Kaarina Maununtytär oli Ruotsin kuningatar, kuningas Eerik XIV:n puoliso. Kuningattarena hänen aikansa jäi lyhyeksi, sillä hän vaikutti Ruotsin kuningattarena vain 87 vuorokautta.
Kaarina Maununtytär syntyi 6.11.1550 Tukholmassa. Hänen vanhempansa olivat Uplannissa syntyneitä suomalaisia. Isä Måns (Maunu) oli Ruotsin jalkaväen sotilas eli nihti ja äiti Ingrid talonpoikaissäätyläinen. Perhe muutti Tukholmaan, jossa Kaarina syntyi. Kaarinan ollessa pieni, hänen äitinsä menehtyi ja isänkin oletetaan menehtyneen Kaarinan ollessa lapsi. Kaarinalla ei tiedetä olleen sisaruksia.

Kuningas Eerik XIV oli Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan ja Kuningatar Katariina Saksi-Lauenburgilaisen vanhin poika. Hän nousi valtaan Kustaa Vaasan kuoltua 1560. Velipuoleen Juhanaan hänellä oli aina huonot ja kilpailevat välit, jatkuva eripura vallitsi veljesten kesken.

Eerikillä oli useita rakastajattaria, jalkavaimoja ja lapsia ennen hänen tavatessaan Kaarina Maununtyttären. Hänellä oli takanaan lukuisia epäonnistuneita kertoja solmia avioliittoja ulkomaisten ruhtinattarien kanssa.
Missä ja miten Kaarina tapasi tulevan miehensä Eerikin on olemassa eri versiota. Yhdessä tarinassa kerrotaan Eerikin tavanneen Kaarinan Tukholman torilla, jossa Kaarina möi pähkinöitä. Toisessa, että Kaarina olisi tavannut Eerikin krouvin pitäjän Gert Cantorin luona. Nykyään oletetaan heidän tavanneen tammikuussa 1565, Kaarinan ollen vasta 14 vuotias. Kaarina otettiin hoviin, jossa hän toimi Eerikin nuorimman sisarpuolen prinsessa Elisabeth Vaasan hovineitona. Tänä aikana Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, joka oli harvinaista sen ajan naisille. Pian Kaarinan tiedettiin jo olevan kuninkaan rakastajatar. Aikalaiset ovat kertoneen Kaarinan olleen kaunis, määrätietoinen ja vahva. Oliko tämä syynä Eerikin ihastumiseen Kaarinaan.

Kuningas Eerik XIV oli 17 vuotta vanhempi hänen tavatessaan Kaarinan. Alkuun Kaarina oli siis Eerikin rakastajatar ja heille syntyi ensimmäinen yhteinen tytär Sigrid Vaasa 15.10.1566 Svartsjön linnassa Kaarinan ollessa 15-vuotias. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi heidän ensimmäinen poika ja kruununperijä Kustaa Eerikinpoika Vaasa. Ennen pojan syntymää Eerik oli ilmoittanut hänen ja Kaarinan avioliitosta. He olivat avioituneet salaa ja 4.7.1568 olivat viralliset häät. Kaarinan enoja oli läsnä häistä, joten hänen isänsä ei ollut elossa tässä vaiheessa. Häistä seuraavana päivänä Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi. Ruotsin aatelisto eikä kuninkaan veljet olleet avioliitosta eikä Kaarinan kruunauksesta tyytyväisiä, vaan syrjäyttivät Eerik XIV:n valtaistuimelta syyskuussa 1568.

Aatelisto vangitutti Eerikin ja Kaarinan. Eerikin nuorempi veli, entinen Suomen herttua Juhana III asetettiin kuninkaaksi. Eerik ja Kaarina lapsineen suljettiin Tukholman kuninkaanlinnaan. Entistä kuninkaallista perhettä kohdeltiin hyvin, mutta Eerikin mielenterveys alkoi järkkyä. Tämä johti Eerikin pakoyritykseen viilaamalla ikkunoiden kalterit poikki. Tapauksen johdosta heidän olonsa huonontuivat ja osat ikkunoista muurattiin umpeen. Kustaa Vaasan puoliso leskikuningatar Katariin Stenbock otti Kaarinan ja Eerikin lapset huostaansa ja antoi lasten vierailla vanhempiensa luona tiettyinä ajankohtina. Joulun aikaan 1568 perhe vietti yhdessä neljän kuukauden ajan. mutta lapset otettiin huostaan jälleen huhtikuussa 1569.

