Kirkkonnummen keskustan maamerkkinä toimii pienellä kumpareella seisova komea kivinen kirkko ja upea kellotapulin rakennus. Kirkon suuruus hämää katsojan silmiä, eikä helposti tule mieleen kyseessä olevan alun perin keskiaikainen kirkko. Näin kuitenkin on, sillä kirkko kätkee sisäänsä keskiaikaisen kirkon, joka on laajennuksien myötä hävittänyt sen alkuperäiset piirteet. Sisällä käydessä on myös vaikea havaita sen vanhaa historiaa.

Kirkko on rakennettu arviolta noin 1500-luvulla. Ensimmäinen maininta kirkkopitäjästä löytyy jo 1330, mutta sen arvelleen perustetun jo 1200-luvun puolivälissä. Ennen tätä nykyistä kivikirkkoa, paikalla arvellaan olleen puukirkko tai useampi.

Aluksi kirkko oli pieni suorakaiteen muotoinen. Kirkkoa laajennettiin pituussuunnassa 1760-1761. Vuonna 1798 kirkon pohjoispuolelle rakennettiin uusi sakaristo, jota käytettiin suomenkielisten seurakuntalaisten kirkkona, mutta se purettiin ja sen paikalle rakennettiin vuonna 1857 uusi ristiosa kuten runkohuone on vastakkaisella puolella. Sakastin osa on laajennettu 1847.

Kirkon sisätiloihin vaikuttaa surullinen kokemus Porkkalan vuokra-ajasta vuosina 1944-1956, jolloin kirkkoa käytettiin upseerikerhona ja kaikkena mahdollisena tilana kuten varastona. Kirkossa tiedetään olleen länsisakarassa seurusteluhuone baareineen ja lukutiloineen. Itäpäädyssä oli voimailusali painojen nostoa, nyrkkeilyä ja painimista varten. Keskellä kirkkoa on ollut katsomo ja näyttämö. Kirkossa esiintyi kuoroja, erilaisia orkestereja, balettitanssijoita ja laulajia samoin elokuvia esitettiin. Kirkko oli vuokra-ajan jälkeen huonossa kunnossa.
Vuokra-aikana tuhotyöt eivät osuneet ainoastaan kirkkoon vaan neuvostoliittolaisten toimesta hautausmaa tasoitettiin puistoksi. Vuokra-ajan päätyttyä talvella tuhot eivät olleet vielä näkyvillä kunnes lumien sulettua totuus paljastui. Paluumuuttajilla oli murheellinen ja lohduton näky. Hautausmaalta kiviä oltiin siirretty kirkon lattian alle ja osa oli käytetty muuhun rakennustoimintaan, kuten parakkien peruskiviksi ja siltojen tukemiseksi. Osa kivistä oli kaadettu ja hautausmaan järjestyksestä ei ollut tietoakaan.

Porkkalan vuokra-ajan alkaessa, kirkko jouduttiin tyhjentämään nopeasti. Kirkon irtaimisto sekä ikkunoiden lasimaalaukset vietiin Haapajärven kirkolle säilytykseen. Vuokra-ajan päättyessä oli kirkkoon saapuville lohduton näky. Onneksi seinät ja muut rakenteet olivat jäljellä ja kirkko päätettiin korjata 1956-1959 arkkitehti Olof Hanssonin johdolla. Sisätilat uusittiin 1950-luvun tyyliseksi. Lehterit poistettiin sakaroista, ainoastaan urkulehteri kunnostettiin. Alttari sijoitettiin korokkeella, vanha puulattia korvattiin tiililattialla. Korjauksen jälkeen kirkko vihittiin uudelleen 1959.

Alttaritaulut eivät ole enää alttarilla, vaan kirkon sivulaivassa sijaitsee ”Kristuksen kirkastuminen”, joka on Robert Wilhelm Ekmanin maalaama 1862 ja kirkkonummelaisen J. Tolkerin maalaus ”Ehtoollinen” vuodelta on toimituskappelissa.

