Kirjoittaessani Pyynikin näkötornista, tuli eteeni tämä höyrylaiva Kurun uppoaminen Näsijärven edustalla lauantaina 7. syyskuuta 1929. Mielenkiinnosta tutustuin tapahtumaan ja päätin kirjoittaa tästä Suomen suurimmasta ja pahimmasta sisävesillä tapahtuneesta vesiliikenneonnettomuudesta. Toivottavasti tykkäätte tästä erilaisesta kirjoituksesta poiketen blogin muista kirjoituksista.

Ihmisiä oli kokoontunut Tampereen Mustalahden sataman rantaan vilkuttaakseen jäähyväisiä matkaan lähtijöille ja katsellen höyryaluksen jälkeen jättämää vesivanaa vaahtopäisessä aallokossa. Sää oli ollut jo useita päiviä tuulinen ja syksyisen kolea. Onnettomuuspäivänä myrsky riehui voimalla tuulen nopeuden nousseen puuskissa jopa noin 30 metriä sekunnissa. Vielä laivan peräpään näkyessä tienoon täytti laivan sireenin huuto, jota säesti rannalla olleiden ihmisten tuskaiset ja järkyttyneet avunhuudot.

Kuvassa Tarjanteesta vasemmalla näkyy aikaisemmin lähtenyt Ylöjärvi ja Kuru on oikealla, vinottain myrskyä kohti Tarjanteen puskiessa suoraan kohti myrskyisää aallokkoa.

Höyrylaiva Kuru oli rakennettu vuonna 1915 Tampereella Sommers, af Hällström & Waldenisin konepajalla. Pituutta aluksella oli 30,48 metriä, leveyttä 5,58 metriä ja siinä oli 355-hevosvoimainen höyrykone. HL Kuru olikin Näsijärven nopein ja voimakkain laiva, samalla se oli hyvin pitkä ja kapea. Kuru oli tarkoitettu liikennöimään Näsijärvellä, sillä 1920-luvulla linja-autoliikenne oli vähäistä Kurun ja Länsi-Teiskon välillä. Maata pitkin välimatka oli noin 100 km, joten laiva nopeutti matkaa huomattavasti. Laivalla kulki runsaasti matkustajia ja rahtia kyseisellä välillä. Matkustajapaikkoja laivassa oli 214 henkilölle.

Kuru liikennöi noin seitsemän kuukautta vuodessa toukokuun alusta joulukuun alkupuolelle. Talvikuukaisin laiva oli talvitelakalla. Laivan reitti alkoi Kurun kirkonkylästä aamuisin klo 6 ja Tampereelta laiva lähti paluumatkalle klo 15.15.

Pikkuhiljaa Kurulla matkustajamäärät kasvoivat ja laiva kävi ahtaaksi, joten laivan omistaja Höyrylaivaosuuskunta Kuru päätti vuonna 1922 marraskuun kokouksessaan rakentaa laivan yläkannelle lisätiloja matkustajille sekä uudistaa laivan sisustusta. Korjaukset päästiin aloittamaan 1927, osan osakkaiden vastustuksesta huolimatta. Korjausten jälkeen Kuru palasi liikennöimään toukokuussa 1928.
Kuru oli alunperin kaksikerroksinen, mutta korjausten jälkeen se muuttui kolmikerroksiseksi ja matkustajamäärä oli noussut 218 paikkaan.

Lähtöpäivänä kapteeni Onni Saarinen katseli huolestuneena järvelle, mutta muiden lähteneiden laivojen näyttäen pärjäävän aallokossa, hän ohjeisti laivaa lähtemään aikataulun mukaan klo 15.15 Tampereen Mustalahden satamasta HL Ylöjärven jälkeen, joka oli pienempi alus kuin Kuru. S/S Tarjanne lähti viisi minuuttia Kurun jälkeen. Kurulla oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö sekä rahtina postia, rehujauhoja, paloöljyä ja bensiiniä. Osa matkustajista oli jäänyt pois laivan kyydistä myrskyn takia. Matkustajista, jotka lähtivät heistä osa oli laivan sisätiloissa, välikannella ja alasalongeissa.

