrkkäkattoista porttirakennusta, jotka ovat osana kiviaitaa. Kumpikin portti on rakennettu keskiajalla, paitsi eteläistä eli pääporttia on osittain uudelleen rakennettu 1700-luvulla. 

Sisään tullessa astutaan asehuoneeseen. Näkymä on jo hämmentävä nähdessään ensimmäiset maalaukset. Oven päällä ja seinällä selvät kuvat.  Näkyy tikkaat ja kärsivää Kristusta nostetaan ristille. Kuvassa on myös köyhä ja rikas mies. Köyhä ajattelee Kristuksen kärsimyksiä ja rikas rikkauksiaan. Samoin ensimmäiset puuveistokset seinän syvennyksissä.

Näkymä alttarille, ja vasemmalla näkyy Suomen vanhin renesanssityylinen saarnastuoli vuodelta 1550, joka on myös Pohjoismaiden vanhimpiin kuuluva. Tyrvännön Lepaan kartanon omistaja Björn Classon Lejon vaimoineen lahjoittivat sen . Erikoinen piirre, että siitä puuttuu kannatinpylväs.

Keskiaikaisissa kirkoissa ensimmäisiä hankintoja ovat olleet kristiinnaulitun kuva. Triumfikrusifiksi riippuu perinteisellä paikalla kuorin ja kirkkosalin välisessä vyökaaressa. Tämä on Liedon mestarin veistos 1300-luvulta.

Kysymys varmaan kuultaa jo seinäpintojen ja maalausten läpi, eli kuka on maksanut nämä maalaukset. Kirkon maalaukset ovat kustantaneet Hämeenlinnan linnanherra Åke Tott, jonka suvun vaakuna on tuossa oikeassa pylväässä, värit ovat tosin haalistuneet, ne ovat olleet punainen ja keltainen. Samoin hänen vaimonsa Märta Bengtsdotter Ulv oli kustantamassa kirkon maalauksia, jonka suvun vaakuna on tuossa vasemmassa pylväässä, siinä näkyvä keltainen eläin on susi.

Kirkkosaliin astuminen sai hengen haukkomaan ja veti mielen hiljaiseksi. Mykistyminen johtui tästä kauniista näystä, joka oli suorastaan lumoava. Seinät täynnä koristemaalauksia, pää pyöri kuin hyrrä, ei oikein tiennyt minne katselisi. Puuveistoksia. Upea saarnastuoli ja toinenkin. Huh! Monessa keskiaikaisessa kirkossa olemme onneksi päässeet käymään sisällä ja silti jokainen näistä on ainutlaatuisensa. Mutta tämä on yksi häikäisemmistä. Ulkokuori ei koskaan kerro sitä, mitä sisältä voi löytyä.

Maalauskoristelunsa kirkko sai 1510-luvulla. Kuva-aiheita on kirkossa on paljon, yhteensä n.200  kappaletta. Kaikki sisäpinnat ovat maalatut ja säilyneet verrattain hyvin, toki värit ovat haalistuneet ja esim. punainen on muuttunut mustaksi. 1700-luvulla kirkkoja valkaistiin ja maalauksia poistettiin. Hattulan kirkossa ainoastaan seinien ja pilareiden maalaukset piilotettiin, holveihin ei koskettu. 1886 maalaukset paljastettiin ja 1934-1940 kalkkimaalaukset entistettiin.

Puuveistoksia kirkossa on noin 40, joista vanhimmat ovat 1300-luvulta, Liedon mestarin tekemät Neitsyt Maria, krusifiksi, Pyhä Olavi, Ristinkantoryhmä ja Pyhä Yrjänä lohikäärmeineen.

Pyhä Olavi kuvataan kruunupäisenä, mahtavana kuninkaana. Jalkojen juuressa hänellä on puoliksi ihmisen ja puoliksi hirviömäinen kruunupäinen hahmo. Olavin kädessä on miekka, joka kuvastaa Pyhän Olavin mahtavuutta. On aprikoitu, kun katsotaan hirviön ja Olavin kasvonpiirteitä, että ne näyttävät samalta. On mietitty onko Olavin pakanallinen puoli tallattuna.

Kirkon maalareista ei ole tietoja. Monia arvailuja kylläkin. Oletetaan heidän tulleen Ruotsista. Tai ehkä maalareissa on ollut birgittalaisnunnia. Se on tiedossa, että sama maalariryhmä on maalannut myös Lohjan kirkon. Samoja yhtäläisyyksiä löytyy. esim. täällä näkyvä jonglööri esiintyy myös Lohjan kirkossa, jota ei ole muissa Suomen keskiaikaisissa kirkoissa.

