Tuli viimein Raatteentielle hiljaisuus ja rauha.
Puomi on taas alhaalla, ei aseet enää pauhaa.
Korpi itkee muistojaan, on siitä monta vuotta.
Suomi on taas on vapaa maa, taisteltu ei suotta.

Sanat ovat lainattu Korsuorkesterin sanoituksesta ”Raatteentie”

Raatteen tien taistelut ovat maailmankuulut ja kuuluvat maailmanhistorian merkittävimpiin taisteluihin talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) aikana. Meidän pieni Suomen maamme säilytti Raatteen tien taisteluiden ansiosta itsenäisyytemme ylivoimaista ja vahvasti aseistettua vihollista vastaan sitkeiden suomalaisten sotilaiden toimesta.
Raatteen tien taistelut olivat osa talvisotaa ja käytiin 1. – 7.1.1940 välisenä aikana.
Talvisodan syttyessä Neuvostoliiton 163. Divisioona hyökkäsivät Suomussalmen kunnan pohjoisosaan. Neuvostodivisioonan ensimmäisenä tavoitteena oli vallata Suomussalmen kirkonkylä, ja jatkaa matkaa kohti Oulua, jolloin Suomi katkeaisi kahtia sen kapeimmalta kohdalta. Tällöin neuvostoliittolaisilla olisi vallattuna koko Pohjois-Suomi ja pelissä olisi poissa myös rajat Ruotsin ja Norjan kanssa. Tämän jälkeen seuraava tavoitte oli vallata eteläinen Suomi.
Tarkemmin taistelun kohtista voi jokainen etsiä tietoa ja lukea niistä, mutta olen nostanut esiin pääkohtia, mitkä johtivat Raatteen tien taisteluun.
Venäläisten lähestyessä suomalaisten puolustuksesta huolimatta kohti Suomussalmen kirkonkylää, suomalaiset, elokuvakuuluisuus vänrikki Eino Kaipaisen, (joka toimi Suomussalmella sotapoliisien päällikkönä) johdolla polttivat Suomussalmen kirkonkylän 7.-8.12.1939 ”poltetun maan taktiikalla”. Kirkonkylän polttamisella taattiin se, ettei puna-armeijalla ollut mahdollista asua lämpimissä asumuksissa. Päätös kylän polttamisesta tehtiin 6.12.1939 illalla ja polttaminen alkoi 7.12. n. kello 18.30. Saman päivän iltapäivällä rakennukset oli varustettu sotapoliisiryhmien suorittamilla sytyttämisvalmisteluilla eli herkästi palavilla materiaaleilla ja bensiinillä . Rakennusten ikkunat rikottiin ja ovet aukaistiin hyvän vedon saamiseksi. Kaipainen on sanonut jälkeenpäin tuon polttomääräyksen olleen elämänsä vaikein käsky.

Neuvostoliiton 163. divisioona valtasi 7. joulukuuta Suomussalmen. Neuvostoliittolaisten avuksi oli tulossa 44. divisioona, joka oli ukrainalainen puna-armeijan jalkaväkidivisioona. Eversti Hjalmar Siilasvuo sai tiedon 27.12.1939 siitä, että vihollisdivisioona oli matkalla kohti Suomussalmea. Siilasvuo vahvensi joukkojaan heti seuraavana päivänä. Muutamaa päivää aiemmin Siilasvuon divisioona oli ajanut 163. divisioonan pois Suomussalmelta kohti Juntusrantaa.

Taisteluiden kääntyessä suomalaisten eduksi kirkonkylästä pohjoiseen Siilasvuo keskitti kaikki voimansa Raatteen tielle, joka oli neuvostoliittolaisten hallussa Kuomanjoelta rajalle saakka. Hyökkäys alkoi tammikuun alussa 1940. Siilasvuon suunnitelma oli, että neuvostojoukkojen yhteydet rajan taakse oli katkaistava, joukot paloiteltava osiin ja syntyneet motit oli tuhottava.

Suunnitelma toimi ja lopulta 44. divisioonan kolme rykmenttiä olivat sulloutuneena hyvin suppealle alalle. Raatteentiellä neuvostojoukot kokivat täydellisen tuhon. Eversti Hjalmar Siilasvuon johdolla armeijamme onnistui tuhoamaan vihollisen huollon, jolloin ruoasta alkoi olla pulaa ja kovassa pakkasessa taistelevat neuvostojoukot alkoivat uupumaan.

Suomen voitolliseen taisteluun johti Siilasvuon kaukonäköisyys suhteessa viholliseen sekä Suomen sotilaiden vahvuus talvisiin olosuhtesiin, pakkasiin ja paksussa lumessa kulkemiseen. Tottuminen liikkumaan tiettömässä maastossa niin yöllä kuin päivällä.
Ukrainalaisista koostuvan 44. divisioonan puolustus Raatteen tiellä alkoi murtua 4.1.1940. Puolasta siirretyillä ukrainalaisilla ei ollut talvivarusteita. Käytössään heillä oli suksia, mutta he eivät osanneet niitä käyttää, eivätkä olleet tottuneet suuriin lumimääriin ja eikä koviin pakkasiin. Pyöräajoneuvot olivat suurissa vaikeuksissa sankan lumimäärän keskellä, joten eteneminen oli vaikeissa olosuhteissa oli hidasta.