Kuten Titanic myös Kuru oli mainittu uppoamattomaksi. Alkumatka, noin sata metriä sujui hyvin, mutta tämän jälkeen alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa. Laivan vauhtia jouduttiin hiljentämään aaltojen alkaessa lyödä vettä kannelle ja Kuru oli kallistunut vasemmalle. Siilikarin kohdalle saapuessaan se joutui ristiaallokkoon ja kolme suurta hyökyaaltoa tavoitti laivan. Ensimmäinen aalto täytti keulakannen painaen keulaa syvemmälle, toinen aalto jo rikkoi matkustajatilan ovet täyttäen laivan vedellä sekä kallistaen laivaa syvemmälle vasemmalle. Kolmannen aallon vyöryttäessä vesimassoja edelleen vasemmalle, laiva kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen. Pakokauhu saavutti matkustajat.
Mustanlahden satamassa matkustajia saattaneet ihmiset katselivat kauhuissaan satamalaiturilla ja Näsikalliolla laivan taistelua aaltoja vastaan. Uppoavan laivan matkustajien avunhuudot kuuluivat Näsinkallion takaisiin taloihin. Sattuipa Näsinlinnan katolla laivan lähtöä katsella Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg, joka nähdessään laivan kaaduttua, hän hälytti paikalle poliisit ja toimittajat paikalle. Tieto aluksen uppoamisesta saavutti nopeasti ihmiset, joita saapui satamaan sankoin joukoin ja yleisö vaati satamassa olevia laivoja pelastustoimiin.

Matkustajista, 40-60 henkilöä, yläkannelle ehtineet ottivat pelastusrenkaita ja odottelivat pelastajia kyljellään olleen laivan kannella. Hytteihin loukkuun jääneet ihmiset potkivat ikkunoita rikki päästäkseen pois. Alakannen ja suljetuissa tiloissa olleet ihmiset olivat huono-onnisimpia ja hukkuivat heti. Kuru upposi nopeasti ja painui pinnan alle vain muutamassa minuutissa.
Aluksessa oli kolme pelastusvenettä, mutta yksi jäi kaatuvan laivan alle, toinen irtosi itsestään. Laivan päällikkö Saarinen irroitti viimeisen veneen erään matkustajan kanssa ja veneeseen päätyi muutama matkustaja kapteenin kanssa. Kaikki pelastusveneet kaatuivat myrskyssä ja vain kolme matkustajaa pelastui pelastusveneillä. Kapteeni Saarinen kuului pelastuneisiin.

Kurun perään lähtenyt Tarjanne huomasi Kurun kaatumisen ja laiva lähti kiiruusti kohti uppoavaa Kurua kohti. Tarjanteen saavuttua paikalle, Kuru oli jo uponnut. Tarjanteessa olevat matkustajat olivat kauhun valtaamina hyödyttömiä eivätkä pystyneet osallistumaan pelastustehtäviin. Laivan miehistön väki heitteli köysiä vedessä kelluville ihmisille. Kovassa myrskyssä auttaminen oli vaikeaa ja syysvesi sai vedessä olijat kohmettumaan kylmästä. Pelastajien kova kohtalo oli todeta luonnonvoimat niin suuriksi ja voimakkaiksi etteivät he kerenneet pelastaa ihmisiä, jotka hukkuivat heidän silmiensä edessä. Eräskin nainen piti köydestä kiinni, mutta hän piti kädessään painavaa matkalaukkuaan eikä irrottanut siitä irti vaan painui laukkuineen veden alle. Hengissä saatiin nostettua vain 22 ihmistä. Surullista oli, että Tarjanteen luotsiperämiehen Leppäsen poika hukkui Kurun onnettomuudessa. Tiesikö Leppänen hän laivan saapuessa pelastustehtäviin, että hänen poikansa olleen Kurulla, sitä ei tarina kerro.

