Tuulimylly kuvastaa
iloisesti kaupunkiin saapuvaa
tervetuloa tänne
ihanaan kaupunkiimme

Aamulla heräsimme viileään ilmaan. Lämpötila oli huimasti laskenut edellisestä päivästä ja helteeseen tottunut iho tunsi ilman jäätävänä. Aurinko kuitenkin paistoi. Pirteänä uuteen päivään heränneenä ja aamupalan nautittuamme lähdimme kohti Kristiinankaupunkia. Matkalla mietimme käymmekö Vaasassa vai emme. Karijoelta Kristiinankaupunkiin oli vain 20 km, joten se meni nopeasti nousten Pyhävuorelle ja sieltä laskeuduttua alas. Matkalle jäi tunnettu Susiluola, joka on Suomen ja Pohjoismaiden suurin luola. 

Kristiinankaupunki kiehtoi mieltämme sen ainutlaatuisuuntensa vuoksi. Se on ainoa 1500-1600-luvun Pohjoismaista puukaupungeista, joka on säästynyt suurilta tulipaloilta. Kaupunkiin johtaa 300 metriä pitkä kivisilta vuodelta 1845 Teuvanjoen yli. Silta johdattaa kulkijat suoraan kohti Raatihuonetta. Raatihuoneen vieressä on vanha Kristiinankaupungin puukirkko.

Tämä kolmas Raatihuone on rakennettu vuonna 1856 arkkitehti Ernst B. Lohrmannin suunnittelemana. Komea, valkoinen, kaksikerroksinen uusklassillinen kivirakennus. Rakennusta koristaa torni. 

Kaupungin erikoisuutena olivat nämä yleiset kaivot, joita kaupungissa on vielä jäljellä kahdeksan kappaletta. Kahdesta saa vielä vettä, muut ovat suljettuja, kuten tämäkin Raatihuoneenpuistossa oleva. Tämä oli sijainnut ennen keskellä tietä, mutta lopullisesti siirretty tälle paikalle 1964. Tämän mallinen se on ollut jo vuodesta 1922 saakka. Olisipa ollut kiva ottaa raikasta pohjavettä tuosta kaivosta.

Ja mikä kirkko, miten söpö puinen, puiden varjostama punainen kirkko. Samalla paikalla oli ollut aiemminkin kirkko, joka oli palanut salaman iskusta 16.6.1697. Tilalle rakennettiin vuonna 1700 uusi kirkko, joka sai nimensä kuningas Kaarle XII äidin leskikuningatar Ulrika Eleonoran mukaan. Kirkko on Kristiinankaupungin vanhimpia rakennuksia. Nykyisen tiilikirkon valmistuttua 1897 vanha kirkko jäi autiokirkoksi. Vuonna 1965 kirkko kunnostuksen jälkeen otettiin uudelleen käyttöön ja nykyään se toimii suosittuna vihkikirkkona. Harmiksemme tämäkin kirkko piti ovet suljettuna meiltä.

Ensimmäinen tapuli oli rakennettu 1675-1679. Nykyinen tapuli rakennettiin 1704.

Kirkon vieressä oli pieni punainen puoti, vanha tullitupa vuodelta 1720-luvulta, jossa käväisimme katselemassa paikallisia käsitöitä. Kaupungissa on näkyvissä meren läheisyys, niin kirkon muodoissa kuin käsitöissä.

Me vähän mentiin siksakkia pitkin kaupunkia. Käveltiin vanhoilla kaduilla ja hauskin niistä oli Kissanpiiskaajankuja. Kapea hiekkainen kuja, taitaa just ja just autolla mahtua kulkemaan.

Hieno nähtävyys oli Myllykallio, jonka päällä tönöttää tuulimylly. Korkeudestaan se katselee alas kaupunkiin enää ainoana niistä yhdeksästä, joita siellä alunperin on ollut. Tuulimyllyt olivat jauhaneet viljaa nälkäisten kaupunkilaisten leipomuksiin.

Voi, että meillä jäi niin paljon näkemättä ja kokematta täällä idyllisessä Kristiinankaupungissa. Päätimme jatkaa matkaamme Vaasaan, joten tämä oli pieni pintaraapaisu rauhallisesta, kauniista puutalokaupungista. Mukavia erikoisia juttuja, joita jäi nyt näkemättä. Jotka kutkuttavat niin paljon, että on jonakin kesänä tehtävä paluu pidemmällä ajalla.

Ulrika Eleonoran kirkko
Kirkkokatu/Aitakatu
64100 Kristiinankaupunki

Tuulimylly
Myllykallio
Läntinen Pitkäkatu
64100 Kristiinankaupunki

Kuvat ©2019. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.