Elämä kulkee kulkuaan,
se jälkeensä jäljet jättää, 
luonto alkaa valtaamaan,
sitä mikä hylätään.
Ei kohta jälkiä nää, 
sammaleet ja maa jälkeen jää.

Jatkoimme matkaamme Vanhastakaupungista kohti Fastholmaa. Päätimme jättää Vartiovuoren toiseen kertaan. Ajelimme Herttoniemeen Majavatien päässä olevalle parkkipaikalle ja jalkauduttuamme olimme Herttoniemen vanhan hyppyritornin paikalla. Tieltä tullessa ei arvaakaan miten korkealla ollaan. Kallioilta oli hienot näkymät Vanhankaupunginlahdelle ja Viikin luonnonsuojelualuelle. Sieltä voi nähdä etelästä päin alkaen Kivinokan, Johanneksen kirkon ja Tuomiokirkon, Ylen Pasilan tornin, Arabianrannan ja Pihlajamäen. Toki metsä on kasvanut, että rajoittaa jonkun verran näköalaa.
Hienot olivat Majavatien portaat. Portaat vetivät paljon kuntoilijoita ja hyvä ilma lisäsi uskoakseni innokkaita portailijoita. Siellä myös Fastholma siinsi ja portaita oli kiva reippailla alaspäin.  

Vanhasta hyppyrimäestä on näkyvillä muutama perustuskivi. Hyppyrimäki oli rakennettu 1935-1936 ja se oli Helsingin suurin. 1970 alastuloa oli parannettu, jotta K-piste saatiin 50 metriin. Hyppytorni  purettiin 1976, alastulorinne on avoimena edelleen. Alastulomonttu toimii nykyään kaupungin lumenkaatopaikkana.
Paikan voi kuvitella olvan mainio ilotulituksen ja tähtien katseluun. Lintubongaukseen myös oiva paikka, päätellen bongarista kiikareineen mäen päällä.

Kaarroimme tien päästä oikealle ja talo tulla tupsahti vastaan ja samassa näimmekin Lintutornin viitan, joka oli ihan lähellä. Lintutorni näytti erikoiselle johtuen portaikosta, joka on rakennettu patiksi lintutornin viereen. Näkymät oli hienot Lammassaareen, Kuusiluotoon ja Viikkiin. Vastarannalla näkyi Viikin ja Lammassaaren lehmät.
Krisse ihmetteli, miten lehmät ovat Lammassaaressa. Johon hän tuumasi, että nyt selvisi kottikärryjen salaisuus. (Viitaten kottikärryihin blogissani Pornaistenniemi, Lammassaari ja Kuusiluoto). Vasikathan niillä kuljetaan kasvamaan Lammassareen….Heh, heh!

Vielä päätimme nauttia päivästä, vaikka illan tulo alkoi häämöttämään ja lähdimme katsomaan Kruunuvuoren hylättyjä taloja. Ei meillä ollut oikein tietoakaan missä ne olivat, mutta Krissen ja Nti Navin kanssa päädyttiin Koirasaarentien päähän, jossa näkyi mäellä öljysäiliö. Tien varrella oli rakenteilla olevia kerrostaloja ja ympäristö sen mukainen.

Kapusimme Kruunuvuorelle öljysäiliön luokse ja ihastelimme maisemia. Johonkin suuntaan ei niin kaunista ollut. Rakentaminen oli hyvin näkyvillä ja uusia kerrostaloja nousemassa. Päätimme lähteä katsomaan kalliota eteenpäin mitä siellä näkyy ja siellä yllätykseksi tuli vastaan verkkoaita. Aita on varmaan ajalta, jolloin alue on toiminut satama-alueena. Jatkoimme ja näimme aidassa aukon ja lähdimme kalliota alaspäin, jossa näytti olevan polku. Polun keskellä oli kivistä tehty kukkapenkki ja siinä kasvoi vuorenkilpi. Näky oli outo keskellä metsäpolkua, vai liekö jäänteitä entisiltä ajoilta.

Polku johdatti meidät lahonneiden pitkospuiden kautta lammenrantaan. Lampi oli viehättävä keskellä metsää. Kuusia ja kallioita. Rauhoittavaa luontoa. Vedellä on tasapainottava vaikutus keskellä metsää. Saavuimme aivan selvälle kapealle tielle ja sitä pitkin jatkoimme matkaa ja näimmekin luhistuneen talon lautaläjän. Surullista. Se sai mielen surulliseksi. Tien päästä kohtasimme tämän varmaan kuuluisamman olemassa olevan talon. Taloparka, mitä se on saanut kestää…hylkäämistä, sotkemista, lahoamista.

1800-luvulla silloisen Uppbyn kartanon maita alettiin vuokrata Helsingin säätyläisille huvilapaikoiksi. Huvila-alueen osti 1900-luvun alussa Uno Gygnauksen poika Jacob Gygnaus. hän möi muutaman vuoden päästä alueen saksalaissyntyiselle kauppaneuvos ja Saksan konsulille Albert Goldback-Löwelle. Paikka sai nimen Kissinge. Paikka toimi suomalaisten kommunistien kesäpaikkana vuoteen 1955. Alueen osti vuorineuvos Aarne Aarnio ja hänen ajatuksenaan oli rakennuttaa paikalle kerrostalolähiö, mutta kaupunki ei antanut rakennuslupia eikä kaavoittanut aluetta. Aarnion aikana huvilat rapistuivat, joten näky on surullinen kauniilla paikalla.

Paikka on kaunista seutua ja sinne ei välttämättä eksy, ellei tiedä minne mennä. Poistuimme paikalta lenkin heitettyämme talojen luota ja palasimme lammen rantaan. Siitä jatkui tie, joka on ilmeisesti ollut tie huviloille. Tie päättyi omakotialueelle ja tien pää oli niin hienosti maastoutunut, että jos olisimme yrittäneet sitä etsiä, emme olisi sitä heti löytäneet.
Pitkä päivä, hienoine ilmoineen tuli päätökseen. Auringon viimeiset säteet johdattivat meidät kotiin ja olimme mielissämme hienosta päivästä, vaikka Vartiovuori vielä jäikin meitä odottamaan.

Herttoniemen vanha hyppyrimäki ja Majavatien portaat
Majatatie, 11 00800 Helsinki
Tien päässä on P-paikka

Fastholma
Kävelemällä, portaiden alapuolelta vähän matkan päästä käännytään vasemmalle ja tien päästä oikealle ja tie päättyy Lintutornin tienviittaan.
Helppokulkuinen, takaisin pääsee kiertämällä, jos ei jaksa portaita 

Kruunuvuori
Laajasalo
Itähelsinki

Päätien päästä metsätielle
Metsäistä maastoa, suhteellisen helppokulkuista

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.