Syvänniemi, tuo pieni sisukas kylä Savon sydämessä, Karttulassa, joka kuuluu nykyään Kuopioon, on elinvoimainen edelleen, vaikka teollisuus onkin hävinnyt jo aikoja sitten. Sourun alue voidaan lukea Syvänniemeen kuuluvaksi, sillä ne ovat aivan vierekkäin enkä itse tunnista niiden rajaa.
Syvänniemi sijaitsee Kuopio-Karttulatien varrella Kuttajärven lahdukassa. Matkaa Kuopioon on 35 km ja moni nykyisestä 650 kyläläisestä viettääkin päivänsä Kuopiossa työntouhussa. Entiseen Karttulan kirkonkylään on matkaa noin 12 km, jossa lapset käyvät koulunsa yläasteelle saakka. Lukio Karttulasta lopetettiin vuonna 2015. Nykyään Syvänniemellä on päiväkoti, esikoulu ja alaluokat toiseen luokkaan saakka, kyläkauppa, kirkko, ortodoksinen tsasouna ja paljon teollista historiaa. Hermannitalo, kylän tapahtumapaikka kyläläisille kuten muillekin vierailijoille. Keihäsjärven lintutorni, uimaranta ja talvella valaistu hiihtolatu.
Syvänniemi on valittu jo toistamiseen Pohjois-Savon vuoden kyläksi vuonna 2024, viimeeksi vuoden kylä-tunnustuksen se sai 2004. Kuopion 250-juhlavuotta juhlitaan vuonna 2025. Kuopio Tanssii ja Soi-festifaali osallistuu juhliin tuomalla tanssija ja koreografi Reijo Kelan Hiljainen Kansa-taideteoksen vanhan rullatehtaan alueelle, jonne nousee 250 turvepäistä hahmoa. Syvänniemellä teos avataan 6.6. ja se on esillä lumen tuloon saakka. Teoksen rahoittaa Saastamoisen säätiö.

Alla kyläkauppa ja päiväkoti-koulurakennus.

Syvänniemi eli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vahvaa teollista aikakautta. Oli Sourun ruukki, jossa nostettiin järvimalmia. Oli rullatehdas, jossa tehtiin lankarullia. Oli suuri kivinavetta, josta toimitettiin ruoat ja juomat työntekijöille. Oli koulu, jossa opetettiin lapsille välttämättömät tiedot ja taidot. Oli työnväentalo, jossa vapaa-ajalla nautittiin viihteestä, näytelmistä ja erilaisista esityksistä.

Aikoinaan Ruotsi ja Novgorod kävivät valtataistelua harvaan asutusta Savon erämaista. Lopulta alue jäi Ruotsin vallan alle, mutta ratkaisu vielä piti tehdä säilyykö alue hämäläisten erämaana vai niille, jotka alkavat sitä viljellä. Lopulta Kuningas Kustaa antoi luvan erämaiden asuttamiseen ja vakituiset asukkaat tulivat Karttulan alueelle 1400-luvun loppupuolelta Juvan suunnalta.
Syntyi kyliä Syvänniemen tavoin. Syvänniemen kylän kehitys kuitenkin poikkesi muista pikkukylistä. Syvänniemi sijaitsee Kuttajärven rannalla, josta laskee Keihäsjoki Keihäsjärveen, ja jonne ”Kruunun” suositukselle perustettiin mylly. Keihäsjoessa vettä riitti ympäri vuoden ja sen paikka oli otollinen veneellä saapuville. Syvänniemi oli myös otollisesti postireitin varrella, joten tieyhteyksien alkaessa muodostua, kylälle rakennettiin kestikievari, joka poiki kylälle erilaisia palveluita matkalaisia varten, seppää, suutaria ja muita tarpeellisia käsityöläisiä.
Kylä eli elämäänsä, aikaa kului ja vuosiin mahtui sotia, nälkävuosia ja asutuksen lisääntymistä.
Suurin kasvun aika tapahtui vuonna 1862, kun Kauppahuone Rosenius & Sesemann perusti kylälle höyrysahan. Saha työllisti noin 50 miestä ja parhaimpina vuosina sahattiin 70 000 tukkia. Saha ajautui konkurssiin vuonna 1885, mutta sen toiminta jatkui kuopiolaisten liikemiesten Hallmanin, Möllerin ja Saastamoisen tullessa uusiksi omistajiksi. Herman Saastamoinen huomasi liikematkoillaan, että lankarullista saa paljon paremman tuoton, joten saha muutettiin 1890-luvulla rullatehdas Oy H. Saastamoinen Limited- nimiseksi.