Satamassa oli laivoja, mutta useimmat laivoista olivat liian pieniä pelastustarkoitukseen. Poliisit eivät jääneet toimettomiksi, vaan ryhtyivät pelastustoimiin kolmella soutuveneellä, mutta myrskyn johdosta yksi niistä murskautui aallonmurtajaan melkein vieden yhden poliisin mukanaan aaltojen syvyyksiin. Vaarallisesta hankkeesta luovuttiin. Ainoastaan hinaaja Näsijärvi katsottiin sopivaksi, ongelmana vain oli, että laivan päällikkö ja perämies olivat poissa ja höyrypannussa liian vähän painetta. Kaikeksi onneksi laivaan saatiin tilapäinen miehistö ja painetta nostamalla saatiin hinaaja matkaan. Pelastustöihin osallistui myös Purjehduspaviljongilta saapunut moottorivene Suunta. Kaiken kaikkiaan hinaaja Näsijärveen pelastettiin kolme, Suuntaan 2 ja Tarjanteeseen kolme ihmistä sekä kahden ihmisen ajauduttua rantaan. Kurun vesionnettomuudessa kuoli 136 ihmistä, loukkaantui 22 sekä katosi 4 ihmistä.
HL Kurun uppoamisesta uutisoitiin Suomen lisäksi kansainvälisessä lehdistössä. Tosin uhrien lukumäärät vaihtelivat eri lehdistöjen välillä.

Onnettomuudesta löytyy yllättäen kuvia ja kuvista on pidetty valokuvanäyttely vuonna 2019, jolloin onnettomuudesta tuli kuluneeksi 90 vuotta. 1920- ja 1930- luvulla kamerat olivat harvinaisia ja tiedonkulku hidasta.
Tamperelaisten tietoon levisi nopeasti tieto onnettomuudesta ja satama täyttyi ihmistä, omaisista ja uteliaista. Aamulehden valokuvaaja Veikko Kanninen oli käyty hakemassa kotoaan ja hän lähti hinaaja Näsijärven kyytiin pelastusoperaatioon. Kanninen oli pukenut päälleen kahdet pelastusliivit ja sitonut itsensä ohjaushytin katolla olevaan mastoon. Näin saamme tänäkin päivänä katsella hänen ottamia kuvia suoraan turmapaikalta.

Hukkuneiden nostamiseen ryhdyttiin 9. syyskuuta 1929. Seuraavien päivien aikana nostettiin yhteensä 118 ruumista. Uhrien etsinnät lopetettiin 29 syyskuuta, jolloin kateissa oli kuusi henkeä. Suuresta uhrimäärästä johtuen kaupungin ruumishuone täyttyi ja väliaikainen tila avattiin Frenckellin varastohuoneelle.
Sydäntä sykähdyttävin tarina oli 17-vuotiaan Helmi Rasin löytyminen. Sukeltajan etsiessä ja tutkiessa laivaa, hän näki ikkunasta tytön polvillaan, kädet ristissä ja silmät auki katse suoraan ikkunaan. Hytin lattialla ei ollut vettä, vaan Helmi oli kuollut hapenpuutteeseen. Sukeltajan murtaessa oven, vesi kuljetti tytön ruumiin hänen syliinsä.

Kuva vas. Sukeltaja tupakkatauolla. Valokuvaaja V.O. Kanninen 1929
Kuva oik. Sukeltaja etsii ruumiita. Valokuvaaja Aira 1929
Tampereen historialliset museot. Lähde Finna.

