Espoon komea keskiaikainen harmaakivikirkko sijaitsee hienolla paikalla Espoonjoen rannalla kylämäen rinteessä Kuninkaantien tuntumassa. Asutus keskiajalla keskittyi Espoonjokilaakson ja Glimsinjoen tuntumaan. Kylät sijaitsivat jokilaakson reunamilla ja talvitie kulki kirkon ohi. Lähellä sijaitsi Kirkkojärvi, joka nykyään on muisto vain, vaikka välillä järvi yrittää muistuttaa itsestään varsinkin keväällä tulvavesien aikana. Järvi kuivattiin 1960-luvulla Turun moottoritien rakennustöiden takia. Muutama vuosi sitten moottoritietä jouduttiin korottamaan entisen Kirkkojärven kohdalla veden tulviessa tielle.

Minusta on erittäin hienoa katsella näitä säilyneitä vanhoja valokuvia, mistä voin/ voimme tarkastella ja nähdä maiseman sekä alueen muutokset. Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten leveä Espoonjoki on ollut ja miten lähellä kirkkoa se on virrannut. Taustalla näkyy Kirkkojärvi, johon Espoonjoki laskeutui.

Kirkko on kokenut muutoksia pitkän historiansa aikana. Alkuperäisestä kirkosta on säilynyt vain runkohuoneen länsi- ja itäosa, jotka edelleen on näkyvissä ulkona ja sisällä. Kirkon asehuone purettiin vuosien 1804-1806 välisenä aikana. Ristikirkoksi kirkko muutettiin arkkitehti Pehr Granstedin johdolla 1821-1823, jolloin purettiin keskiosat, kaksi tiilipilaria ja näihin tukeutuneet kuusi kattoholvia. Uudet poikkilaivan ulkoseinät muurattiin alkuperäisten kiviseinien tapaan. Seinien yksityiskohdat viittaavat modernimpaan empiretyyliin, kuten uudet holvit, jotka tehtiin tiilestä muurattuina tynnyriholveina.
Vuosien 1929-1931 restauroinnissa, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnitelmissa kirkon sisustus uusittiin ja kalkkimaalaukset paljastettiin. Samoin betoninen tähtiholvi (kuva alla vas.) valettiin yhdistämään alkuperäiset itä- ja länsiosat visuaalisesti toisiinsa.

Kuva vasen Espoon tuomiokirkko sisäkuvat 1933, alttari ja saarnatuoli.
Kuva oikea Espoon tuomiokirkko sisäkuva urkuparvi ja saarnatuoli.
Seurakuntain keskinäinen Palovakuutusyhtiö. Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA).
Lähde Finna.

Espoon väestö kuului aluksi Kirkkonummen emäseurakuntaan, josta se irtautui omaksi kappeliseurakunnakseen 1300-luvun puolivälissä ja itsenäistyi omaksi seurakunnaksi 1458. Espoon tuomiokirkko on rakennettu vuosien 1485-90 välillä ja kirkon suojelupyhimys on apostoli Matteus. Tällöin seurakunta sai ensimmäisen nimeltä tunnetun kirkkoherransa Henricuksen vuonna 1458.
Nykyisen kivikirkon paikalla tiedetään olleen 1350-1350-lukujen vaihteessa puukirkko, joka oli käytössä kivikirkon rakentamiseen saakka.

Keskiajalla pääalttarin lisäksi oli kaksi sivualttaria, joiden paikat ovat olleet etelä- ja pohjoispuolen pilareiden luona. Alkuperäinen alttaripöytä tuhoutui 1694, ja sen tilalle muurattiin uusi alttaripöytä. Uusi kuoriaita ja saarnatuoli hankittiin 1690-luvun alussa. Vuosien 1981-1982 kirkon restauroinnin yhteydessä alttari siirrettiin kirkon kuorin päädystä lähemmäksi seurakuntalaisia ja Kristusta esittävä puinen risti palautettiin kirkon keskeisemmälle paikalle. Samalla suoritettiin kirkon arkeologiset tutkimukset ja lattian alle haudattujen espoolaisten luut haudattiin kirkkomaan multiin.

Alttarin yläpuolella oleva triumfikrusifiksi on valmistettu 1500-luvulta. Krusifiksi palautettiin Kansallismuseosta kirkkoon vuonna 1982, jolloin se kiinnitettiin uuteen ristinpuuhun.

Vanhimmista maalauksista tiedot ovat vuodelta 1752, jolloin pitäjäkuvauksessa todettiin, että holvit on runsaasti koristettu munkkimaalauksilla. Kirkkoon päätettiin hankkia urut vuonna 1791 ja tällöin alettiin kiinnittämään huomiota siihen miten hämärä kirkko on sisältä. Valoisuuden lisäämiseksi päätettiin kalkita kirkon seinät. Vuoden 1804 rovastintarkastuksessa todettiin tyytyväisenä, että karkeat ja taikauskoiset maalaukset holveissa on peitetty. Peitettyinä ne pysyivät vuoteen 1931 saakka, jolloin kirkon korjauksen yhteydessä ne palautettiin näkyviin. Keskiaikaiset maalaukset esiintyvät kirkon alkuperäisissä osissa eli itä- ja länsiosissa.
Maalauksista tiedetään, että niitä on tehty kahdessa osassa. Kirkon valmistumisen aikaan 1485-1490 kuuluvat vihkiristit, joita täällä on säilynyt vain yksi. Muut maalaukset ovat 1500-luvun alusta tai 1510-luvulta. Ne kuuluvat samaan ryhmään Inkoon ja Siuntion maalausten sekä Rauman fransiskaanikonventin kirkon maalausten kanssa. (Suomen keskiaikaiset kivikirkot, Markus Hiekkanen)

Saarnastuoli on 1690-luvulta. Saarnatuolin vieressä seinällä on teksti MEDAN I HAVEN TRON PÅ LJUSET PÅDET ATT I MÅN BLIVA LJUSETS BARN. Joh. 12:56

Kirkon vanhat urut olivat puusepänliike J.N. Virtasen rakentamat vuodelta 1967. Urkujen korjaus olisi maksanut liikaa, joten seurakunta päätti hankkia uudet urut, jotka ovat Veikko Virtasen urkurakentamon valmistamat vuodelta 2012. Urkujen fasaadin on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Ulf Olsæes.

Kellotapuli on rakennettu 1767. Tapulin alaosa on kiveä ja yläosa puuta. Tapulissa on kolme kelloa, jotka ovat valettu Tukholmassa, suurin vuonna 1765 ja kaksi pienintä 1736.

Uusi Espoon hiippakunta aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2004, jolloin Espoon vanhasta kivikirkosta tuli Espoon tuomiokirkko.

Kirkko kuuluu Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan. Istumapaikkoja kirkossa on 550.
Tuomiokirkko sulkeutuu remontin vuoksi kahdeksi vuodeksi 4/2025-3/2027.

Espoon vanha kirkko, Espoon tuomiokirkko
Kirkkopuisto 5
02770 Espoo

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.