Kevät tulla tupsuttaa
maailma täynnä koronaa
hetken helpotusta
saamme reissuamisesta.
Historiallista maisemaa
auttaa taudit unohtaa
kaunis kevätsää
mielen puhdistaa.

Keväinen ”koronaretki” johdatti meidät Forssan kautta Jokioisiin ja takaisin Forssan kautta Tammelaan.
Koronavirus jyllää täydellä teholla pääkaupunkiseudulla ja hetken helpotusta tuo reissuaminen kauniissa keväisessä säässä. Sää oli vaan hirweän kylmä lounaistuulen puhaltaessa ilmaan kylmiä puhalluksiaan.
Kuten ennenkin alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat tämänkin matkan varrella. Meidän ei pitänyt käydä Jokioisessa, mutta sieltä me vaan itsemme löysimme. Olemme käyneet siellä ennenkin, mutta säät eivät ole olleet aivan näin aurinkoisia, joten hyvien kuvien metsästyksen toiveissa sinne siis suuntasimme.

Jokioisten kartanon alue on viehättävä rakennuksineen sekä kartanopuistoineen. Jätimme auton tutun punaisen Tapulimakasiinin pihaan. Rakennus on huomiota herättävä kellotornineen, jonka jokaista sivua kello koristaa. Hyvä maamerkki.

Talli ja maneesirakennus on komea keltainen rakennus torneineen. Kartanon vesisäiliö oli sijoitettuna torniin. Rakennus on valmistunut 1897 ja siinä on ollut tilat 38 hevoselle sekä maneesille.

Viljamakasiini on valmistunut 1802. Se toimi ensiksi viljavarastona ja sen jälkeen juustovarastona. Rakennuksen seiniä koristaa komeat rautataokset. Kansallissodan jälkeen vangitut punakaartilaiset  koottin viljavarastoon.
Konttori nykyiseltä nimelttän Impilinna on tuo kuvassa näkyvä vasemmalla oleva rakennus, joka valmistui 1804. Siellä hoidettiin Jokiläänin taloutta, alustalaiset asioivat siellä sekä maksoivat veronsa sinne.
Impilinnan nimitys juontaa vuosilta 1925-1971 toimiessaan karjanhoitokoulun oppilasasuntolana.

Jokiosten kartano on ollut  Suomen suurimpia valmistuessaan 1700-luvun lopulla. Kartanossa on asuneet Flemingit, Reuterholmit ja von Willebrandit. Suomen itsenäisyydestä saakka kartanon on omistanut Suomen valtio.
Kartanon hienoin tarina on Harmaasta rouvasta, joka kummittelee kartanon toisessa kerroksessa. Silloin tällöin siellä häivähtää valo. Ja yhden nurkkahuoneen ikkunasta katsoo kaapuun kietoutunut kalpea nainen. Kuulemma ihmiset eivät halunneet jäädä ylitöihin mielellään kartanon tiloihin. Siellä on toiminut Maatalouden tutkimuskeskus ja sittemmin Luonnonvarakeskuksen hallinto. Meille ei Harmaa rouva näyttäytynyt, vaikka yritimme katsella ikkunoihin.

Kartanopuisto on suunniteltu 1600-luvulla engantilaiseen tyyliin. Joentörmällä on ollut kasvihuoneita 1900-luvulle saakka. Puisto jatkuu metsäpuistona seuraten Loimijokea. Metsäpuistossa ovat viimeisen leposijansa saaneet pormestari von Willebrant vaimoineen. Me emme käyneet haudalla, kun maa oli sen verran löllöinen.

Tällä infotaulun paikalla on sijainnut kartanonpuiston lehtimaja kesänviettopaikkana kasveineen, lasten keinuineen ja kukkineen. Kesästä on nautittu täysin rinnoin koko perheen ja vieraiden joukolla.

