Vuorelle noustiin
entisaikain maisemiin
vuorelta katseltiin
Halikon peltosiin
muinaispolkua etsittiin
oli jäänyt unohduksiin
Kuitenkin saatiin
uusi linnavuori valloituksiin

Syksyn viileys on saapunut rytinällä, vesisateet valtasi maan. Aurinko on pysytellyt piilossa pilvien takana ja harmaus on laskeutunut päivien ylle. Kesästä on jäänyt vain muistot, koleuden tunkeutuessa jäseniin.
Lauantaina sataa tihuutti vettä, mutta sunnuntaiaamu aukeni aurinkoisena. Sehän sopii reissuajille.
Mathildedal on kiva paikka käydä ja näin syksyllä turistivirta on vähentynyt. Vähän katselimme Krissen kanssa mitä muuta ottaisimme päivän ohjelmaan ja löysimme Rikalan Linnanmäen ja muinaispolun. Uudet, käymättömät paikat tuovat vaihtelua reissuihin ja uusia näkökulmia sekä rasteja sinne valloitettuihin muinaislinnoihin.

Rikalan Linnamäki sijaitsee Salon Halikossa. Isolta tieltä oli opaste Rikalanmäelle, josta löytyi helposti P-paikka. Mutta sitten opasteet johdattivat sinne ja tänne, pää menikin pyörälle opasteista. Oli Rikalanmäen krouvia, oli muinaispolkua, luontopolkua, museosiltaa jne. Suuntasimme Rikalan krouvia kohti ja päästyämme pihaan, nainen ohjeisti meidät oikealle suunnalle. Menimme noissa viitoissa sekaisin.

Käännyimme, löysimme oikean paikan ja pääsimme suuntaamaan kohti linnavuoren lakea. Flunssan jälkeen nousu pisti puuskuttamaan ja puhisemaan, jopa lepäämään ennen kuin laki saavutettiin.

Kyllä kannatti. Korkealta näkymät olivat hienot. Halikon suuntaan kasvanut metsä haittaa osittain näköalaa, mutta puiden lomasta voi kurkkia, kunhan ei mene liian lähelle reunaa.

Rikalan Linnamäki on yksi Varsinais-Suomen merkittävimmistä muinaislinnoista, joten
Rikalankylä on ollut myös yksi merkittävimmistä muinaiskaupungeista, sillä vielä 1800-luvulla lopulla sitä kutsuttiin Rikalan kaalikaupungiksi. Rikalan kauppa-alue koostui neljästä mäestä, Rikalanmäki, Linnamäki, Kihistenmäki ja Kirkonmäki. Muinoin Rikalanmäki ja Linnamäki olivat sijainneet merenrannalla. Rikalan oletetaan olleen hämäläisten satama, sillä sieltä on yhteys Hämeenlinnaan.

Noustuamme laelle ihailimme Halikon peltoja. Välillä mietimme, että täytyisi olla saha mukana, jotta saisimme raivattua näköalaa paremmaksi. Koivun oksia ja havunneulasia, risuja ja naavankappaleita. Hankalaa oli kuvata alhaalla olevaa maisemaa. Se näköalatornikin olisi poikaa. Sieltä voisi katsella Halikon peltoja. Miten kauas näkisikään.

Pääasiallinen oli kuitenkin hyvä tunne siitä, kun olemme valloittaneet taas yhden linnavuoren. Täysin reunalle emme uskaltaneet mennä mäen jyrkkyyden vuoksi sen verran itsesuojeluvaistoa löytyi tai toiselta nimeltään korkeanpaikankammo. Löysimme mäen toiselta puolelta loivemman rinteen, josta pääsimme laskeutumaan alas helpompaa tietä.

Pääsimme turvallisesti maankamaralle ja kokemuksena tämä oli hieno paikka. Tämän linnavuoren on voinut hyvinkin kuvitella olleen linnamäen. Laki oli selvästi näkyvillä ja kivistä tehnyt vallit.

Rikalan muinaispolku, sekin löytyi etsimisen jälkeen, ruohottunut, Hannun vaakunoin, pienet puiset merkit kallellaan, jotka yrittivät johdattaa meitä kalmistoille.

Polku oli niin epäselvä ja ruohottunut, että jätimme yrityksemme omenapuun luokse ihaillaksemme amiraaliperhosta. Krisse halusi ottaa amiraalista kuvan, mutta ennen kameran esiinottamista, perhonen lennähti minun takin selkään. Jähmettyneenä seisten Krisse sai ikuistettua syksyisen perhosen. Palasimme autolle jatkaaksemme matkaa. Saloa kohti ajaessamme ohi Rikalanmäen, näimme valkoisia kylttejä mäen alapuolella, jotka kertoivat muinaishaudoista, mutta sinne ne jäi, huonon kulkuyhteyden takia. Olimme kyllä pettyneitä. Salon kaupungin sivuilla nähtävyyttä mainostetaan Muinaispolkuna, mutta se kyllä näytti aivan unohdetulta, tosiaan muinaispolulta.

Rikalan Linnamäki
Rikalantie 52, 24800 Salo
P-paikka on
Vaikeakulkuinen

Kuvat ©2019. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.