Kuva vas. Syvänniemen rullatehdas ja sen työväki.
Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Lähde Finna.
Kuva oik. sisäkuva Oy H. Saastamoisen rullatehtaalta Syväniemen teollisuustaajamasta Kuopiosta. Kuvaaja Pietinen Aarne 1937-1939. Museovirasto. Lähde Finna.

Rullatehdas oli 1910-luvulta toiseen maailmansotaan saakka maailman suurin lankarullien valmistaja. Parhaimmillaan tehdas antoi leivän noin 300 työntekijälle. Puurullien valmistus hiipui hiljalleen muovirullien tieltä. Tehdas muuttui kannattomaksi, se lakkautettiin ja purettiin 1960-luvun lopulla.

Kuva vas.Rullatyttö, nainen rullapuvussa. Valokuvaaja Victor Barsokevitsch 1894
Kuopion kultturihistoriallinen museo. Lähde Finna.
Kuva oik. Lankarullien lajittelu naisia työssä rullalaatikoiden ääressä.
Kuopion kultturihistoriallinen museo. Lähde Finna.

Rullatehtaalla oli oma telakka ja laivasto, johon kuului neljä neljä hinaajaa, proomuja ja jopa 20 lotjaa. Proomut ja lotjat rakennettiin Syvänniemellä. Rullatehtaan laivat kuljettivat tavaroita ja henkilöitä. Rullatehtaan johtajat järjestivät myös laivaretkiä työntekijöilleen Kuttaniemelle, Keiteleelle ja milloin minnekin. Vesiliikenne päättyi maantiekuljetuksien yleistettyä vuonna 1940-luvulla.

Hermannitalolla on nähtävillä pienoismalli Syvänniemen tehdastaajamasta 1920-luvulla. Se toteutettiin Saastamoisen säätiön tuelle Syvänniemen historiaprojektissa kerätyn aineiston avulla. Pienoismallin rakennukset ovat tehty vanhojen valokuvien perusteella. Se on valmistettu Vaihtoehto työ -hankkeessa Suomussalmella 2006.
Alla olevat kuvat ovat pienoismallista, joka sijaitsee Hermannitalolla.
Kuvat, Timo Kokkonen

Mielenkiintoinen ajatus oli ruukin ja höyrysahan aikana rautatiehankkeen miettiminen. Tavaroita täytyi saada kuljetetuksi Kallavedelle. Monta kertaa suunniteltiin rautatietä sekä kanavaa Kallaveden ja Kuttajärven välille. Todettiin ainoaksi toimivaksi yhteydeksi maantieyhteys, joka oli todettu toimivaksi ja varmaksi. Hevosten avuksi ostettiin Skotlannista 500 puutaa (8200 kg) painava Annikki-veturi, joka ei ollut auto eikä juna. Se toimi höyrykoneella ja pystyi vetämään perässään 4-5 tavaravaunua ja yhden vaunun paino oli 200 puutaa (3280 kg).

Syvänniemeltä lähtee Annikintie, joka jatkuu Karttulantien ylittäessään huonokuntoisena kohti Kaislastenlahtea. Veturin vaunuissa kuljetettiin ruukissa valmistettua rautaa sekä sahatavaraa ja paluukuormassa oli järvimalmia.
Annikki-veturin matka päättyi vuonna 1871 sen upottua Kalliorannan kohdalta lossilta Saittajärven Saittalahden pohjaan. Tarina kertoo lossilla olleen 17-vuotiaan piikatyttö Loviisa Airaksisen. Veturinlämmittäjä Aaron Myöhänen oli Loviisalle tuttu ja rakas. Masinisti Theodor Westman lähti vettä pumppaamaan. Tällöin Loviisa pujahti veturiin Aaronia hyvästelemään, vaikka se oli ehdottomasti kielletty. Missä lie Loviisan kädet haparoineet, mutta Loviisan käsi osui vaihteeseen tai jarrukahvaan, jolloin veturi lähti liikkeelle lossireitin syvimmässä kohdassa ja putosi Saittajärveen noin 10 metrin syvyyteen ja mutaan. Loviisa hukkui veturin mukana, Aaron ja Theodor pelastautuivat hyppäämällä lossilta. Annikki-veturi nostettiin pois Saittajärvestä, mutta sitä ei enää käytetty.

