Tule tänne, hämmästy
seiso kalliolla ja pysähdy
katso alas kuoppiin
luonnonmuodostelmiin.
Hiisi siellä kirnunnut
kalliota silotellut
Kuhnepytyssä uiskennellut
ihmisiä houkutellut
tekemään pahaa
Nykyään haluaa
pienen summan rahaa
hyvään tarkoitukseen
alueen ylläpitämiseen


Voi näitä Askolan hiidenkirnuja miten ne on tylyjä ihmiselle, Hah! Vai hiisikö tekee tepposiaan. Juu kävimme kerran täällä Krissen kanssa yhtenä keväänä. Polut ja portaat olivat niin jäiset, ettemme lähteneet alaspäin niitä yrittämään. Odottelimme seuraavaa hetkeä, joka tuli vasta viime vuonna eli 2022. Kirjoitin tästä blogin, mutta yksi virheliike sai aikaiseksi sen, että minun blogi hävisi taivaan tuuliin. Joten tämän uudestaan kirjoittaminen on lykkääntynyt.
Askolan hiidenkirnualueelle johtaa mukava mutkitteleva maalaistie ja tiellä on kyltti alueella. Parkkipaikka on tien varressa ja siitä selvä reitti metsään. Parkkialueelta tulee noin puoli kilometriä matkaa Kirnukallioille. Askolan hiidenkirnualue on Suomessa ainutlaatuinen luonnonvoimien muovaama alue. Se käsittää kaksikymmentä eri kokoista hiidenkirnua Kirnukalliossa Korttian kylässä.

Luonto ja luonnossa käveleminen tekee hyvää ihmismielelle, jota täällä saa. Ei kuulu liikenteen pörinää, vaan tuulen hento humina puiden latvoissa. Metsän tuoksu hivelee hajunystyröitä ja metsän aromit täyttävät pään hyvillä ominaisuuksillaan vieden arjen kauas pois. Täällä voi kulkea ja kuvitella olevansa mörrimöykkyjen ja hiisien maailmassa. Onhan hiidenkirnujen oletettu olevan jättiläisen tekosia. Kansantarinoissa hiidet keittelivät keitoksiaan hiidenkirnuissa tai kiusakseen kaivelivat kuoppia kallioihin.
Ennen kristinuskon tulemista meilläkin uskottiin metsän olentoihin ja haltioihin. Hiisi oli alunperin luonnonuskoon perustuva pyhä paikka. Kristinuskon tultua se muuttui pyhässä paikassa asuvaksi henkiolennoksi, pahaksi hengeksi ja pyhät paikat muuttuivat pahoiksi paikoiksi. Onkohan tämäkin alue ollut paha paikka, kunnes luonto peitti sen kasvustollaan? Nyt ei ollut havaittavissa pahoja henkiä vaan luonnon oman luonnottaren lempeitä kuiskailuja. Eikä nähty mörrimöykkyjä.

Kulkuväylät ovat hyvät ja vastaan tulee hiidenkivi. Hiidenkivi valvoo aluetta ja toimii myös hiidenkirnualueen tunnuksena. Taitaa hiidenkivellä olla luonnonmuikainen ruokavalio. Nyt oli käpyinen lounas menossa.

Poluilla on kiviä ja portaita, joten kulku ei ole esteetön.

Askolan hiidenkirnut löytyivät vuonna 1950. Paikallinen asukas Soini Järvelä poikansa kanssa kiipesivät Kirnukalliota ylös, kun Järvelä otti kiivetessään tukea kuusennäreestä, joka tuli ylös juurineen. Näreen alta paljastui sileä kuoppa, joka osoittaui hiidenkirnuksi, joka tunnetaan nykyään Nojatuolina. Kerrotaan, että maanomistajat tiesivät hiidenkirnujen olemassa olosta jo ennen tätä löytöä.

Kallion laelta johtaa portaat alas hiidenkirnuille. Ensimmäisenä tuli Vuorenhaltia, vartioiko tämä Hiidenkiven kanssa hiidenkirnuja? Huomasin, että kyllä vartioi ainakin minua, kun rva bloggaaja on korkeanpaikankammoinen, oltiin korkealla ja kallio ja portaat olivat jyrkät, mutta niistäkin selvittiin.

