Seurasaaressa vieraileville on tuttu näky punainen vanha kirkkorakennus. Karunan vanha kirkko sai arvoisensa uuden sijoituskohteen Seurasaaresta vuonna 1909 perustetulta museoalueelta vuonna 1912. Kirkko oli rakennettu 1685 Karunan kartanon maille Varsinais-Suomeen Sauvon seurakuntaan. Kirkko purettiiin osiin Sauvossa, josta se kuljetettiin Seurasaaren. Kirkko Seurasaaren vanhin rakennus.

Museoalueella olevat rakennukset ovat museotarkoitukseen muualta siirrettyjä/ kuljetettuja rakennuksia, kuten tämäkin Kansallismuseolle kuuluva kirkko. Kuitenkin yhteistyössä seurakuntien kanssa, kirkossa pidetään konsertteja, jumalanpalveluksia ja muita erilaisia tilaisuuksia kuten häitä.

Karunassa 1800-luvulla kirkko alkoi käydä pieneksi ja uutta kivistä kirkkoa alettiin rakentamaan 1900-luvun alussa, jolloin Seurasaaren ulkomuseon perustajat kiinnostuivat tyhjillään olevasta kirkosta. Kirkko purettiin osiin, osat merkittiin, numeroitiin ja kuljetettiin proomulla meritietä pitkin Karunasta Seurasaaren jossa se kasattiin. Katto sai uudet paanut Helsingissä. Työhön meni aikaa puoli vuotta.

Vanhan kirkon rakentamiseen liittyy mielenkiintoinen tarina.

Karunan kartanon omistaja, vapaaherra ja laamanni Arvid Horn av Åminne (1631–1692) halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Hänen isänsä Mauritz Horn ei kuitenkaan hyväksynyt avioaikeita eikä tuomiokapitulin puoleen kääntyminenkään auttanut. Sen mukaan serkusten avioliittoon pitäisi saada itse kuninkaan lupa.
– Sitten Arvid otti ohjat omiin käsiinsä ja kidnappasi papin. Kun häntä oli pidetty kartanossa viikon verran, pappi suostui vihkimään parin. Avioliittoa ei silti katsottu hyvällä. Arvid ja Ingeborg menettivät oikeuden istua kirkon etuosassa ja osallistua ehtoolliselle
Kun Ingeborg 1670-luvulla kuoli, Arvid Horn avioitui toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Hekään eivät saaneet istua säätynsä mukaisessa paikassa kirkossa. Horn ratkaisi ongelman rakennuttamalla kartanon maille oman kirkon.
– Hän sai tällöin patronaattioikeuden eli sai päättää esimerkiksi kirkon papeista ja istumajärjestyksestä.
Omassa kirkossaan Horn sai istua missä tahtoo. Se oli kuitenkin avoin kaikille. Kirkon rakentamista on Saara Pourun mukaan tulkittu kahdella tavalla: joko se sovinnon ele sopimattomana pidetyn avioliiton solmimisesta tai ikään kuin kunnianpalautus.
(Tarina Kirkko ja kaupunki lehdestä. 9.7.2020)

Kirkko edusti sen ajan ihmisille erilaista arvomaailmaa kuin nykyään. Kirkko ei ollut pelkästään jumalanpalveluksia varten, vaan kokoontumispaikka. Pukeuduttiin parhaimpiin vaatteisiin, tavattiin sukulaisia ja tuttavia. Vaihdettiin kuulumisia ja kirkon edustaja kuulutti tärkeistä asioita ihmisille.
Eteisessä on jalkapuu. Jalkapuu oli häpeärangaistusta varten ja rangaistus kesti kirkonmenojen ajan. Ei saanut kiroilla, ei tapella eikä olla humalassa, sillä siitä seurasi rangaistus. Häpeällistä oli istua ja olla ihmisten katseltavana.

Eteisen seinällä on Kaarle XI urotekoja esittelevä kirjoitus sekä Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin puhe, jonka hän piti valtaan noustessaan.

Istumajärjestys oli tarkka, varakkaat ja vaikutusvaltaiset istuivat edessä ja vähempiarvoiset taempana. Miehet oikealla, heille oli suotu paikat virsikirjoille. Naiset olivat vasemmalla puolella, heillä oli paikat koreille.
Etuimmaisissa penkkiriveissä ovat ovet, erottamassa etteivät vahingossakaan, muut kuin säätyläiset päässet istumaan lähemmäksi alttaria. Vähempiarvoisen väestön penkkirivistöstä ovet puuttuivat ja kaikista kauaimpana istuivat kaikista vähäarvoisin väki, pelkillä penkillä.

Kirkkoa ei ole koristeltu seinämaalauksin, ainoat kiinteät maalaukset koristavat lehteriä. Maalaukset esittävät Jeesusta opetuslapsineen. Kuten kuvista huomaatte erillisiä maalauksia kirkon seinillä on useita. Teokset esittävät keskieurooppalaista uskonnollista taidetta, jota Arvid Horn ja hänen sukunsa myöhemmät edustajat ovat hankkineet.

Alttarin seinällä on unilukkarin sauva, jolla kopsautettiin torkkuvat seurakuntalaiset hereille.

Saarnastuolissa on sekä Hornin suvun vaakuna sekä Arvid Hornin kahden vaimon sukujen vaakunat. Saarnastuolissa oleva tiimalasi mittasi saarnan pituutta.

Kirkkoa ei ole sähköistetty, joten päivälläkin se on pimeän oloinen. Tummat taulut seinillä synkentävät kirkon sisätilojen tunnelmaa. Katosta roikku komea, vanha, taottu kynttiläkruunu. Kynttilät toivat valoa kirkkoon ja erilaisia kynttilänpidikkeitä on nähtävillä ympäri kirkkoa.

Kellotapuli on vuodelta 1767, jonka suunnitteli rakennusmestari Anders Wahlberg. Kellotapulin paanut ovat uusittu, edelliset kestivät noin 90 vuotta.
Varoitan, kun menette tapuliin sisälle, siellä seistä tönöttää tämä vaivaisukko. Minä säikähdin armottomasti mustaa ukkoa, että meinasin saada slaagin.

Kivimuurin sisällä kirkon pihalla on ulkomuseon perustajan Axel Olai Heikelin ja hänen vaimonsa hauta.

Karunan vanha kirkko kuuluu Kansallismuseolle. Kirkkoon mahtuu 200 henkilöä.

Karunan vanha kirkko
Seurasaaren ulkomuseo
00250 Helsinki

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.