On täällä olleet puitteet komeat
linnassa piispat asuneet
turvaa pitäneet
Turkua idästä suojanneet
Kunnes vaihtui uskonto
Tuli kuninkaan käskynanto
Piispanlinna purkakaa
paikalta kaikki poistukaa
Jäljellä jäi rauniot
melkoiset kivikasat.
Historiaa hitusen
muureilla linnan
nähdä saamme

Kuusiston piispanlinna Piikkiönlahden rannalla oli aikoinaan Suomen piispojen hallinto- ja turvapaikka. Siellä piispat hallitsivat Suomen hengellistä ja maallista elämää. Komeimmillaan ja mahtavimmillaan se veti vertojaan nykyisin nähtävillä oleville linnoille eli Turun linnalle, Hämeen linnalle ja Olavin linnalle. Kuusiston linna oli pääosin asuinpaikka, mutta sen tarkoitus oli myös puolustautua kutsumattomia vieraita vastaan maanpäällisillä muureilla että mereen rakennetuilla yli 3000 paalulla.

Mennään ajassa hieman taaksepäin, ymmärtääksemme miksi piispoilla oli niin tärkeä rooli historiassamme, että heille rakennettiin komea linna asumuksekseen. Varhaiskeskiajalla (noin 1150-1323) katolilaista kristinuskoa tuotiin Suomeen lännestä päin ja Ruotsi-Suomi aikana katolilaisuus saavutti Suomessa merkittävän aseman ollen ainoa uskonto 1500-luvun uskonpuhdistukseen saakka.

Tätä ennen Suomessa oli vallalla perinteiset uskomukset, tontut, haltijat, maahiset jne. Suomen ensimmäinen piispa oli engantilaissyntyinen Tuomas-piispa. Hän toimi Turun piispana 1220-1245. Tuohon aikaan piispojen valta oli valtava. Heidän sanottiin olleen keskiajalla Suomen rikkaimpia ihmisiä, joilla oli omat asejoukot ja huomattava varallisuus.

Turku määrättiin jo 1280-luvulla maan kirkollisen hallinnon keskukseksi. Silloinen piispanistuin sijaitsi 1150-1220-luvuilla Nousiaisissa, jossa piispoilla oli pieni puolustustornin tapainen linnarakennus Maskun Stenberga. Sen jälkeen piispanlinna eli kaksi-kolmekerroksinen rakennus vaikutti Koroisissa noin kuusikymmentä vuotta. Ajan myötä piispanlinnarakennukset hävisivät Aurajoen rannoilta ja ilmeisesti jo vuosien 1280-1281 aikana kirkon haltuun tuli Kuusiston tila, joka sijaitsee kapeassa merenlahdessa noin kuusitoista kilometriä Turusta. Ensimmäinen merkintä piispanlinnasta on ensimmäisen suomalaisyntyisen piispan Maunu I merkintä 7.11.1295 erään kirjeen lopussa ”datum in Custu” eli päivätty Kuusistossa. Maunu I oletetaan olevan piispanlinnan rakentamisen aloittaja. Hänen seuraajansa Ragvald II rakennutti kivisen kehämuurin ja päälinnan.

Piispanlinnaa alettiin rakentamaan mahdollisesti jo 1200-luvun lopulla ja suurin rakennuskausi oli 1400-luvulla, jolloin piispanlinna laajeni päälinnan ja kolmen esilinnaan käsittäväksi kokonaisuudeksi. Tällöin rakennus käsitti kolme kerrosta.

Piispanlinna on kärsinyt suuria vahinkoja aikojen saatossa, sillä novgorilaiset polttivat linnan ensimmäisen kerran vuonna 1318 ja toinen suuri palo tapahtui 1485, jolloin linnan arvokkaita arkistoja paloi. Linna korjattiin palojen jälkeen.

Suurimmillaan linna oli 1500-luvun alussa, jolloin linna oli kolmikerroksinen päälinna palatseineen, kappeleineen ja taloussiipineen. Päälinnan ulkopuolella oli kolme, 5-6 metriä korkeilla muureilla varustettua esilinnaa. Linna edusti 1500-luvulla aikansa huippua. Linnassa oli juhlakerros suurine saleineen. Värikkäät lasimaalaukset sisälsivät uskonnollisia teemoja kaunistaen kappelia. Muissakin tiloissa oli lasi-ikkunoita, jotka eivät olleet tavanomaisia tuohon aikaan. Linnassa oli keskuslämmityksen edeltäjä, hypokaustijärjestelmä, jossa pohjakerroksen kiviuunissa lämmennyt ilma johdettiin kanavia myöten yläkerrosten huoneisiin. Käytössä oli myös pottikaakeliuuneja, jotka olivat rakennettu suurikokoisista keramiikka-astioista. Uunin sisäosaan tuotiin toisessa uunissa poltetut hiilet, ja niiden lämpö levisi astioiden suuosista huoneilmaan. Moderni lämmitysjärjestelmä ja lasi-ikkunat edustivat myöhäiskeskiajalla aikansa uusinta talotekniikkaa.
Linnassa oli myös sisävessa, joka saattoi olla Suomen ensimmäinen. Vessan jätökset päätyivät yläkerrasta suoraan esilinnan pihalle. (Tietoisku infotaulusta)

Nykyään näemme vain linnan pohjakerroksen, jonka huoneet ovat olleet talouskäytössä. Asuin- ja juhlatilat ovat tuhoutuneet. Raunioilla on nähtävissä päälinnan ja kolmen esilinnan pohjakaava.

