Hämyisen metsän keskellä
On puisto patsaiden
Patsaat saaneet ovat
peiton sammaleisen
Oudoilta ne näyttää
Mielen, ajatukset ne täyttää

Alpo Jaakola, tuo Loimaan shamaaniksi kutsuttu myös nimellä Loimaan Leonardona ja Loimaan erakkona tunnettu, oli taidemaalari, kuvittaja, kuvanveistäjä, kivenhakkaaja, runoilija, taiteilija suurella sydämellä. Fyysinen, vahva kivimies, joka täytti niittynsä patsailla, omintakeisilla veistoksillaan sekä puilla.

Professori Alpo Jaakola (1929-1997) syntyi Loimaalla pienviljelijän pojaksi. Turussa hän opiskeli piirustuskoulua vuosina 1951-1952, jolloin opettaja totesi vuoden opiskelun jälkeen Jaakolan olevan valmis taiteilija. Tais ope olla oikeassa, kun Jaakolan tuotantoa tänä päivänä tarkastelee.
Turussa vuonna 1951 oli ensimmäisen kerran hänen töitään esillä. Hän osallistui useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hän on palkittu useasti, Turun ja Porin läänin taidepalkinto vuonna 1970, Pro Finlandia 1974, Aurora-mitali 1981 ja professorin arvonimi 1985.

Loimaan Karhulan kylässä hänellä oli niitty ja metsätilkku. Vuonna 1953 hän rakensi isänsä kanssa ensimmäinen rakennuksen, Pikkumökin, mailleen. Alueelle rakentui ateljeerakennus, sauna, ylämökki, pimeä vaja, lataamo ja muita rakennuksia 25 vuoden aikana. Paikka oli 1950-luvulla suojainen piilopaikka, jossa hän sai rauhassa luoda taidettaan. Istuttaa puita niitylleen. Patsaita puiden lomaan.
Suurin osa puiston teoksista on tehty 1960-1970-luvuilla. Viimeisimmät ovat 1980-luvulta.

Alpo Jaakolaa on kuvattu; mies on kuin karhu, hiukset ovat pitkät ja pikimustat, kädet suuret kuin lapiot, kasvot tuovat mieleen hyväntahtoisen peikon. Kummalliset silmät, joiden takia kerran häneltä evättiin pääsy ravintolaan. Outo eläjä eikä hän ole ihan tältä tähdeltä, jolla on kaksi pakanallista epäjumalaa. Hän oli yöeläjä, jolle inspiraatio tuli yhden aikaan yöllä ja yö meni taiteen tekemiseen. Poltti kuin korsteeni. (Lehtileikkeistä Jaakolan asunnosta)

Alpo Jaakola oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisestä vaimostaan hän erosi. Toisen vaimon Marja Jaakolan kanssa hänet on haudattu patsaspuiston keskelle, jonka hautakivet on veistänyt Jaakola itse.

Astuimme sisään info/ kahvilarakennukseen. Siellä hirsisillä seinillä oli maalatut kuvat ja nainen tiskillä kertoi rakennuksen olevan Hirvikoskelta vuonna 1968 siirretty ruumiinleikkaushuone. Paikka ei tuonut kylmiä väreitä eikä luurankoja näkynyt nurkissa, vaan seinille maalatut kuvat ja muisto Lämpötilasta vuodelta 1968.

Alpo Jaakolan taidetta emme olleet aiemmin nähneet emmekä kuulleet taiteilijasta, vaikka häneen tutustuminen netin kautta antaa kuvan suuresta ja tunnetusta taiteilijasta. Patsaspuisto oli tullut vastaan jostain somekanavasta ja googlettamalla löysimme paikan. Mielenkiintoisin asia Jaakolasta paljastui, kun kävi ilmi, että on on sanoittanut Tuula Amberlan laulaman suositun kappaleen ”Lulu”, joka perustuu Jaakolan runoon ”Myrkkylaulu”.