Tammikuulla pakkanen paukutti lähes 40 asteen pakkasta, joka oli liikaa vihollisjoukoille huonoissa varustuksissaan. Sotilaiden ruoat ja hevosten rehut olivat loppuneet sekä ammukset alkoivat olla lopuillaan. Aseet ja ajoneuvot alkoivat jäätyä Raatteen tielle. Vihollisen lentokoneesta pudotettiin kolme säkillistä korppuja 4. ja 6. tammikuuta, jonka jälkeen muonitus loppui. Ei ihme, jos venäläisten sotilaiden kunto heikkeni ankarien olosuhteiden vaikeuttaessa elämää.
Tammikuun 6. iltana venäjä päätti aloittaa vetäytymisen. Käskynä tuli, että ylimääräinen materiaali ja tielle jäävät ajoneuvot olisi poltettava. Divisioonan aloitettua vetäytymisen, suomalaisjoukot aloittivat tulituksen ja vetäytyminen pysähtyi. Suomalaiset ottivat Raatteentie haltuunsa 7. tammikuuta ja 10. tammikuuta 1940 iltaan mennessä taistelut Suomussalmella olivat päättyneet. Neuvostojoukkojen läpimurto länteen oli epäonnistunut.

Raatteen museotie on on noin 19 kilometriä pitkä ja kulkee alkuperäistä tien pohjaa pitkin melko kapeana soratienä, joka päättyy Raatteen rajapuomiin. Tien varrella on nähtävissä useita sotamuistomerkkejä ja nähtävyyksiä. Nähtävillä on sodan jäljiltä jääneitä autonromuja ja muuta sodassa käytettyjä esineitä, jotka kertovat ankarista taisteluista.

Kuva vasen. Marssilla Raatteen tiellä, taistelut ovat ohi. Valokuvaaja Ovaskainen.
Kuva oikea. Sotasaaliiksi saatua ajoneuvoja.
Kuvat Sotamuseo. Lähde Finna

Kuva yllä vasen. Vallattu hyökkäysvaunu palaa Raatteen tiellä. Valokuvaaja Näsi.
Kuva yllä oikea. Raatteen tien sotasaalista. Kuvassa STZ-Komsomolets-vaunu. Valokuvaaja tuntematon.
Kuvat Sotamuseo. Lähde Finna.

Sodan päätteeksi Suomi sai arvokkaan sotasaaliin, satoja kuorma-autoja, traktoreita, moottoripyöriä, yhden lentokoneen, kenttäkeittiöitä, kymmenittäin tykkejä ja panssariajoneuvoja, tuhansia käsi- ja konetuliaseita sekä n. 1200 hevosta.

Kuva oikea yläkulma Raatteentieltä saatua sotasaalista. Valokuvaaja tuntematon. Sotamuseo.
Kuva vasen. Suomalaisten sotasaaliiksi ottama venäläinen huoltokolonna. Reprokuvaaja Kimy-Kustannus 1940. Museovirasto
Kuva alhaalla oikea. Sotasaaliiksi saatuja hevosia. Valokuvaaja tuntematon. Sotamuseo.
Lähde Finna.

Eri lähteissä oli erilaisia lukuja menetetyistä ihmishengistä. Suomi menetti Raatteen tiellä talvisodassa noin 800-1000 miestä. Neuvostoliiton miehistön menetys oli 10 000-15 000 miestä. Nyky arvion mukaan suomalaisia olisi kaatunut tai kadonnut noin 400 ja venäläisiä 7 000-9 000. Joka tapauksessa tiedetään tuhansien neuvostosotilaiden kuolleen taistelussa, paleltuneen ja noin 1200 joutuneen sotavangiksi.

Kuvassa alla Raatteentiellä sotavangeiksi jääneitä venäläisiä. Sotamuseo. Lähde Finna.