Valtiopäivät kokoontuivat Tukholmassa tammikuussa 1569 ja Eerik jälkeläisineen tuomittiin menettämään kaikki oikeudet Ruotsin valtaistuimeen. Tukholman linnassa Eerikin ja Kaarinan olot olivat huonot. Lasten poissaolo ja Eerikin mielenterveysongelmat olivat jatkuvasti läsnä.

Iloa elämään toi 24.1.1570 Kaarinan synnyttäessä pojan Henrikin. Ilmeisesti tällöin Eerik ja Kaarina asuivat erillään, sillä Eerikin kalenterimerkinnöistä on löytynyt viitteitä siitä, että hän sai vierailla vaimonsa ja lapsensa luona.
Kuningas Juhana päätti siirtää Eerikin ja Kaarinan lapsineen vuoden 1570 alussa Turun linnaan. Alussa perhe sai asua yhdessä suuressa huoneistossa, joka oli eristetty linnan muista tiloista, mutta sen sijainnista ei ole tarkkaa tietoa. Turun linnan aika jäi lyhyeksi, sillä Eerik seurueineen siirrettiin 5.8.1571 Ahvenanmaalle Kastelholmaan. Turun linnaan jäi puolitoistavuotias sairaalloinen Henrik. Kastelholmasta matka jatkui kolme kuukautta myöhemmin Gripsholmiin linnaan, joka kuului Eerikin toiselle, nuoremmalle veljelle Kaarle-herttualle. Gripsholmin linnassa syntyi perheeseen vielä poika Arnold 1.11.1572, joka kuoli melko pian syntymänsä jälkeen. Samoin Henrik-poika oli kuollut Turussa syyskuussa 1572 ja hänet oli haudattu tykinlaukausten saattelemana Turun tuomiokirkkoon.

Juhanaa raivostutti ajatus siitä, että Eerik ja Kaarina pystyivät saamaan lapsia sekä mahdollista lapsista voi syntyä poikia uhkaamaan kruununperimystä. Raivoa kiihdytti myös huhupuheet rahvaan halusta saada Eerik takaisin valtaistuimelle. Juhana keski keinon, ettei Eerik ei enää saanut olla yksin, vaan häntä vartioitiin tarkasti ja ankarammin.
Kesäkuussa 1573 Kaarinan ja Eerikin perhe siirrettiin Västeråsin linnaan Kaarle-herttuan pyynnöstä. Tästä lähtien Eerik ja Kaarina olivat erotettu lopullisesti toisistaan. Surullista oli kuitenkin se, että Eerik luuli pitkään Kaarinan olevan linnan toisissa osissa, mutta hän ei tiennyt, että Kaarina oli siirretty kokonaan toiselle paikkakunnalle. Västeråsista Kaarina lapsineen, Sigridin ja Kustaan kanssa siirrettiin ensin Tukholmaan ja heinäkuussa 1573 takaisin Turun linnaan, jossa Kaarinaa pidettiin vangittuna. Pojastaan Kustaasta Kaarina joutui luopumaan vuonna 1575. Poika lähetettiin Puolaan. Kustaa oli poikana uhkana Juhanalle hänen kuninkaallisuuntensa takia. Kaarina oli vangittuna seuraavat neljä vuotta, kunnes surusanoma saavutti hänet, jossa kerrottiin Eerik kuolleen 26.2 vuonna 1577.

