Voi ihanuus tätä vihreyden määrää
luonto koko voimallaan häärää
Puiden lehdet silmissä kasvavat
Puut ja kukat iloisesti kukkivat
Värit ja tuoksut täyttävät ilman
Reissuajien koko maailman.

Äitienpäivänä kauniin ja lämpöisen ilman siivittäminä suuntasimme auton nokan kohti Salon Nakolinnaan. Tämä on ollut kohteenamme jo pitkään. Kuvitelmissamme ajattelimme menevämme Nakolinnan linnavuorelle. Reissuajille voi sattua lukuvirheitä sekä ajatusvirheitä. Emme asiaa sen tarkemmin tarkastaneet, kun meille Nakolinna oli Nakolinna. Vielä siinäkään vaiheessa ei totuus paukahtanut päähän, kun astuimme aidatun alueen sisään ja infotaulussa luki Nakolinnan luontopolku. Ei mainintaa mistään linnavuoresta, kuten kuvasta näkyy.

No ei se mitään, ilma oli ihana ja metsän tuoksut tulvivat nenään. Alueella on tehty raivaustöitä ja risukossa rämmimme etsimässä polkua. Alku meni hyvin joutsenten näyttäessä tietä. Liekö vanhuus vai äitienpäivähumu laittanut pään sekaisin, vaikka kuinka opastekarttaa tuijottelimme ajauduimme väärälle polulle. Ihailimme komeaa kalliota alhaalta käsin ja mietimme vielä, että kyllä jyrkät seinämät ovat hyvinkin olleet linnavuorenseinämiä. Laahustimme risujen keskellä, kun näkyi vilahdus ja kuului rusahdus kalliolta ja hiivatin kauris säikäytti meidät. Se olikin ainut isompi olento koko luontopolulla, jonka näimme.

Kävellessämme ihmettelimme kylttien puuttumista, kunnes lopulta saavuimme paikkaan, jossa Krisse huomasi joutsenkyltin. Nousimme loivaa mäkeä sitä kohti ja palauduimme oikealle polulle. Näimme numerotunnuksilla olevat kyltit, joita tarkastelimme vielä infokartasta. Olimme alussa ajautuneet jotenkin harhaan ja lähteneet seuraamaan väärää polkua kallion alapuolelle.
Näihän se on, että lopussa kiitos seisoo ja pääsimme Kärävuoren eli Varesvuoren näköalatasanteelta katselemaan kohti Halikon maisemia. Teimme vielä pienen kierroksen löytääksemme oikean polun mistä meidän olisi pitänyt tulla, joten sekin asia tuli korjattua.

Siellä oli kaksi mielenkiintoista mainintaa, numerot 3 Majalan krouvi ja 5 Muinaishistoriaa ja Halikon aarre. Korkealla kalliolla näköalan vieressä Majalan krouvi, miksi niin korkealla? Majalan krouvista on maininta vuodelta 1556, jolloin se toimi kestikievarina osana Kuninkaantietä.

Kohde 5 siinä olikin sitten mitä mielenkiintoisin tarina.
Vuonna 1887 halikkolainen torppari Karl Ollikkala teki maatöitään Majalan keskiaiaikaisen krouvin lähettyvillä. Maatöitä tehdessään hän törmäsi 60 cm syvyydessä olleeseen saviastiaan, josta paljastui Suomen arvokkain aarrekätkö.
Saviastiassa oli ilmeisesti keskieurooppalaista alkuperää oleva kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen eli piispanristi. Ristissä on kuvattu Jeesus sekä ristipuun juurella Maria ja Johannes. Pystypuun takana on teksti In cruce morte sva sibi vindicat omnia Christus eli Ristillä Kristus kuolemallaan lunasti kaiken itselleen.
Scandinaviassa valmistettua kaksi onttoa hopeista papinristiä, joita on todennäköisesti käytetty pyhäinjäännösten säilyttämiseen. Itämeren etäläosien slaavilaisen alueen tai Bysantin alueella valmistettu 36:n filigraanikoristeinen helmen kaulaketju eli rukoushelmet. Aarteella oli painoa 1,8 kg, joten korut olivat raskaita ja erikoisia.
Korujen omistajasta tai aarteen piilottajasta ei ole tietoa. Korujen on päätelty kuuluneen piispan liturgisiin asuihin. On veikkailtu korujen olleen Piispa Henrikin tai Rodolfus-piispan. Epäilys on, että korut ovat kätketty joko vaaran uhatessa tai aarre on tullut Suomeen ryöstöretken saaliina. Myös vaihtoehtona on, että korut on ryöstetty Suomeen tulleelta kirkonmieheltä. Aarre on ajoitettu 1100-luvulle.
Korujen löytäjä Karl Ollikkala sai palkakseen 200 markan löytöpalkkion. Koruja säilytetään Kansallismuseossa ja korujen malleja on käytetty Kalevankoruissa.

Kylläpä tämmöinen tarina kutkutti historian reissuajien mieltä ja luontopolku sai aivan uuden näkökulman. Miten mielenkiintoisen historiallisilla paikoilla me käyskentelimme. Eikä yhtään harmittanut, että emme olleetkaan linnavuorella, vaan tämä oli jotain ainutlaatuisen yllättävän hienoa ja uutta tietoa meille.

Luontopolulla olivat kulkijoiden ja lintujen iloina kivat linnunpöntöt, joissa oli mukavia tekstejä. Kuten silmien iloina kauniita lehtikuusen käpyjä, jotka ovat kuin kukkia.
Kohde 10 oli varsinainen Nakolinnan rakennus. Tämä on rakennettu 1700-1800 luvun vaihteessa. Tästä en löytänyt tietoja, mutta jos jolla kulla on, vinkatkaa vaan kommenteihin.

Polku oli noin 2 kilometrin mittainen, hyvä kulkea ja maisemat vaihtelevia, mentiin mäntykallioilta niityille, oli ketoa ja haapalehtoa. Kertakaikkisen mukava ja mielenkiintoinen luontopolku. Alue on aidattu, joten ei tarvitse pelätä eksyvänsä, jos väärälle polulle eksyy.
Samalla reissulla kävimme tutustumassa Halikonlahden esteettömään luontopolkuun, joka oli myös todella kiva kohde.

Nakolinnan luontopolku
Meriniitynkatu 37
24100 Salo

P-paikka, me jätimme auton Myllyojankadun varteen, josta oli helppo nousta Nakolinnan luontopolun alkupäähän.

Kohde on suhteellisen helppokulkuinen, ei esteetön.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.