Rullatehtaan työllistäessä osaa syvänniemeläisiä, myös Sourun rautaruukin tehdas työllisti kyläläisiä vuosina 1868-1908, jolloin jopa 160 ihmistä sai elantonsa tehtaan parhaimpina vuosina. Lisäksi ammattimiehiä ruukille tuotiin Venäjältä saakka ja muutkin tehtaalla työskentelevät mestarit olivat kansainvälistä joukkoa.

Ruukin toiminnan tukeviin tehtäviin tarvittiin suuri joukko ihmisiä. Kyläläisille ruukin toiminta oli taloudellisesti hyvää aikaa. Omasta taloudesta liikeni elintarvikkeita sekä muita tuotteita myytiin ruukkilaisille. Monella ruukkilaisella oli vain pienet peltotilkut eikä monella ollut edes lehmää.

Sourun alueelle nousseelle asutusalueella nousi pieni ”kaupunginosa” kaasuvaloineen ja katujen nimineen. Katujen nimikylteissä oli tekstit myös venäjäksi.
Kuvat Sourun ruukin alueen infotaulusta.

Sourin ruukin alueesta on myös tehty pienoismalli.
Kuvat Timo Kokkonen.

Puhelinyhteydet saatiin Kuopioon, josta yhteydet toimivat Syvänniemellä. Kielten sekamelska kuului kylällä. Hienompi väestö puhui ruotsia, tehtaan työväestö Euroopan valtakieliä.
Sourun ruukissa loppui raudan tuotanto vuonna 1908, jolloin tehdas lopetettiin kannattamattomana. Työnsä menettäneille löytyi töitä rullatehtaalta, jonka parhaat vuodet olivat vielä edessäpäin.

Koko Syvänniemen ja Sourun alueen vahvuus oli Kuttajärvessä ja sen hyvissä vesiyhteyksissä. Syvänniemeltä olivat merkityt laivaväylät Suonenjoelle, Pielavedelle, Jyväskylään, Lahteen ja Heinolaan. Souruun tuotiin hinaajia 1800-luvun lopulla, sillä soutamalla ja hevoskierookaa kulkevat malmilotjat olivat liian hitaita. Rautaruukilla oli viisi hinaajaa ja seitsemän lotjaa. Hinaajista Laine ja Lintu olivat seudun ainoat siipiratasalukset.

Rullatehtaan työläisten asuntona toimi Kansaala, jonka minäkin muistan lapsuudestani. Kansaala sijaitsi nykyisen venesataman kohdalla vanhan kellarin yläpuolella. Kansaalan kuului kaksi L-muotoista rakennusta, ulkorakennus joiden keskellä oli suuri piha. Alunperin Kansaala oli toiminut kestikievarina, jossa matkustavaiset majoittuivat hevostensa kanssa. Tehtaan aikana Kansaalaa asuttivat suuret perheet, vertauskohtana voidaan pitää sitä, että enimmillään 43 lasta lähti sieltä koulutielle. Kansaala oli asuttuna vielä 1960-luvulla.
Kansaalan alapuolella olivat konjakkikellarit, jotka olivat rakennettu 1800-luvun lopulla Sourun Rautaruukin johdolle. Ajatuksena oli kellarin rakentaminen kauemmaksi ruukista ja kotioloista, joten viinakset säilyisivät paremmin. Kansaalan kestikievari käytti myöhemmin kellareita ruokien ja juomien säilyttämiseen. Jälkeenpäin ne toimivat rullatehtaan maatilan perunakellareina.

