Fagervikin kirkko, Uusimaa

Fagervikin entisen ruukin kirkko on yksi harvoista Suomen yksityisistä kirkoista sekä vanhimpia edelleen toiminnassa olevista puukirkoista.

Fagervikin kirkko ja kellotapuli sekä taustalla Fagervikin kartano. Kuvaaja K. E. Ståhlberg 1890-1899. Museovirasto. Lähde Finna.

Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla aivan Bruksträsketin rannalla osana muuria, lähellä Fagervikin kartanoa, ruukkialueen keskellä. Punaiset viehättävät tuvat kujalla korostavat paikan idyllisyyttä ja kertovat meille paikan historiasta. Hienoa, että tämmöisiä paikkoja on nähtävillä ja kertomassa entisistä ajoista nykypolvelle.

Kirkoilla oli sen ajan ihmisille erittäin tärkeä merkitys. Jumalanpalveluksen lisäksi kirkko toimi maallisten tiedotteiden paikkana, joten kirkossa käynti oli pakollista. Töitä tehtiin seitsemänä päivänä viikossa ja sunnuntaina käytiin saarnat kuuntelemassa, josta saatiin henkistä voimaa arkeen.

Kellotapuli on rakennettu vuonna 1766, samoin Hisinger-suvun hautakappeli.

Ruukilla lienee ollut jo aiemmin kirkko 1600-luvun puolivälissä. Ruukinpatruunan toimeen kuului huolehtia papin palkkaamisesta aina vuoteen 1870 saakka, jolloin velvollisuus siirtyi Inkoon seurankunnalle.
Tämä nykyinen kirkko on valmistui vuonna 1737 ja muodoltaan se on hirsirakenteinen ristikirkko. Kirkossa on pystylaudoitus. Kirkon rakentaja oli rakennusmestari Johan Friedrich Schultz. Kirkon katolla on 8-kulmainen kattolyhty. Kirkko on säästynyt suuremmilta korjauksilta. Nähtävissä on alkuperäistä sen ajan rakennustaitoa ja estetiikkaa. Kirkossa ei ole lämmitystä eikä sähköjä, joten se ei ole talvikäytössä. Kesäisin kirkkoa voidaan vuokrata häihin tai konserteille. Kuten tänäkin päivänä, kun vihdoin pääsin tutustumaan kirkon sisälle. Ulos kuului kaunista musiikkia ja lähdin katsomaan äänen suuntaan. Portti ja kirkon ovi oli auki. Kaunis musiikki säesti kuvaamistani kirkossa. Kuvissa näkyvät henkilöt, jotka saivat kauniin musiikin soimaan upeasti.

Kustaa III määräsi hautausmaiden perustamisen ja kirkon ympärille rakennettiin muuri vuonna 1780, joka eristi ruukin mäestä erillisen hautausmaan. Kirkon alle hautaaminen lopetettiin samaan aikaan.

Kirkossa soitetaan Suomen vanhimpia urkuja, jotka ovat lahjoitettu kirkkoon vuonna 1763. Urut ovat alkuperäiskunnossa ja ovat rakennettu vuonna 1726 Tuhkolmassa Nicolas Cahmanin verstaassa. Sitä ei tiedetä missä urut olivat ennen tätä kirkkoa.

Luukku kertoo ajasta, jolloin ihmisiä haudattiin kirkon alle.

Kirkoissa vallitsi siihen aikaan hyvinkin tiukka hierarkkinen istumajärjestys. Ruukin tirehtöörillä perheineen oli oma aitio saarnastuolin alla. Kankivasaraseppien paikat olivat tirehtöörin rinnalla käytävän toisella puolella. Seuraavana sepät istuivat aitioissaan ikänsä ja osaamistasonsa mukaisessa järjestyksessä. Sitä mukaa, kun ihmisten ”taso” laski, penkit yksinkertaistui ja naiset istuivat kauimpana alttarista.