Ensimmäisenä Askolan maatalousnuoret yrittivät 1950-luvun puolessa välissä talkoilla tyhjentää Jättiläisen kuhnepyttyä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Seuraavaksi vuonna 1964 puutarhuri Jaakko Järvelä opasti Kirnukalliolle WSPY:n pääjohtaja Yrjö A. Jäntin ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtaja Lauri Jäntin. He innostuivat löydöstä ja ottivat yhteyttä Helsingin yliopiston maantieteen professori Veikko Okkoon. Okko oivalsi alueen merkityksen ja Yhtyneet Kuvalehdet päätti kustantaa hiidenkirnujen tyhjentämisen. Kuntalaisten avustuksella suurimmat kivet nostettiin ylös taljoilla ja syksyn 1964 aikana löydetyt kahdeksan hiidenkirnua rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä luonnonsuojelulain nojalla. Loput 12 kirnuja kaivettiin esiin seuraavan kahden vuoden aikana.
Teksti osittain Askolan Hiidenkirnut historiasta.

Alueella pidettiin avajaiset 23.5.1965, jolloin Askolan Hiidenkirnuista tuli valtakunnallinen nähtävyys. Ensimmäisinä vuosina kirnualueen parkkipaikalla oli kioskitoimintaa. Kioski oli auki viikonloppuisin vuosien 1965-1972 välillä.

Mikä on hiidenkirnu? Hiidenkirnu esiintyy kalliossa olevana lieriönmuotoisena kuoppana. Hiidenkirnu on jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten syntyneet jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioihin melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Ja näihin koriin syntyi jäätikkökaivoja. Alaspäin putoavaa, kiertävää liikettä tekevä vesi kuljetti mukanaan lohkareita ja kiviä. Pyöriessään ne sorvasivat kallioon ensin kuopan, joka vähitellen laajeni. Tämä saattoi kestää jopa satoja vuosia. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Jossain voi olla vielä pyörinkivi eli jauhinkivi kirnun pohjalla.

Suomessa oletaan olevan yli 5000 hiidenkirnua. Hiidenkirnun nimitys tulee entisaikojen ihmisistä, jotka olivat taikauskoisia. Hiisi eli jättiläinen.
Täällä hiidenkirnuilla nimet tulevat muodon mukaan Kattila, Kuppi, Nojatuoli, Päärynä ja Riisipata. Askolaisen kirjailijan Johannes Linnakosken tuotantoon viittaavat nimet Koskenlaskija ja Tulipunakukka. Hiidenkirnujen synnystä vanhoista tarinoista tulee taas nimet Hiisi, Vuorenhaltia, Mennikäisen pesä ja Tonttu. Jättiläisen Kyhnepytty on kirnuista suurin. Vakka, Jäävaurio ja Kohiseva on nimetty yritysten mukaan, jotka tukivat työntekijöidensä ja asiakkaidensa tuella hiidenkirnualuetta. Myös professoreita on muistettu eli Professori Okko ja professori Asai.

Hiidenkirnut tyhjennetään, koska ne täyttyvät helposti vedestä lumien sulamisen jälkeen ja muutaman kerran kesässä. Alue on aina auki ja talvella voi myös tulla kirnuja ihailemaan. Mutta suosittelen olemaan varovainen, kuten meidän ensimmäisellä kerralla portaat olivat aivan jäässä.

Ettei aivan mene hiidenkirnujen ihailuksi, välillä voi ihailla kaunista maisemaa, joka avautuu Porvoonjokilaaksoon.

Hiidenkirnualueelle voi tulla Porvoonjokea pitkin kanootilla, ottaa lähdevettä juotavaksi ja paistaa nuotiolla makkarat. Erittäin kaunis retkeilypaikka luonnon keskellä. Maisemapolkua pitkin perheen kesken, lapsille on paljon mielenkiintoista nähtävää, kiipeilyä ja tiedä mitä ötököitä ja hiidenmunia löytyy.

Me laskeuduttiin alas jokirantaan ja lähdettiin kohti metsäpolkua. Vastaan tuli nuotiopaikka ja lähde. Sekä kanoottien rantautumispaikka. Opasteet olivat todella hyviä.

Mahtava paikka ja hienosti ylläpidetty. Suosittelen ehdottomasti kiertämään myös metsäpolun. Lapsille ehdottomasti mielenkiintoinen paikka ja rannalla vähän eväitä, niin jopa lasten mieli tulee iloiseksi. Täältä voi löytää monta menninkäisen tai mörrimöykyn koloa.

Suomen vanhimmat hiidenkirnut löytyvät Pihjalamäestä Helsinkistä.

Askolan Hiidenkirnut
Hiidenkirnujentie 721
07530 Askola

Kohteella on portaita ja polku on kivinen, joten huonokuntoisen voi olla vaikeaa liikkua alueella.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.