Kirkon tornit kohoavat korkeuksiin Helsingin silhuetissa, kaksi suippoa ja korkeaa tornia. Kyseessä on Johanneksenkirkko, komea, monimuotoinen Suomen suurin kivikirkko, joka seisoo Punavuoressa Punanotkon kukkulalla. Kirkko rakennettiin silloin kaupungin laitamille, juhannuskokon paikalle. Helsinki kasvoi vauhdilla ja kaupunkilaiset eivät enää mahtuneet Vanhaan kirkkoon eikä Nikolain kirkkoon eli Tuomiokirkkoon. Näin ollen kaupunkiin tarvittiin kolmas kirkko ja Uusi kirkko pyhitettiin Johannes Kastajalle.

Kirkko on tullut tutuksi monille lehtien lukijoille tai tv:n katsojille. Kirkko on nähty monen julkisuuden henkilön vihkikirkkona. Muissakin kirkollisissa toimituksissa kirkkoa on voinut nähdä, esimerkiksi viimeiseksi Vesa-Matti Loiri siunattiin tässä kirkossa viimeiselle matkalleen.

Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander ja se valmistui 1891. Muodoltaan kirkko on kolmilaivainen basilika ja edustaa uusgoottilaista tyyliä. Arkkitehti Melanderin on arveltu käyttäneen suunnitelmiensa esikuvana Upsalan tuomiokirkkoa.

Voit nähdä gargoilipatsaita kun kohotat katseesi kohti kirkon torneja. Gargoili tarkoittaa irvokasta veistoshahmoa. Ne sijaitsevat 40 metrin korkeudessa. Petopatsaat ovat ulokkeellisia parin-kolmen metrin kokoisia. Uusgotiikan aikainen kirkko jäljittelee keskiajan goottilaista kirkkoa. Maailmankatsomus oli silloin erilainen ja keskiajan taiteessa esiintyy paljon petojen kuvauksia. Petoja kutsutaan bastardeiksi eli epäsikiöiksi. Nehän eivät muistuta mitään eläintä vaan niissä on piirteitä monista eläimistä ja loput mielikuvituksen tuotteita. Goottilaiset kirkot ovat rakennettu korkeiksi, koska silloin oli helpompi tavoitella Jumalaa. Kirkot rakennettiin Jumalalle, ei ihmisille.
Vuosina 2021-2022 patsaat korjattiin, koska sään vaihtelut ja aika olivat tehneet patsaat hauraiksi. Pelko oli, että ne murenisivat ihmisten päälle.

Lähikuvia gargoileista. Kuvat ovat ajalta, jolloin gargoilit olivat korjauksen kohteena. Gargoili tarkoittaa vedensyöksijää, joka johtaa sadeveden kauemmaksi rakennuksesta, joka on muotoiltu ihmis-, eläin- ja fantasiahahmoksi. Nämä gargoilit ovat betonia ja niiden selässä on suojana lyijyä.

Kuvat alla: Vasemmalla, A. E. Melanderin suunnittelema, vuonna 1891 valmistunut Johanneksen kirkko. Kuvaaja P. O. Welin, 1960-1969. Museovirasto. Lähde Finna.
Oikealla: Johanneksen kirkko Ratakadulta nähtynä. Kuvaaja A. E. Rosenbröijer, 1914. Helsingin kaupunginmuseo. Lähde Finna.

Kirkko on upea ja täynnä hienoja yksityiskohtia, niin sisätiloissa kuin ulkopuolella. Ilman kuvia niitä ei kuvailla, joten kuvat kertokoot puolestaan. Näin pääsee näkemään kirkon kauneuden. Toivottavasti, hyvä lukijani, nautit kirkon näkemisestä vanhojen ja uusien kuvien kautta. Varsinkin jos et itse pääse käymään tässä kauniissa pyhätössä.