Kartanon vanhimmat tammet ovat yli 200 vuotta vanhoja. Kaunis puistomainen puutarha avautuu takapihalta kaikessa laajuudessan. Kartanonrakennuksen takapuoli on kaunis valkoisessa, hieman koristeltuna, yksinkertaisuudessaan. Jopa meidän mielestä kauniimpi kuin etupuoli, vai johtuiko se
auringon valosta.

Niilo Kalervo Kallion (28.3.1909-2.11.1969) veistämä Torpparipatsas sijaitsee kartanon puistossa. Se on pystytetty tuhansien toppareiden kunniaksi ja vihkitilaisuudessa 12.9.1965 oli presidentti Urho Kekkonen.
Hiukan kuvanveistäjä Kalervo Kalliosta. Hän oli presidentti Kyösti Kallion poika ja veistänyt monia patsaita julkisuuden henkilöistä, muistomerkkejä sankarihaudoille. Hän työskenteli ulkomailla tehden muotokuvatilauksia. Kotimaassa häntä työllisti suuret muistomerkit.

Reissujemme hienoimpia kohtia on tutustua historian ja oman aika kautensa tunnettuihin ihmisiin, jotka ovat jääneet jo ajan jalkoihin. Nimi Kalervo Kallio ei kertonut mitään, mutta mr.google sen tiedon meille paljasti ja sen kuinka aikaansaava kuvanveistäjä oli kyseessä.

Tien toisella puolella on Wendlan puutarha. Alue on nimetty kartanon emännän Wendla Gustava von Willebrandin mukaan. Puutarha sijaitsee Jokioisten vanhan navetan takana. Punatiilinen navetta on vuodelta 1799 ja oli Suomen ensimmäinen parsinavetta. 

Luke eli Luonnonvarakeskuksen Jokioisissa sijaitsevat Wendlan puutarha sekä Maaseutu- ja kotielänpuisto Elonkierto. 

Jätettiin Jokoinen taakse ja lähdettiin kotimatkalle. Hurautimme läpi Forssan ja pysähdyimme Tammelan Pyhän arkkienkeli Mikaelin keskiaikaisella kirkolla. Täällä emme olleet aiemmin käyneet, joten sattui sopivasti matkan varrelle.              

Kirkko oli upea, pitkä keskiaikainen kivikirkko. Kirkko on rakennettu 1500-luvun alkupuolella 1530-jotain. Ja se on rakennettu pätkittäin ja tämän muodon se on saanut 1781-1785,jolloin rakennettin kellotorni. Kirkon käytävä on Suomen toiseksi pisin Turun tuomikirkon jälkeen. Perinnetarina kertoo, että kirkon rakennuspaikaksi valittiin laittamalla härkäpari vetämään tiilikuormaa ja mihin härät pysähtyivät siihen kirkko rakennettiin.

Kirkon edustalla näkyy Hakkapeliittapatsas, joka on pystytetty hakkapeliitan muistoksi, jotka lähtivät 1600-luvulla Saksanmaalle 30-vuotiseen sotaan. Ja mitä olivat hakkapeliitat? He olivat suomalaisia Ruotsin sotaväessä palvelleita ratsusotilaita, jotka ratsastivat suomenhevosilla. Hakkapeliitta nimitys juontaa juurensa ”Hakkaa päälle”-sotahuudosta. Myöhemmin hakkapeliitoiksi on kutsuttu kaikkia 30-vuotiseen sotaan osallistuneita suomalaisia sotilaita aselajista riippumatta.

Koti kutsui kulkijoita ja lähdettin kotimatkalle. Kuitenkin kahvihammasta alkoi pakottaa ja huomattiin hieno pysähdyspaikka Portaantien varrella Pyhäjärven rannalla. Järven jäät olivat järven selältä lähteneet, mutta rannassa oli vielä ohuita jäälauttoja. Kyllä tuolla paikalla kehtasi kaffet juoda ja ihailla järvimaisemaa. Samalla rannalla ennen tätä P-paikkaa on Venesillan leirintäalue hienolla paikalla.

Jokioisten kartano
Humppilantie
31600 Jokioinen

Tammelan kirkko
Tammelantie 31
31300 Tammela

Kuvat ©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.