Raunioilla kuljemme, välissä vanhojen muurien,
Alla vihreiden nurmien, haudat ihmisten ikiaikaisten
Kuljetaan päällä vanhan hautausmaan.
Ennen hienot ihmiset, saivat paikan parhaan.
Haudattiin alle kirkon, suojaisaan kirkkotarhaan.
Matkaa me jatketaan, luokse puun pitkäikäisen,
Se kurkottelee oksiaan, on tehnyt niin jo vuosisatojen.
Seisoo päällä kumpareen, tukevasti juurillaan.
Hallitsee tilaansa oksilla suurillaan.
Mykistyy jo katsoessaan, tätä puuta mahtavaa.
Puuta tulkaa katsomaan, muistakaa vanhusta kunnioittaa

Oli juhannus, tuo keskikesän juhla vaihtelevine ilmoineen. Myrsky ja vesisade riepotteli kesän juhannusaaton juhlijoita, mutta sentään räntäsateilta vältyttiin. Myrskyisen aaton jälkeen juhannusaamu valkeni aurinkoisena. Viime vuoden kesäisen kaunis juhannusaaton päivä ja muistoissa siintelevä Pyhän Birgitan kirkon raunioiden lähellä oleva Kirkkojärven kaunis maisema sai meidät suuntaamaan Vihtiin. Vihdin keskustaan tullessamme rakennukset näyttivät tutuille ja kirkko seisoi oikealla ylväästi mäen päällä tutun keltaisessa asussaan.

Ajoimme kirkon ohi ja suuntasimme Pyhän Birgitan kirkon raunioille. Suomen lippu liehui tuulessa iloisesti taivaan sinessä valkoisia pilviä vasten juhannuksen kunniaksi, suurta kesäistä juhlaa kunnioittaen. Kaunis näky olikin, liehuva sinivalkolippu sinivalkoista taivasta vasten.

Loiva alamäki johdatti kirkon raunioille. Kuiva kesä oli kuivattanut heinät raunioiden päältä ja rauniot näyttivät ankeilta pilvien kasaantuessa taivaalle. Onneksi iloiset tulikukan keltaiset kukinnot antoivat väriä maisemalle.

Pyhän Birgitan kirkon rauniot sijaitsevat Vihdinniemessä Kirkkojärven rannalla. Rakentamisen ajankohta ei ole tiedossa, mutta tutkimusten mukaan rakentaminen voi sijoittua 1500-luvulle.
Rannalla on voinut olla jo aiemmin puinen pieni kirkko 1300-luvulla. Tietyistä asioista ei ole täyttä varmuutta, vain epäilyksiä.
Pyhän Birgitan kirkko oli pystyssä noin 300 vuotta. Kirkko oli rakennettu löyhälle maaperälle, joka aiheutti kirkkoon pahoja vaurioita. Kirkkoa jouduttiin korjaamaan kalliisti halkeamisen vuoksi useita kertoja.

Täällä on kuin alttaripöytä, että mahdollisesti täällä pidetään vielä jotain kirkollisia toimituksia paljaan taivaan alla. Onhan tämä hieno paikka ja vihtiläisille varmaan tärkeä.

Kirkosta tiedetään, että se oli korkea, tyyliltään goottilainen, mutta pieni. Matalia, pieniä ikkunoita oli viisi. Ja vuonna 1670 kirkkoon oli kirkkoon maalattu kauniita, raamatullisia  kuvia. Näin oli kirkkoherra A.J. Hipping kertonut v. 1845 ilmestyneessä pitäjän historiassaan.
Kirkko sai kellotapulin, joka oli rakennettu itäpuolelle vuonna 1682.

Uuden kirkon rakentamisesta tehtiin päätös vuonna 1758 Hartamäelle ja vanhaa kirkkoa käytettiin hautauskirkkona vuoteen 1793 ja lopulta kirkko myytiin 1801 huutokaupalla. Kirkon lautaosia ja kivimateriaalia käytettiin navettojen rakennusmateriaalina. Lopulta kirkko jäi oman onnensa nojaan ja tänä päivänä näemme kirkosta vain jäljelle jääneet rauniot. Pieni pala historiaa, jota voimme tänä päivänä käydä katsastamassa.

Rauniot olivat nopeasti kierretty ja kuvattu. Raunioista tykkäsit myös isot kotilot, jotka olivat kiipeilleet varjon puolella raunion seinille. Olikohan siellä parempaa evästä kuin maassa, vai miksiköhän sinne kiipesivät?

Ajatukset valtaavat mielen ja haikeus nousee pintaan vanhojen rappeutuneiden rakennuksen äärellä. Kyllä jotenkin aina vetää hiljaiseksi ja mielikuvia nousee pintaan näin vuosisatojen jälkeen, miltä rakennus näyttäisi tänä päivänä, jos olisi pystyssä pysynyt.

Laskeuduimme alas muistojemme rantaan, joka olikin tuulen tuivertaessa muuttanut väriään sinisestä ruskeaksi. Lintujen laulu hukkui laineiden pärskähtelyyn sekä puiden lehtien havinaan. Aamullinen hiustenlaitto sai uuden muotoilun tuulen puhaltaessa järven selältä. Paikka oli kuitenkin yhtä kaunis tuulisesta säästä huolimatta.

Palasimme takaisin raunioille ja samalla pilvet väistyivät ja aurinko valaisi tienoon säteillään. Teimme uuden pikaisen kierroksen raunioilla, otimme muutamat aurinkoisemmat kuvat ja jätimme kotilot rauhaan herkuttelemaan heinillä, mitä näimme yllättävän myös paljon heinikossa.

Pyhän Birgitan kirkon rauniot
Kuortilankuja 3
03400 Vihti

P-paikka Olemme auton jättäneet lähellä olevan koulun eteen

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.