Laurinmäellä näkee
millaista väkee
täällä on asunut
vainajia palvonut
kirjaimia kallioon hakanneet
lähteestä vettä juoneet

Laurinmäen torpparimuseon takaa lähtee mielenkiintoinen luontopolku, jonka varrella kohtaa rautakautisen elämän jäänteitä. Erittäin mielenkiintoinen ja sopii hyvin myös perheen pienimmille, sillä siellä on näkemistä lapsille, kun kiertää tuon pienemmän lenkin.

Laurinlähde, joka sijaitsee heti tien varrella, eli voit kävellä metsän poikki tai jättää auton tien varrella ja siitä ihailla lähteen kirkasta vettä. Laurinlähdettä pidetään yhtenä Kanta-Hämeen tärkeimmistä uhrilähteistä. Tunnetaan myös nimellä Taaran lähde. Sitä on käytetty Taara-jumalan (kalmistomaiden suojelushaltija) palvontaa ennen kristinuskoa. Lähteellä on tehty taikoja 10.elokuuta järjestettyjen markkinoiden aikana, kunnes tuomiokapituli kielsi markkinat. 

Nimensä lähde on saanut keskiajalla kristinuskon levittyä Suomeen, se sai nimensä Janakkalan suojelupyhimyksen Pyhän Laurentiuksen eli Laurin mukaan. 1900-luvun alussa lähde sai kivisen kaivomaisen muotonsa. Lähteeseen pulppuaa kirkasta vettä 116 cm syvyydestä, tasaiselta sorapohjalta. Meidän tässä kuvatessa pariskunta ajoi tien varteen ja haki pulloihin raikasta, puhdasta lähdevettä.

Ajoimme auton keltaisen talon ja kirkon väliselle parkkipaikalle ja lähdimme polulle Laurinmäen talonpoikaismuseon pihalta ja astuimme polulle. Ekana meitä tervehti metsänpeikko, joka sai mielen hyvälle tuulelle. Seuraavaksi tuli eteemme Kurkilähde. Tämäkin lähde on ollut kauan tunnettu lähteen kaivomaisuudesta päätellen. Nämä ovat olleet tärkeitä paikkoja ihmisten vedensaannille.

Yllättäviä juttuja metsässä, kaivomaisia lähteitä, kurkia ja muistomerkki.

Tässä seisoo petäjä jylhä, joka on Janakkalan vanhin tiedossa oleva rauhoitettu mänty. Vanhan männyn tunnistaa kilpikaarnasta, joka on halkeillut kuin ruutumaisesti, kuin kilpikonnan kilpi. Puuvanhusta voi käydä hellästi halaamassa ja salaisuuksia sille supista.

Silokalliossa on nimikirjaimia ja päivämäärä 3.7.1887. Patterityöt ja metsän kaato häiritsivät Räikälän silloista talon isäntää Augusta Lindforsia. joka myi Räilälän tilan 1817. (Veikko ?erkkonen, Janakkalan historia). infotaulu

Räikälän kievarin kivijalka, jota on kutsuttu myös Laurinkievariksi. Laurinkievari oli rakennettu 1908, ja oli tunnettu majatalo ja kievari. Viimeiset vuodet se oli ravintolana ja tuhoutui tulipalossa 29.10.1981. Räikälän tilasta on tietoja jo vuodesta 1539, jolloin se on ollut perinnöllinen verotalo. Tila oli kestikievarina 150 vuoden ajan vuosina 1750-1900, ollessaan Räikälän suvun hallussa. 1800-luvulla tilalla toimi tyttö- ja rippikoulut.

Kuppikivet ovat kiviä tai kallioita, joiden pinnassa on useita pyöreitä halkaisijaltaan noin 5-6 cm koloja. Ne ovat yleismaailmaisia. Suomessa kuppikivet ovat yleensä lähellä viljelysmaita tai polttokenttäkalmistoa. Usein kivet olivat uhrikiviä. Uhrit olivat viljaa, joita jätettiin kiven koloille perheen vainajille, haltijoille tai maahisille. Toiset uskoivat, että koloihin kertyneellä sadevedellä oli parantava vaikutus.

Palasimme takaisin lähtöpaikkaamme Laurinmäen torpparimuseon pihaan ja syksyinen aurinko kultasi maisemaa. Hieno metsäpolku pitkin historillista maisemaa ja kivasti tehty paikka opastekyltteineen. Emme kiertäneet koko polkua, vaan tämän lähellä olevan rautakautisen historiallisen osion. 

Laurinmäki
14240 Janakkala

P-paikka kirkon ja keltaisen talon välillä

Kohde on helppokulkuinen

Nähtävyydet lähellä: Hakoisten linnavuori, Janakkalan keskiaikainen kirkko, Räikälän kivisilta

Kuvat ©2018. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.