Suomussalmen rajan tuntumassa siviiliväestön osa oli hankala. Tiettömättömien taipaleiden takana oli taloja. Neuvostoliittolaisten hyökkäys 30.11.1939 tuli rajapinnan väestölle täytenä yllätyksenä. Evakuointiin ei ollut kiinnitetty huomiota kuten mm. Karjalan kannaksella. Asukkaat oli jätettävä hyökkääjän haltuun kansainvälisen oikeuden takaamaan suojaan. Taloihin jäi naisia, lapsia ja vanhuksia, miesten saadessa kutsut ylimääräisiin harjoituksiin. Kotiin jääneille elämä ei ollut helppoa talven lähestyessä ja kaikesta ympärillä olevasta elämästä oli epävarmuutta. Kauempana rajasta väestö hakeutui teiden varsille, josta jatkokuljetukset sisämaahan voitiin jotenkuten järjestää.
Suomussalmen sotatoimialueelle jäi lähes 2 000 siviiliä. Suomussalmella hyökkääjien vangeiksi jäi 266 siivilihenkilöä, jotka siirrettiin Uhtuan kautta rajan taakse Kintismäen työleirille, jossa menehtyi eri lähteiden mukaan 13-20 ihmistä. Lopulta eloon jääneet palautettiin takaisin Suomeen kesäkuussa 1940.
Suomussalmella rakennuksia poltettiin sitä mukaa, kun suomalaiset joutuivat perääntymään. Pahinta tuhoa kärsivät hyökkäysurina olleet teiden varret – Raatteen tie, Suomussalmen kirkonkylästä Kuusamoon johtava tie Piispajärvelle saakka sekä Juntusranta ympäristöineen. Lisäksi poltettiin kylät, Ylä- ja Ala-Vuokki, Saarivaara, Kuivajärvi ja Marjokylä. Kaiken kaikkiaan poltettiin n. 270 taloa. (Visit Suomussalmi / Suomussalmen sotahistoria ja taistelut)
Suomussalmella käytiin vielä muutamia pieniä kahakoita Raatteentien taisteluiden jälkeen, joista merkittävin oli puna-armeijan vuosipäivänhyökkäys 21. – 23.2.1940 Raatteeseen.

Raatteen Portti, talvisotamuseo

Raatteentien Portti on Euroopan suurin talvisotamuseo. Museossa voi tutustua sotatarinoihin ja sotilaiden varustuksiin sekä taistelutarvikkeisiin. Siellä on Jatkosotanäyttely ja Kenttäratanäyttely, jotka täydentävät Suomussalmen sotahistoriaa. Täällä voi tutustua suomalaisiin, saksalaisiin ja neuvostoliittolaisiin sotamateriaaleihin.
Raatten Portissa on Kanttiini Päämaja, jossa voit nauttia siellä paistettuja leivonnaisia tai ruokaa. Vahva suositus on maukkaat munkit kahvin tai Raatteen limonaadin kera.

Raatteen Portti on kokonaisuudessaan 100 hehtaarin kokoinen ulkomuseoalue. Alueella on polkuverkostoja noin 7 kilometriä. Reitit käsittävät eri pituisia reittivaihtoehtoja 0,4 km -7 km välillä. Polkujen varsilla on nähtävillä sota-aikaisia esineitä, entisöityjä poteroita, sotamuistomerkkejä, taistelupaikkoja, ammusten jälkiä puissa, joukkohautoja tai jossain voi löytää sotilaiden jälkeensä jättämiä tavaroita. Reittien varsilla on suomenkielisiä opasteita.

Alueelle saapuessa ei voi olla huomaamatta vasemmalla puolella olevaa kolmen hehtaarin suuruista kivikenttää, jossa on n. 17 000 kiveä muistuttamassa sodan uhreista ja kärsimyksistä. Kivikentän on suunnitellut suomussalmelainen Erkki Pullinen. Kentällä on muistomerkki ”Avara syli”, jossa puiset neljä suojaavaa siipeä kurottavat kivikentän ylle tuulessa kellojen soidessa hiljaa sodan mielettömyyttä vastaan. Merkin juurella on metallikyltissä on teksti ”Vaikka ihminen kuolee, muisto elää”

Kentän läpi kulkiessa kohti metsää, kääntyy polku oikealle metsään Kokkojärven rantaa pitkin Huokausten suon kautta polkuverkostolle. Ennen kääntymistä polulle kannattaa käydä pienen joen rannassa, joki on Kokkojärven ja Teerisen välissä. Kuva on otettu kohti Kokkojärveä.

Synkän historian omaalla polulla voi nähdä virkistäviä ja iloisia asioita kuten lakankukkia tai suokukkia, riippuen tietty kesän ajankohdasta.

Polku on metsäinen, kivinen, juurakkoinen ja välillä mennään pitkospuita pitkin. Polun varrella on jäännöksiä sadan ajalta ja infotauluja. Me kiersimme tämän polun poikani ja lastenlasten kanssa. Lapset olivat innoissaan mukana, sillä heille pysähdykset ja tarinat olivat mielenkiintoisia. Ei niinkään infotaulut, vaan poterot/montut maassa ja esineet maastossa. Odottaen jatkettiin matkaa, mitä jännää tulee seuraavaksi vastaan.

Raatteen Portti
Raatteentie 2
89800 Suomussalmi

Auki kesäisin päivisin 10-17, tarkempi aukiolokausi kannattaa tarkastaa Raatteen Portin kotisivuilta.
Polut voivat olla haasteellisia huonompi jalkaiselle.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.