Kirkko on jaettu paripilareilla kolmeen yhtä korkeaan laivaan, joita kattavat ristiholvit. Sivulaivat ovat kapeammat. Pohjoispuolella on sakaristo ja eteläpuolella asehuone. 

Seinäpinnoilla on nelijaksoinen kuvasarja, joka kertoo Kristuksen pelastustyöstä. Se alkaa alttarin oikealta puolelta, kiertää kirkon ja päättyy alttarin vasemmalle puolelle. Paratiisikertomuksesta-luominen ja syntiinlankeemus olivat pelastustyön lähtökohdat ja päättyy viimeiseen Tuomioon. Pienemmät kuvajaksot täydentävät pääsarjaa, ne kertovat Neitsyt Marian elämästä, Jeesuksen julkisesta toiminnasta jne.

Täällä on todellakin käytetty seinäpinnat hyödykseen. Taidokkaita maalauksia ja tarina kulkee hienosti kuvasarjassa. Eihän täällä malttaisi keskittyä edes kuuntelemaan papin saarnaa, kun katse viipyilisi vain pitkin seiniä ja kattoja katsellen kuvia. Kuvien lisäksi vielä hienot puuveistokset koristavat pilareita. Katseltavaa riittää.

Kastemalja 1400-luvulta.

Saarnastuoli on vuodelta 1701. Hienosti koristeltu puukoristeilla ja Pyhällä Kristoforoksella on vahvoilla niskoillaan suuri vastuu kannatella koko saarnastuolin paino. Kristoforos on myyttinen pyhimys, jättiläinen, joka oli kuuluisa valtavista voimistaan. Ensiksi hän toimi paholaisen palveluksessa, kunnes huomasi sielunvihollisen pelkäävän ristimerkkiä. Sen jälkeen hän palveli Kristusta kantamalla ihmisiä vaarallisen joen yli. Ja tarina kertoo hänen saaneen myös  Jeesuksen pienen lapsen muodossa harteilleen. Pyhimyksen nimi tarkoittaa Kristuksen kantajaa. 

Uusi saarnastuoli on puuseppä Matts Bijstockin vuosina 1701-1703 tekemä. Tyyliltään se edustaa barokkia ja sen tunnusmerkkinä on Kristoforos-pyhimys eli Kristuksen kantaja. Kristoforos oli uskonpuhdistuksen jälkeenkin hyväksytty ja suosittu katolinen pyhimys.

Alttaritauluna on Pyhää ehtoollista kuvaava taulu vuodelta 1782 ja on Nils Schillmarkin maalaama.

Kirkko on pyhitetty Pyhälle Ristille. Tarina kertoo pyhän ristin löytymisestä, eli keisari Constatiniuksen äiti keisarinna Helena löysi kolme ristiä. Kaksi oli ryöväreitten ja yksi aito. Kun ristiä kokeiltiin kuolleeseen mieheen, risti teki ihmeen ja kuollut heräsi henkiin. Näin saatiin selville pyhä risti ja siitä on pala täällä Hattulan kirkossa, joka teki siitä pyhiinvaelluskohteen.

Täällä kirkossa oli paljon naispyhimyksiä. Se on johtuu ilmeisesti siitä, että kirkko on omistettu Pyhälle Annalle Jeesuksen äidin Marian äidille. 

Keskilaivan kolmannessa holvissa: Keskellä on Neitsyt ja yksisarvinen. Kaunispukuisen neidon luo tulee kolmen metsästäjän ahdistama yksisarvinen. Keskiajalla uskottiin, että yksisarvinen on erittäin arka eläin, mutta lähestyy pelotta puhdasta neitsyttä. Yksisarvinen on neitseestä syntyneen Kristuksen vertauskuva. Keihäällään eläintä haavoittava mies kuvaa Longiinusta, joka viilsi haavan Jeesuksen kylkeen.

Muut kuvat esittävät kohtauksia profeetta Danielin elämästä.

Upea kierros kirkossa ja paljon tietoa maalauksista. Kaivelin vielä tietoa kirkon maalauksista ja löysinkin yllättävän paljon. Kaikkia maalauksia en ole nimennyt, joten teillekin lukijoilleni, jää etsimistä maalauksista tai uteliaisuutenne saa vauhtia menemään tutustumaan Hattulan huikean kauniiseen kirkkoon.

Hattulan kotiseutupuoti sijaitsee tässä rakennuksessa lähellä kirkkoa. Rakennus on ollut lainamakasiini ja rakennettu 1840. Täältä voit löytää kirkko-oppaan ellei hän ole kirkolla. Ja kirkon pysäköintialue on tässä tämän rakennuksen alueella.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko
Vanhankirkontie 41
13720 Parola

Kuvat ©2021. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.