Kuusiston linnan lähellä oleva Kuusiston kartano oli piispanlinnan yhteydessä toimiva maatila. Piispat omistivat koko Kuusiston saaren, jossa oli 12 kylää ja lähes 30 taloa. Linnan tuhoamisen jälkeen siihen kuuluneet maatilat liitettiin Turun linnaan.
Alla olevassa kuvassa näkyy Kuusiston linnan rauniot oikealla yläkulmaan päin ja kuvan yläosassa vasemmalla näkyy Kappelimäki.

Ei piispat linnassa yksin asuneet sillä parhaimmillaan linnassa asui noin 200 henkilöä, mikä vastasi siihen aikaan pientä keskiaikaista kaupunkia. Asukkaissa oli kaikkien säätyjen edustajia sekä palvelijoita heistä huolehtiakseen. Asemiehiä, käsityöläisiä ja virkamiehiä. Oli latokartanon maanviljelijöitä, ketkä huolehtivat linnan ja lähiseudun ruokahuollosta.

1500-luvun levottomina alkuvuosina eli 1520-1521 linna siirtyi väliaikaisesti tanskalaisten haltuun, jotka hallitsivat linnaa vuoden ajan. Tänä aikana Kuusistossa asusteli sen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki, joka kuitenkin alkukesästä 1552 lähti pakoon tanskalaisvaltaa. Piispa Kurki hukkui 1552 koko seurueensa kanssa laivan upotessa myrskyssä Pohjanlahdella. Kustaa Vaasa valtasi piispanlinnan takaisin vuonna 1523. Kuitenkin uskonpuhdistuksen aikana eli 1520-luvulla katolinen kirkko kiellettiin, kirkon omaisuus takavarikoitiin valtiolle ja kirkkorakennukset luovutettiin uuden luterilaisen kirkon haltuun. Tällöin tuli käsky kuningas Kustaa Vaasalta purkaa Kuusiston piispanlinna vuonna 1528.

Piispanlinnan kiviä vietiin Turkuun rakenteilla olevan Turun linnan esilinnan muureihin sekä Piikkiön kirkon rakentamiseen. Todennäköisesti rakennustarpeita käytettiin muihinkin tarkoituksiin, esimerkiksi lähiseudulla olevien navetoiden, kellareiden tai asuinrakennusten kivijalat voivat olla peräisin Kuusiston piispanlinnasta. Mene ja tiedä, mutta se tiedetään varmuudella, että Ahvenamaalle Kastenholman linnan korjauksiin on viety tuhansia tiiliä 1800-luvulla piispanlinnasta.
Piispanlinnaa ehti hallita kaikenkaikkiaan 14 katolilaista piispaa sen olemassaolon aikana. Samalla on käytetty ajatusta, että piispa Arvid Kurki vei mennessään yhden aikakauden Suomen historiasta.

Linnanrauniot kaivettiin esiin 1870-luvulla. Niitä on tutkittu ja korjattu useaan otteeseen. Ensimmäisten kaivausten yhteydessä muurit jätettiin alttiiksi sateelle ja pakkaselle, jolloin ne kärsivät pahoja vaurioita. Muinaistieteellinen toimikunta käynnisti korjaustyöt raunioilla vuonna 1891, mutta korjausvaihe oli huono, jonka jälkeen vuonna 1910 raunioissa ei ollut enää lainkaan alkuperäisiä tiilipintoja. Joten kaikki näkemämme tiilipinnat ovat jälkeenpäin tehtyjä. Näillä toimenpiteillä on varmistettu raunioiden säilyminen, vahvistaminen sekä turvallisuus.
Museovirasto korjautti muureja lähes 20 vuotta ja saivat työt päätöksen vuonna 2012.

Linnanraunion alueella on taukopaikka meren rannalla, rannassa laituri, kahvila, ulkokäymälä sekä vanhassa saunarakennuksessa Kaarinan srk hiljentymispaikka.

Saunan nurkalta lähtee Kappelimäen luontopolku, jota pitkin pääsee Kappelimäen laelle, josta avautuu näkymä Kuusistonlahdelle ja siellä on taukopaikka. Polku kiertää Kappelimäen ympäri ja matkan varrella on keskiaikainen hautausmaa, jossa on näkyvissä kivimuurin pätkä.

Kuusiston piispanlinnan rauniot
Linnanrauniontie 634
21620 Kaarina

P-paikka noin 700 m ennen linnanraunioita ja on hyvin merkitty.
Inva P-paikka ja pieni P-paikka on kahvilan edessä lähellä linnanraunioita.

Linnanraunioiden ympäri kulkee esteetön ja tasainen polku. Linnanraunio ei ole esteetön.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.