Pohjois-Savon vanhin kirkkorakennus on Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkko, joka on valmistunut vuonna 1779. Nykyään kirkko tunnetaan parhaiten Iisalmen vanhana kirkkona. Suinkaan se ei ole ensimmäinen kirkko, vaan kolmas kirkko samalla niemellä Poroveden Itärannan tuntumassa mäen päällä.

Vuonna 1627 Viipurin hiippakunnan piispan Olaus Erici Elimaeuksen määräyksestä muodostettiin Kuopion emäseurakunnan pohjoisimmista osista Iisalmen seurakunta. Silloisen kirkkopitäjän asukasmäärä oli noin 600 henkeä.
Emäseurakuntaan kuuluivat nykyiset Pielaveden, Lapinlahden, Kiuruveden, Sonkajärven, Sukevan sekä Vieremän seurakunnat. Kirkkomatkat muodostuivat pitkiksi, joten em. asukkaat alkoivat vaatia omia kappeliseurakuntia myöhemmin seurakuntia perustettavaksi. Aikaa kului ja ensimmäisenä itsenäistyi Pielavesi 1811 ja viimeisenä Sonkajärvi vuonna 1950.
Iisalmen kaupungin 1891 perustamisen jälkeen Iisalmen emäseurakunnan sisälle perustettiin kaupunkiseurakunta vuonna 1922, jotka yhdistyivät Iisalmen seurakunnaksi 1870.

Ensimmäinen ja samalla Savon pohjoisin kirkko rakennettiin välittömästi seurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1627. Kirkon muodosta ja rakentajasta ei ole tietoa, mutta se tuhoutui salaman sytyttämä 3.6.1699.
Toinen kirkko rakennettiin välittömästi tuhoutuneen välittömään läheisyyteen vuonna 1700. Rakentajaa ei tiedetä, mutta vanhojen tietojen perusteella tiedetään kirkon olleen ristikirkko.
Kirkon saavutettua 70-vuoden iän, sen todettiin olevan ahdas ja huonokuntoinen, joten seurakunnassa alettiin suunnittelemaan uutta kirkkoa.

Vuoden 1776 annetun kirkkoasetuksen mukaan kaikki kirkot olisivat rakennettava kivestä Ruotsin yli-indententtiviraston hyväksymän piirustusten mukaan. Kuningas Kustaa III antoi Iisalmen seurakunnalle erityisluvan rakentaa kirkon puusta. Kivikirkon käytettävä kalkki olisi pitänyt tuoda Oulusta ja kiviaineksesta oli myös puutetta.
Uuden kirkon rakentamiseen kerätyt rahat, seurakunnan omistamat kirkkohopeat olivat varastettu sakastissa sijanneesta kirkonarkusta, joten asia vaikutti vahvasti puukirkon luvan saamiseen.

Näin kolmas kirkko päätettiin rakentaa entisen kirkon läheisyyteen ja kirkon rakennusmestarina toimi Simon Jylkkä-Silvén eli Jylhä Kalajoelta. Kustaa Aadolfin kirkko oli ensimmäisiä kirkkoja hänen kirkonrakentajaurallaan. Kirkon rakennustarpeet koottiin yhteisesti ja rakentaminen sujui mäkitupalaisten, torppareiden ja loisien avulla. Kustaavilaistyylinen kirkko vihittiin Johan Laguksen johdolla 15.3.1780.
Samana vuonna Kuningas Kustaa III antoi luvan kutsua kirkkoa kruununperillisen Kustaa Aadolfin mukaan.

Pohjalaistyylinen kellotapuli on rakennettu 1700-luvun puolivälissä. Tapulin seinässä olevaan laattaan on merkitty kaikkien kolmen kirkon paikat.

Kirkossa on tehty remontteja useita kertoja ja ulkomaalikin on vaihtunut keltaisesta, joka oli vuoden 1794 väri, punaiseksi 1817 ja takaisin keltaiseksi 1842 jolloin nurkat ja kattolistat maalattiin valkoisiksi.