Kirkon pääsisäänkäynti on jo vaikuttavan näköinen. Kaksi ovea ja niiden välissä oleva kuvanveistäjä Kari Juvan Johannes Kastajan patsas, vuodelta 2003 johdattavat kirkossa vierailevat ihmiset sisään. Eteisessä on myös vaikuttavan näköiset ovet, jotka kutsuvasti houkuttelevat kirkkosaliin.

Värilliset ikkunalasit, valaisimet ja alttarikoristeet on toimittanut Josef Leja Tukholmasta.

Kirkon penkit, saarnatuoli, alttari ja kastepöytä ovat kirkon arkkitehdin suunnittelemia. Koristelussa näkyy kolmiapila-aihe, joka on tyypillinen goottilainen pyhän kolminaisuuden symboli. Huikean kaunista puukoristelua ja mitä käsityötä, ei voi kuin ihailla.

Alttaritaulun saaminen kirkkoon ei ollut aivan itsestäänselvyys. Alttaritaulukilpailussa vuonna 1891 Albert Edelfelt voitti ensimmäisen sekä toisen sijan. Edelfelf kuitenkin suhtautui varauksellisesti arkkitehdin varaamalle taulun paikalle. Erimielisyys taiteiljan ja arkkitehdin välillä johtivat hankkeen keskeytymiseen. Alttaritaulun virkaa hoiti vaalea, sininen maalattu kangas. Vasta vuonna 1932 eli neljävuosikymmentä myöhemmin Eero Järnefeltin maalaus ”Taivaallinen ilmestys” saatiin paikoille.

Alttarilaitteen yläosassa on taivaallisten sotajoukkojen johtaja, ylienkeli Mikael, alempana Jeesusta symboloiva Jumalan karitsa ja reunoilla puusta veistetyt apostolit Pietari ja Paavali.

Lehterillä olevat urut ovat rakentaneet vuonna 1891 saksalainen yritys E. F. Walcker & Cie Ludwigsburgista. Silloin rakennetut urut edustivat uusinta urkujenrakennustekniikkaa ja olivat Suomen suurimmat. Urkuja laajennettiin kirkon ensimmäisen urkurin Oskar Merikannon toimesta vuonna 1921. Urkuja muutettiin epäonnistuneesti vuosina 1937 ja 1956. Viimeksi urkuja kunnostettiin vuosina 2004-2005 onnistuneesti saksalaisen urkurakentamo Christian Scheffler Orgelwerkstattin toimesta.

Kirkon kuoressa olevat englantilaistyyliset urut rakensi Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy Espoosta vuonna 2018. Julkisivun pillit on marmoroitu ja maalattu kirkon alkuperäisellä sävyillä.

Sivukäytävillä on sarja italialaisvalmisteisia kaiverrettuja puureliefejä. Ne kuvaavat Jeesuksen kärsimystietä Pilatuksen tuomilta ristinkuolemaan ja hautaamiseen.

Kirkko sai vuonna 1932 sähköisesti toimivat kellot, jotka nostettiin pohjoiseen torniin. Kirkossa on kolme kelloa, jotka soittavat Te Deumin kolmea alkusäveltä cis, e ja fis. Kellot valmisti tamperelainen Lokomo Oy.

Huikeita kuvia löytyi Finnasta. Huimapäisiä ovat miehet olleet rakennus- ja korjausvaiheessa. Siihen aikaan ei ollut tietoakaan työturvallisuusmääräyksiä eikä turvavaljaista. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten moni rakentaja tai aputyömies on menettänyt henkensä tai loukannut itsensä näissä korkeissa kohteissa.

Johanneksenkirkko kuuluu Johannes församlingille. Kirkkoon mahtuu 2600 ihmistä. Kirkko on hyvin suosittu vihkikirkko. Hyvän akustiikkansa vuoksi se on pidetty konserttien pitopaikka. Sunnuntaisin kirkossa pidetään Johanneksen ruotsalaisen seurakunnan messu.

Johanneksenkirkko
Korkeavuorenkatu 12
00120 Helsinki

Kirkko on avoinna ma-la 12-17 ja su 12-15.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.