Onnettomuuden spekulointi aloitettiin välittömästi ja kapteenin toimia onnettomuuden syntyyn arveltiin. Olihan hän antanut käskyn sammuttaa moottorit nähdessään hyökyaaltojen tulevan. Syitä tutkittiin ja käsiteltiin raastuvanoikeudessa että hovioikeudessa. Päädyttiin tutkimusten perusteella syiksi toteamaan rakennusteknilliset korjaukset eli kansirakennelman korotus, jolloin Kurun painopiste muuttui sen ollen aiempaa ylempänä. Samoin laivan reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, jolloin valumavedet eivät päässeet poistumaan. Kuitenkin pääsyyksi todettiin ennalta arvaamattomat luonnonvoimat ja laivan kapteeni vapautettiin syytteistä.

Tampereen ohella onnettomuus koski 20 muutakin pitäjää. Suurin osa hukkuneista oli alle 25-vuotiaita. Monet nuoret olivat menossa kouluistaan kotiin perheidensä luokse. Perheet menettivät lapsia, mutta myös isät ja äidit kokivat kovan kohtalon, jolloin lapsia jäi orvoiksi. Kurun uhreille järjestettiin keräys, jonka tuotoksi saatiin lähes kaksi miljoonaa markkaa. Suomalaisten suurella avulla avustukset riittivät lähes kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Höyrylaiva Kurun onnettomuuden uhreista 38 haudattiin Kurun Tammikankaan yhteishautaan, jonne on pystytetty E. A. Liuhan suunittelema muistomerkki. Tampereella Kalevankankaan hautausmaalta löytyy vuodelta 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kurun haaksirikon muistomerkki. Mustalahden sataman tuntumasta Näsikalliolta löytyy onnettomuuden 11-vuotispäivänä Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Samoin Ruoveden kirkon hautausmaalle on pystytetty Kurussa menehtyneille oma muistomerkki.

Kuva vas. ja oik. Kurulaiva uhrien hautajaiset. Valokuvaaja Veikko Kanninen 1929.
Valokuvaaja Aira 1929. Tampereen historialliset museot. Lähde Finna.

Muistomerkkinä voidaan pitää myös Kurun höyrykonetta, joka on ollut vuodesta 2013 saakka kunnostettuna nähtävillä Mustalahden satamassa.

Onnettomuudesta ja uppoamisesta huolimatta HL Kurun hylky nostettiin 22.syyskuuta 1929 Näsijärven pohjasta noin 15 metrin syvyydestä. Kuru hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaa. Kuru tuotiin Mustalahden satamaan 3. lokakuuta 1929.
Kuru kunnostettiin ja palasi Näsijärven aalloille 14.11.1929. Eli nelisen viikkoa onnettomuuden jälkeen. Kurun sen liikennöinti lopetettiin vuonna 1938. Kurusta myytiin höyrykone ja kattila huutokaupalla vuonna 1939 ja alus muutettiin proomuksi. Näin sen matka jatkui parinkymmenen vuoden ajan tavarankuljettajana ja vuonna 1958 se poistettiin lopullisesti liikenteestä. Nykyisin Kurun rungon voi nähdä Visuveden meijerin maalle nostettuna laivareitin varrella.

Näin suuri tragedia sai Tampereen 150-vuotisjuhlallisuudet hiljentymään ja peruntumaan. Elämä kuitenkin jatkui ja jatkuu. Kuitenkaan unohtamatta tätä suurta surullista tapahtumaa Suomen historiassa.

(Kansikuvassa Höyrylaiva Kuru haaksirikon jälkeen. Tampereen historialliset museot. Lähde Finna.)

©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.

Lähteet
Yle 7.9.2019 ”Järveltä kuului voimakas ja järkyttävä hätähuuto” – Tasan 90 vuotta sitten höyrylaiva Kuru vei Näsijärven pohjaan melkein 140 ihmistä
(Tässä artikkelissa on Yle Uutisten 6.9.2019 Video Kurun onnettomuudesta)
Wikipedia
Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys
Ilta-Sanomat