Koitti Kaarina Maununtyttären vapaus yhdeksän vuoden vankeudesta. Samoin tytär Sigrid oli viettänyt lähes koko pienen elämänsä vankeudessa. Kaarina oli varaton ja täysin riippuvainen Eerikin veljestä Juhanasta. Nostettakoon hattua Kustaa Vaasan pojille, heidän keskinäisistä erimielisyyksistään huolimatta he kunnioittivat toistensa vaimoja ja hylättyjä jalkavaimoja. Vaimoja ei jätetty tyhjän päälle, vaan heidän toimeestuloistaan huolehdittiin.
”Rakkaalle rouva Kaarina Maununtyttärelle, velivainajamme Eerikin leskelle”, Juhana III kirjoitti määräyksessään ja läänitti Liuksialan kartanon siihen kuuluvine 26 verotaloineen Kangasalan pitäjässä. Kaarinan kuitenkin piti ”edellä mainitut kartanon ja verotalot kaikkine korkoineen ja veroineen, jotka niistä koituvat ja pitää maksaa, saa esteettä nauttia ja pitää”. Juhanan antamassa määräyksessä oli kuitenkin ehto, että Kaarina sai kartanon ”sopivaksi ajaksi”, mikä tarkoitti, että kruunu olisi halutessaan voinut ottaa kartanon takaisin milloin tahansa. Vuonna 1581 Juhana antoi Liuksialan Kaarinalle elinajaksi. Tämä antoi Kaarinalle helpotusta, sillä tähän saakka hän oli ollut täysin riippuvainen Juhanan suosiosta ja omistusoikeudesta Liuksialaan.

Liuksialan kartano oli Ylä-Satakunnan suurimpia kartanoita. Kuningas Kustaa Vaasa oli luonut Roineen rannalle kuninkaankartanon, jonka hän oli yhdistänyt useista eri taloista vuonna 1556. Tilaan liitettiin 15 uutta tilaa 1582, joka toi turvallisuudentunnetta Kaarinalle. Kaarinan muutettua Liuksialaan Juhana III määräsi tuomaan Turun linnasta ”vaatekamarivarusteita” ja Klas Åkenpoika Tott velvoitettiin maksamaan Kaarinalle 200 taaleria alkupääomaksi maatilan hoitoon.

Lokakuussa 1582 Kaarina matkusti Tukholmaan 16-vuotiaan tyttärensä Sigridin kanssa. Tällöin hän sai takaisin korunsa ja muut henkilökohtaiset esineet, mitkä hän oli menettänyt vangitsemisen yhteydessä.
Kaarinan elämästä Liuksialassa ei tiedetä paljoakaan. Toisen matkan Liuksialasta hän teki Viroon tapaamaan poikaansa Kustaata. Muuten hänen matkoistaan ei tiedetä. Ilmeisesti hän onnistui hyvin kartanon hoidossa. Kaarina kuoli Liuksialassa 13. syyskuuta 1612 61-vuotiaan lyhyen sairauden jälkeen.

Kaarina laskettiin 21.3.1613 Pyhän Laurin kuoriin Turun tuomiokirkkoon. Tämä lienee sama hautaholvi, jonne oli haudattu Kaarinan pienenä kuollut poika Henrik Vaasa. Hautaholvia on sittemmin kutsuttu Tottien hautaholviksi. Kaarinan ruumis lepäsi Tottien hautaholvissa 254 vuotta Kaarinan pojan Henrikin, tyttären Sigridin ja tyttärenpojan Åke Tottin kanssa. Vuonna 1860-luvulla heräsi kiinnostusta antaa arvokkaampi leposija Kaarinalle ja 27. elokuuta 1867 Kaarina Maununtyttären arkku nostettiin Tottien hautaholvista ja laitettiin mustaan marmorisarkofagiaan. Nykyään Kaarina Maununtyttären sarkofagia on nähtävillä Turun tuomiokirkossa.

Sigrid Eerikintytär Vaasa

Neljä vuotta Sigridin ja Kaarinan Tukholman vierailun jälkeen Sigrid toimi Juhana III:n ja Katariina Jagellonican tyttären prinsessa Anna Vaasan hovineitona. Sigridiä kohdeltiin hovissa hyvin. Tänä aikana Juhana III määräsi Liuksialan Sigridille ja hänen tuleville oikeille henkiperillisille. Näin Kaarina ja Sigrid olivat Liuksialan yhteisomistajia.
Vuonna 1597 Sigrid avioitui Henrik Klaunpoika Tottin kanssa. Hän toimi Kirkniemen ja Sjundbyn kartanoiden emäntänä. Heille syntyi lapsia, Anna Henriksdotter Tott, Maria Henriksdotter Tott, Johan Henriksson Tott, Kerstin Henriksdotter Tott, Claus Henrisson Tott, Erik Henriksson Tott sekä Åke Henriksson Tott, joka on lapsista tunnetuin ja merkittävin.
Henrik Klaunpoika Tott joutui maanpakoon Kaarle-herttuan ja Sigismundin valtataistelun aikana Henrik Tottin asettuessa suomalaisten aatelismiesten kautta Sigismundin puolelle. Hän ilmeisesti kuoli noin 1603 maanpaossa ollessaan.
Sigrid avioitui uudestaan vuonna 1609 Nils Nilsinpoika Natt och Dag-sukuun kuuluvan miehen kanssa ja muutti Ruotsiin. Neljän vuoden kuluttua jäädessään leskeksi hän palasi Liuksialaan, jossa kuoli 1633.