Kävimme täällä jo keväällä, mutta puisto oli silloin vielä suljettu, joten se reissu meni kirkkokierroksi. Tällä kertaa varmistimme paikan olevan auki, ja aurinko hymyili meidän kanssamme päästessämme tutustumaan patsaspuiston mystiseen tunnelmaan ja mielenkiintoisiin patsaisiin.

Jaakola asui tontillaan ja teki veistoksiaan. Pikkuhiljaa metsikköön puiden lomaan kasvoi enemmän ja enemmän patsaita ja ohikulkijoita alkoi kiinnostaa paikan erikoiset patsaat. Ysitien tullessa ja kulkiessa metsikön ohi, autoilijat näkivät patsaat tielle ja mielenkiinto heräsi uusiin ulottuvuuksiin. Ei auttanut aidan rakentaminen eikä yksityisalueesta kertovat merkinnät uteliailta katseilta. Ihmisiä kurkki aidan raosta katsomaan ihmeellistä metsän puiden kätkemää patsaspuistoa.

Patsaspuisossa on nähtävillä noin viisikymmentä taideteosta, joilla on hauskoja ja erikoisia nimiä: Yläkuvassa oikealla Identtiset intialaiset. Sieltä löytyy Risto Rytin muistopatsas, Haapojan nainen, Torjunta, Loimaan tumma, Karhulan kerjäläinen, muutamia mainitakseni.

En tiedä mitä sanoisin, jos pimeällä tulisi vastaan tämmöisiä hahmoja. Pelottavan kummallisia irvistyksineen.

Täällä oli hienoa huomata se, että voit tehdä kodistasi semmoisen kuin haluat. Maalata seinille taidetta, veistää seinille kuvia, piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat. Tosi taiteilijan oma koti, missä oman käden jälki näkyy kaikkialla.

Ateljeetilat ja kuten kuvissa näkyy taiteiljan taidetta on huonekaluissa ja seinillä. Kauneden taju koristeellisessa kultakehyksisessä peilissä ja viininpunaisissa tuoleissa.

Taidetta pikkumökin seinillä ja kaapin takaa kurkkii taiteilija itse.

Jaakolan siuvaannuttua uteliaisiin kulkijoihin ja liikenteen meluun hän rakensi noin 200 metrin päähän ylämökin omaan rauhaansa metsän keskelle. Harmaat hirsiset rakennukset ovat muistona polun päässä Jaakolan elämästä ennen poismuuttoa näistä maisemista. Hänen kädenjälkensä näkyy rakennusten maalauksissa ja metsikön kätköistä pilkistävistä kivihahmoista ja rakennelmista. Miten paljon niitä löytyisikään kulkiessa metsässä.

Alpo Jaakola muutti Torkvilleen (Alpo Jaakolan Ateljeekoti) Loimaan Torkkalan kylään 1979 Niinijoelle. Patsaspuisto jäi luonnon armoille, ja vuonna 1992 se avattiin yleisölle kokeilumielessä. Puisto sai hyvän vastaanoton. Sitä kehitettiin matkailukohteena ja vuonna 1993 Loimaan kunta lunasti sen sekä nykyään vastaa sen kunnossapidosta.

Hämyisessä metsässä auringon valon siivilöityessä puiden lomasta paikkaan tuli mystinen tunnelma. Jotain japanilaista mystiikkaa koimme katsellessamme sammaloituneita patsaita ja rakennelmia. Vanhat kuuset roikottelivat oksiaan haroen päälakiamme ja itikat säestivät kulkuamme käyskennellessämme ihaillen tätä mieletöntä taidokasta kädenjälkeä. Hieno paikka sukeltaa ihmisen mielen syvyyteen, mitä se voi saada aikaiseksi, kun sitä on ja antaa sen kulkeutua aivoista käsiin.

Alpo Jaakolan patsaspuisto
Aura-Pirkkatie 84
32300 Loimaa

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.