Hermannintalon aiempi käyttö oli olla tehtaan navettana. Herman Saastamoinen piti huolta työväestään ja näin ollen hänen päämäärä oli rakentaa iso jugendtyylinen navetta. Navetan suunnitteli Kuopion paras arkkitehti J. W. Strömberg. Navetta valmistui vuonna 1906, ja sinne mahtui 140 lehmää ja 40 hevosta. Navetta oli ”nykyaikainen” vesijohtoineen ja automaattisilla lehmien juomakupeillaan.
Karjasta huolehti toistakymmentä karjatyttöä sekä renki, joita ohjeisti Mustialasta valmistunut karjakko. Navetasta hakivat maitoa kyläläiset omiin hinkkeihinsä. Saatettiin maitoa toimittaa myös Kuopiossa asuvalle työväelle.

Peltoalaa oli Syvänniemen ympärillä noin 170 hehtaaria. Pellot tuottivat kylvöheinää ja rehuviljaa karjalle. Pohjois-Savon ensimmäinen traktori Kullervo hankittiin helpottamaan peltotöitä ja sehän helpottui huomattavasti, sillä Kullervo vastasi kuutta hevosta. Lehmät laidunsivat Sourun ja Syvänniemen alueella.

Rullatehtaan toiminnan päätyttyä vuonna 1932, navetan ja maatalouden toiminta jatkui vuoteen 1968 saakka. Sodan jälkeisen maanluovutuksen jälkeen peltopinta-ala supistui 64 hehtaariin. Maidon ylituotannon johdosta navetan huippukarja jouduttiin laittamaan teuraaksi vuonna 1968 ja kaksi vuotta myöhemmin luovuttiin kokonaan maataloudesta.

Herman Saastamoinen kustansi kylälle kansakoulun, jonne hän laittoi myös omat lapsensa. Hän perusti kylälle kirjaston sekä työväelle rakennettiin asuntoja. Saastamoinen oli hyvä työnantaja eikä luokkasodan asioita esiintynyt juurikaan Syvänniemellä. Näin kertoivat aikakautensa ihmiset, että Herman ei katsonut oliko kyseessä pieni tyttö, vanha nainen tai räsyukko, vaan hänelle kaikki olivat arvokkaita ihmisiä.

Syvänniemi eli kukoistuksen aikaa 1920-luvulla. Syvänniemen suuresta väestöstä huolimatta kirkko sijaitsi Karttulassa, jossa kirkko paloi pitkäperjantaina 1920. Isoisoäitini ja isotätini olivat tällöin kirkossa, että tapahtuma on lähellä sukuni historiaa. Rovasti Hyvärinen ohjasi kirkkokansan rauhallisesti ulos kirkosta, joten ilman paniikkia ihmiset saatiin ulos palavasta rakennuksesta ja näin vältyttiin henkilövahingoilta. Tavallista oli tuohon aikaan, että entisen kirkon tuhoutuessa tai tulleensa elinkaarensa päähään, rakennetaan uusi kirkko samalle paikalle missä vanha kirkko oli sijainnut. Karttulassa syntyi valtava riita kirkon rakentamispaikasta, sillä kirkkoa havittelivat Tervon ja Talluskylän sekä Syvänniemen asukkaat. Tervoon perustettiin uusi seurakunta 1922 ja Talluskylä liitettiin uuteen seurakuntaan. Karttulaan oli vaadittu uutta Keski-Karttulan seurakuntaa, mutta tämä ei toteutunut, vaan uusi kirkko päätettiin rakentaa Syvänniemelle. Tästä suuttuneet asiaa ajaneet lähes 2000 Karttulan, Tervon ja Talluskylän asukasta erosivat seurakunnasta vuoden 1923 alusta. Nämä eronneet seurakuntalaiset perustivat Karttulaan uuden Vapaaseurakunnan lähelle palanutta kirkkoa. Uusi kirkko rakennettiin Syvänniemelle Saastamoisen lahjoittamalle tontille vuonna 1925.

Lamakausi maailmalla aiheutti myös sen, että rullatehdas lopetti kannattomattoma toimintansa. Kyläläisille se oli valtava isku vyön alle. Ainoaksi suuremmaksi työnantajaksi oli kylälle jäänyt tehtaan maatila. Sekä Yhtymän metsät tarvitsivat metsätyöntekijöitä.