Kustaa Eerikinpoika Vaasa

Sigridin ollessa hovineitona hän oli serkkunsa Sigismundin kruunajaisissa Puolassa vuonna 1587. Tällöin hänen luonaan kävi kerjäläinen joka olikin hänen 19-vuotias veljensä Kustaa. Kustaa kertoi kiertävänsä ympäri Eurooppaa, kärsivänsä usein puutetta ja elävänsä onnetonta elämää. Sigrid auttoi tämän jälkeen veljeään rahallisesti, että Kustaa pääsi opiskelemaan erääseen Saksan yliopistoon.
Kaarina yritti pitää yhteyttä poikaansa Sigridin tavoin. Hän yritti saada kuningasta kääntämään päänsä Kustaan palauttamisesta Ruotsiin. Juhana III kuoleman jälkeen kuninkaaksi noussut Kaarle IX ilmoitti, ettei missään tapauksessa Kustaa saa palata Ruotsiin. Kaarina tapasi poikansa Kustaan Tallinnassa 21 vuoden jälkeen. Kustaa oli ollut seitsemän vuotias, kun Kustaa vietiin Turun linnasta Puolaan, jossa hän varttui vaatimattomissa oloissa tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden kasvattettavana. Kustaan kerrotaan käyneen jesuiittakouluja Braunbergissä, Thornissa ja Vilnassa sekä kääntyneen katolilaiseksi.

Kustaasta oli tullut aikuinen mies ja Kaarinan oli ollut vaikea uskoa Kustaata omaksi pojakseen, kuitenkin muutamien syntymämerkkien jälkeen asia varmistui. Kommunikointi oli vaikeaa kielimuurin takia Kaarinan puhuessa ainoastaan ruotsia. He viettivät aikaa yhdessä muutaman kuukauden, jonka aikana Kaarina luovutti pojalleen Eerikin päiväkirjat. Päiväkirjat Kustaa joutui rahapulassaan panttaamaan vilnalaiselle krouvarille. josta ne kulkeutuivat myöhemmin Tukholman kuninkaallisen kirjastoon. Lopulta äidin ja pojan tiet erkanivat eivätkä he enää koskaan nähneet toisiaan.

Vuonna 1600 Kustaa sai kutsun Venäjän tsaari Boris Godunovilta. Tsaari olisi halunnut naittaa hänet tyttärelleen Ksenialle ja tehdä hänestä Venäjän etuja ajavan Ruotsin kruununtavoittelija. Kustaan kieltäydyttyä hän joutui olemaan useita vuosia vankia Moskovassa. Boris Godunovin kuoltua hän vapautui, mutta uusi tsaari Vale-Dmitri vangitutti hänet uudelleen. Dmitrin syrjäyttämisen jälkeen Kustaa vapautui, mutta Kustaa kuoli hieman myöhemmin eli 22.2.1607 Kašinissa Keski-Venäjällä.
Tarinan mukaan Kustaa Eerikinpojalla oli ollut avioton poika Laurentius Karthetskij Eldh Brita Karth-nimisen naisen kanssa. Vapaaherra Adolf Ludvig Stierneld laski liikkeelle sepitteen vuonna 1800-luvulla hänen polveutuvansa Vaasa-suvusta ja Laurentiukseksta olisivat Eldstierna ja Stierneld-aatelissuvut peräisin.

Lähteet
Wikipedia
Kaarina Maununtytär (1550-1612) / SKS Henkilöhistoria

Kuvat
Kansikuva: Kaarina Maununtytär. Piirtäjä Axel Jacob Salmson. Painaja Gjöthström & Magnusson.
Museovirasto, Lähde Finna.
Wikimedia Commons

©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.