Saarnatuolin pinta on erikoisen näköinen, joka muistuttaa leipälautaa, on kuvanveistäjä Kain Tapperin puureliefi vuodelta 1964. Leipälauta muistuttaa siitä, että apostolien tehtävänä oli jakaa ihmiselle elämän leipää. Reliefin pinnassa on kaksitoista kuoppaa, jotka symboloivat kahtatoista apostolia ja kuoppien välistä kohoaa orjantappuran muoto.
Saarnatuolin vieressä on kirkon lukupulpetti, jota koristaa Madonnan kuva.

Ikkunoiden kauniit ja värikkäät lasimaalaukset ovat taiteilija Lennart Segertrålen maalaamat vuosina 1930-1931. Niitä on neljässä ikkunassa, eli kymmenen maalausta per ikkuna. Ne ovat nimetyt: Vertauksen ikkuna, Kärsimysten ikkuna, Ylösnousemuksen ikkuna ja Ylistyksen ikkuna.

Apostoli Johanneksesta kuvaava puuveistos (vas. kuva) on 1600-luvulta. Se on Stadiuksen suvun lahjoittama 1959.
Toinen puuveistos esittää Pyhää Mikaelia.

Kirkkoa valaisee upeat kattokruunut. Vasemmalla Jöns Perssonin vuoden 1658 lahjoitus nykyisillä ledvalokynttilöillä varustettuna ja oikella pienempi Erik Buren ja Birita Eriksdotter Palntingen lahjoittama 1671 kattokruunu.

Porkkalan vuokra-aikaan ja kirkon tyhjentämiseen liittyy tarina. Taiteilija Lennart Segerstrålen oli evakuoimassa kirkon taideirtaimistoa vuonna 1944. Venäläisille hän jätti pahville piirtämänsä hiilipiirroksen (alla vasemmalla), johon kirjoitti venäjäksi Jeesus kaikkien kansojen Vapahtaja. Venäläisiltä työ ei jäänyt huomaamatta, ja se määrättiin hävitettäväksi. Suomalainen upseeri piilotti piirroksen kotiinsa, ja vuonna 1980 se palautettiin kunnostettuna kirkon pohjoissakaran seinälle. (Wikipedia)

Kirkolla oli aiemmin kellotapuli vuodelta 1727, jonka uusimista seurakunta alkoi pohtia 1790-luvulla. Hämeenlinnan kihlakunnanvouti ohjeisti että kellotapulin täytyy tulla sijoitetusti suorakulmaisesti länsipäädyn kanssa. Siinä tuli olla ruumis- ja materiaalihuone. Kellotapulin toteutussuunnitelman laati arkkitehti A.W. Arppe. Tämä upea kellotapuli on rakennettu 1824. Kirkonkelloista vanhin on vuodelta 1572. Kellossa on teksti ”ith is gut up den Heren vortuen unde nicht sick forlaten up menshen. Anno Domino M. D. L. XXII”. Epäilleen ettei kelloa ollut valmistettu suomalaisen tai ruotsalaisen kirkon tarpeisiin vaan se on ehkä hankittu Eestin tai Liivinmaan kirkosta. Toinen ja suurempi kello hankittiin Tukholmasta 1750. Kellossa ovat kirkon keskeisten henkilöiden nimet: ritari C.G. Jägerhorn, paroni A.G. Lejonhufvud, kirkkoherra S. Salovius ja kihlakunnanvouti A. Wilcham.

Kirkko kuuluu Kirkkonummen suomalaiseen seurakuntaan, joka on perustettu 1963, toimien kuitenkin ruotsinkielisten ja suomenkielisten pääkirkkona. Kirkkoon mahtuu noin 550 sanankuulijaa.

Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko
Tallinmäki 1
02400 Kirkkonummi

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.