Sodat muuttivat elämää kuten monessa muussakin paikassa. Elämä muutti muotoaan. Karttulan alueelle sijoitettiin noin 200 evakkoperhettä, jotka tulivat pääasiassa Salmista ja Suojärveltä ja heistä suurin osa asettautui Syvänniemelle. Tsasouna rakennettiin lahjoitetuilla puutavaroilla sodan vuonna 1949 Syvänniemelle evakkoperheiden edustaessa ortodoksista seurakuntaa entisillä kotiseuduillaan. Samoin heille perustettiin oma ortodoksinen hautausmaa.

Mutta mitä tapahtui tehdas- ja asuinrakennuksille tehdastuotannon loputtua? Tiilirakennukset purettiin rakennustarpeiksi. Puiset- sekä hirsiset rakennukset paloivat ja osa purettiin polttopuiksi sekä hiilimiilun täytteeksi. Sourun alueella maastossa on nähtävillä rakennusten perustusten jäänteitä ja siellä voi havaita kujien suuntia. Sourun alueelle n rakennettu näköalatorni, jossa voit kuunnella tehtaan ääniä ja vaipua menneisyyteen miettien alueen historiaa. (Vuonna 2024 äänimaailma oli hävinnyt tai oli epäkunnossa).
Rullatehtaan alueella on jäänteenä rullatehtaan piippu ja rakennuksen jäänteitä. Paikalle on rakennettu Herman Saastamoisen perillisten toimesta huvila, joten paikka on yksityisomistuksessa.

Vanha navetta kertoo omaa historiaansa nykyään Hermannitalona. Navetta on rakennettu vuonna 1906 ja sen on suunnitellut arkkitehti J. W. Strömberg. Upean kivilinnan kiviaines on louhittu noin 300 m Syvänniemeltä Airakselan suunnalta ja käytetty kiviaines on porfyyristä (maasälpähajarakeista) granodioriitia. Vielä tehtaan loppumisen jälkeen 1930-luvulla siellä oli 140-päinen karja sekä toisessa päädyssä oli 40 hevosen talli. Peltoa oli yli 400 hehtaaria. Pelloista suurin osa meni sodan jälkeen osaksi pika-asutukseen. Karjan pito lopetettiin 1968 ja maatalous 1970.
Nykyään navetan omistaa Tapahtuma – ja kulttuurikeskus Hermanni ry. ja se toimii juhla-, kokous- ja erilaisena harrastustilana. Osa navetasta on rajattu kesäisin kesäteatterin käyttöön. Hermannintalo sijaitsee vanhan tien varrella Kuttajärven rannalla ihanteellisella paikalla erilaisiin juhlatilaisuuksiin.

Syvänniemellä sijaitseva kirkko kuuluu nykyään Kuopion ev. lut. seurakuntaan. Kirkko on suosittu vihkikirkko kesäisin. Juhlatila Hermannintalo sijaitsee lähellä, joten kirkolta on lyhyt matka kulkea hienolla paikalla sijaitsevalle Hermannintalolle. Kesäisin jumalanpalveluksia pidetään kesäkuun alusta elokuun loppuun. Vuoden 2025 seurakunnan tiedotteessa mainitaan kirkon olevan kiinni korjaustoimenpiteiden takia.

Kaunis Pappilan rakennus Karttulantien ja Kuttajärven risteyksessä on palvellut kyläläisiä esim. päiväkotina ja juhlapaikkana. Viimeisen tiedon mukaan rakennus on ollut myytävänä.

Syvänniemen ahkera kylätoimikunta kuntoutti vuonna 2019 Keihäsjärven Karttula-Kuopiotien varrella. Keihäsjärvi on pitkä ruohottunut järvi, jossa on paljon lintuliikennettä. Alueella on lintutorni ja mahdollisuus makkaranpaistoon.

Syvänniemen venerannasta tehdään kesäisin esteettömällä Synne-järvilautalla risteilyjä tai järviretkiä kauniille Kuttajärvelle. Miniristeilyllä on mahdollisuus nähdä Syvänniemen historiaa järveltä käsin, Saastamoisen rullatehtaan ja Sourun Rautaruukin alueita.

Lähteet
Syvänniemen historia
Syvänniemen historia – tarinapolku
Wikipedia
Saastamoinen säätilö

Syvänniemi
71570 Kuopio

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.