Vuoden 1876-1879 kirkon 100-vuotiskorjauksessa arkkitehti Frans Sjöströmin suunnitteli kustavilaistyylin ankeammaksi, yksinkertaisemmaksi ja harmaammaksi. Lehteriltä peitettiin sitä kiertävät maalaukset. Kirkkosalin holvi, lehterit, ovet, ikkunat ja kiinteä sisustus uusittiin kokonaan.

Kirkkosalin seinäpylväät edustavat joonilaista tyyliä. Niissä esiintyvät kalan ja kyyhkysen kuvat. Kala on varhaiskristittyjen vainojen aikainen kristittyjen salainen merkki, jolla he tunnistivat toisensa. Kyyhkynen symboloi Pyhää Henkeä ja se kuvataan aina alaspäin laskeutuvaksi.

Seurakunnan 300-vuotisjuhlaan tehdyssä korjauksissa v. 1927 kirkon kustavilaistyyli palautui lähelle alkuperäistä asuaan arkkitehti Rafael Blomstedin suunnitelmien mukaan.

Saarnastuoli on arkkitehti Rafael Blomstedin suunnittelema ja iisalmelaisen Pekka Kauppisen rakentama vuonna 1927. Kuvassa näkyy myös samana vuonna Taito Oy:n tekemä koristeellinen kuoriaita. Aidassa näkyy kirjaimet IHS=Iesus Homo Salvator eli Jeesus Ihmisten pelastaja. Käytävän toisella puolella olevassa kuoriaidassa lukee INRI=Iesus Nazarenus Rex Iudaenorum eli Jeesus Nasaretilainen Juutalaisten Kuningas.

Lämmityksen muutoksia oli vuonna 1899, jolloin kirkko lämmitettiin ns. Gurney-uuneilla, joita oli yksi joka ristivarressa. Vuoden 1927 kaminalämmitys vaihdettiin kaloriferilämmitykseen, jossa lämpö johdettiin kanavia pitkin kirkkoon. Vuonna 1962 lämmitys muutettiin kuumailmapuhalluslämmitykseen ja nykyisin kirkko on kaukolämmössä. Kirkko sähköistettiin vuonna 1962.

Sakastin yläpuolella on Iisalmen seurakunnan kirkkomuseo, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1927, jolloin museoon oli tarkoituksena kerätä paikkakunnan historiasta kertovaa esineistöä. Vuonna 2003 oli kuitenkin sen merkittävin vaihe, kun kokoelmat luetteloitiin, täydennettiin ja toteutettiin. Vuonna 2004 avautui Kirkkomuseon perusnäyttely.
Perusnäyttely kertoo mielenkiintoisesti seurakunnan historiasta kuvin, tekstein sekä esineistöin tarinaa seurakunnan historiasta.

Arkkitehti Sjöströmin suunnittelemat saarnatuoli, alttari ja numerotaulu ovat tästä kirkosta vuodelta 1877-1927 väliseltä ajalta. Ne siirrettiin kirkkomuseoon uusien tieltä.

Herännäisyys eli körttiläisyys on Pohjois-Savosta 1700-luvulta alkunsa saanut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimiva perinteinen herätysliike. Tunnetuin oli 1796 tapahtunut Lapinlahdella Savojärven kylässä Telppäniityllä työskentelevän väen hurmoskokemus. 1820 liikkeen keskeiseksi johtajaksi nousi Paavo Ruotsalainen. Herännäisyyttä esiintyi myös papeissa.
Kuvassa näkyvät herättäjien tunnusomaiset asut. Körttiläinen nimitys tulee ruotsinkielisestä sanasta skört eli hännys, lieve. Heränneiden miesten takin liepeissä oli kolme halkiota.

Kirkko kuuluu Iisalmen seurakuntaan ja sinne mahtuu n.1200 henkilöä.

Kustaa Aadolfin kirkko
Kirkkotie 20
74120 Iisalmi

Kirkkomuseo
Kirkkotie 20
74120 Iisalmi

Museoon johtaa jyrkät portaat, joten se ei ole esteetön

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.