Pälkäneen maisemat
virrat ja vedet
Harjut ja kirkot
muistomerkit
kaikkea kivaa
miellytti kulkijaa

Koronavuosi ja -kesä vaikuttaa suosittuihin ulkoilualuesiin, joten tämmöiset reissut ovat kivoja. Kirkon raunioilla oli muutama ihminen, mutta muuten saimme melko rauhallisesti kulkea. Kirkolta lähtiessämme kävimme katsomassa näköalapaikan Syrjänharjun, jossa sijaitsee Syrjänharjun vesitorni. Syrjänharju on harju, joka jatkuu Kangasalan kautta Tampereen Pyynikille. Vesitorni oli kiinni, mutta näköalat olivat hienot harjun kummaltakin puolelta, Ruotsilanselälle Mallasvedelle ja Kelppilänselälle Pälkänevedelle. Tuli mieleen laulu Mä oksalla ylimmällä, jota piti rallatella lintujen kanssa sekakuorossa. 

Pälkäneen uhkean muhkea vesitorni on rakennettu 1970. Tuossa tornin ylätasanteella on näköalapaikka, mutta ilmeisesti tämän koronakesän vuoksi se oli suljettu.

Keskellä kylää seisoi uusi kirkko, iso tiilinen ristikirkko, Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema. Uusgoottilainen kirkko on rakennettu 1836-1839. Kiersimme kirkon ympäri ja ihmettelimme kirkon suuruutta pienessä kylässä. Kirkon edessä oli Pälkäneen tori ja siinä autopaikkoja, joten pysäköinnille löytyi hyvä paikka. Pääsimme samalla käymään vanhalla hautausmaalla.

Ennemmin meitä kiinnosti kirkon tien toisella puolella oleva Puistohautausmaa. Hylätty hautausmaa, jota kiersi kiviaita. Portin toisella puolella oli komea hautapaasi. Hautakiviä pilkotti muutama, osa kaadettu tai kaatunut, sortunut ajan hampaan nakertaessa. Kasvanut heinikko peitti osan haudoista, mutta maastosta saattoi havaita hautakumpujen paikkoja. Löysin tietoa netistä hautausmaasta eli 1840-1930 välisenä aikana se on toiminut kalmistona. Puiset ristit ovat hävinneet, jäljelle vain jääneet rautaiset ja kiviset hautamuistomerkit. Kaunis, hiljainen puistoalue kylän keskellä. 

Tätä valkoista rakennusta oli kutsuttu kauniisti hautausmaan helmeksi, holvikappelin oven suussa on von Qvanten suvun vaakuna.

Olimme lähdössä, niin näimme Tuulimylly -kyltin heti vanhan hautausmaan jälkeen ja siinäpä tuulimylly oli meitä vastassa Onkkaalan VPK:n pihassa. Tuulimylly toimii museona ja on auki heinäkuussa, joten emme päässeet tutustumaan tuulimyllyn toimintaan. Se on ollut museokäytössä 1930-luvulta saakka, mutta siirretty nykyiselle paikalle 1963 ja ikää rakennuksella on jo yli 100 vuotta.

Oli tien varrella kyltti Kostian linnake. Sinne siis. Tie johdatti rantaan, ja mikä suomalaisen luonnon perikuvaniitty tuli vastaan. (Kansikuvana). Kaunista kuin mikäkin. Puuttuivat vain kansallispukuiset suomineidot vaaleine kutreineen kukkaniityn keskeltä. 

Kostianvirran taistelu oli osa suurta Pohjan sotaa ja se käytiin 6.10.1713. Järvikapeikkoon oli tehty puolustusasemia. Paikalle on tehty nyt näkyvä hirsivarustus ja maastossa näkyy vieläkin puolustuskaivantoja. 

Loppusanoiksi Pälkäneestä voi sanoa, miten yllättävä ja kaunis paikka. Me lähdimme katsomaan kirkon raunioita ja mitä kaikkea kivaa ja hienoa näimmekään. 

Syrjänharjun vesitorni
Syrjänharjuntie 12
36600 Pälkäne

Pälkäneen uusi kirkko ja puistohautausmaa
Onkkaalantie
36600 Pälkäne

Onkkaalan VPK ja tuulimylly
Koulutie
36600 Pälkäne

Kostian linnake
Kostiantie
36600 Pälkäne

Kuvat ©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.