On myllynkivet jauhoja jauhaneet
Kosken kuohut joessa pauhanneet
Myllyjen rauniot jäljelle jääneet
Pauhut koskessa hiljenneet
Paikka kertoo työstä, arjesta, asutuksesta
Elämästä, historiasta menneestä.

Aivan Kehä III ja Nupurintien solmukohdan kainalossa, piilossa katseilta on varsin viehättävä paikka. Lehtomaisema kätkee Glomsinjoessa sijaitsevat Bembölen myllynrauniot ja Bembölen myllykosken. Paikalla näkyvät sammaleen peittämät myllynrauniot ovat 1700-luvulta, joten kuljetaan varsin vanhoilla historianpoluilla. Samalla paikalla on ollut mylly jo 1500-luvulla.
Kuvassa alhaalla on alamyllyn raunioita.

Suomessa on pitkät perinteet vesimyllyjen käytöstä. Vanhimmat kirjalliset tiedot ovat 1300-luvun puolivälistä Varsinais-Suomesta. 1400-luvulla oli jo noin 100 vesimyllyä Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. 1500-luvulla myllyjä oli jo Savossa ja Pohjanmaalla. Kosken omisti ylennsä kylä tai tai useiden kylien omistama jakokunta, ja siinä oleva mylly oli talonpoikien yhteisomistuksessa. Vuoden 1585 myllyluettelon mukaan yhdessä pitäjässä saattoi olla useita kymmeniä vesimyllyjä, joista valtaosa oli talonpoikien omistuksessa, mutta suurimman kuuluivat kruunun ja säterin alaisuuteen. !600-luvulla kruunu pyrki ottamaan myllytoiminnan valvontaansa. Se kielsi pienet puromyllyt ja peri omissa kruunun- eli tullimyllyissään jauhatuksesta maksun. Kylät saivat pitää myllynsä veroa vastaan. (Argeologisen kulttuuriperinnön opas)

Bembölessä näkyy vuoden 1750 pitäjäkartassa kaksi vesimyllyä, jotka olivat käytössä kevät- ja syystulvilla. Nämä myllyt rapistuivat vuoteen 1753 mennessä ja uusi jalkamylly valmistui 1755. (Jalkamylly tunnetaan myös nimillä puromylly, hierinmylly ja härkinmylly, oli vanhin myllytyyppi ja aina 1900-luvun alkuun asti suosituin vesimyllyn tyyppi. Jalkamyllyssä on pystysuora akseli toisin kuin vaaka-akselisissa ratasmyllyissä. Vesi pyöritti akselin ympäri siipipyörää, joka taas puolestaan pyöritti yhtä kiviparia). Wikipedia. Vanhasta jalkamyllystä oli tullut käyttökelvoton 1780 mennessä ja siksi rakennettiin uusi ratasmylly, joka sai tullimyllyoikeudet vuonna 1805. Myllytoiminta päättyi tulipaloon vuonna 1929, jolloin myllyn puiset osat paloivat. Alamyllyn viimeisenä myllärinä toimi Nestor Lindholm. Bembölen mylly toimi seudun keskipisteenä, varsinkin keväisin ja syksyisin, jossa käytiin kauppaa ja vaihdettiin uutisia. Myllyissä jauhettiin Bembölen, Karvasbackan, Glomsin ja Lövkullan viljat.

Espoossa on ollut neljä myllypaikkaa, Espoonkartanon myllykoski, Bembölen myllykoski, Gumbölen myllykoski ja Kvarnbyn myllykoski.
Bembölen myllyjen rakentajaksi on arveltu Espoossa asunutta ylimasuunimestari Bengt Bengtsson Qvistia. Hänen tiedetään hallinneen kivirakentamisen.

Alla, Patorakennetta Glomsinjoessa.

Glomsinjoen myllykoskessa on kahdeksan metrin pudotus viidenkymmen metrin matkalla. Keväällä, lumien sulaessa kuohut ovat komeat, mutta näin toukokuun loppupuolella Glomsinjoki on muuttunut puroksi. Glomsinjoen veden virtauksiin ovat vaikuttaneet 1800-luvulla Bodominjärven pinnan lasku ja peltojen ojitukset, jotka vaikuttivat myös myllyn toiminnan hiipumiseen.

Historiallisesti paikka on erittäin arvokas. Myllykoskessa on nähtävillä kahden myllyrakennuksen rauniot ja myllykourujen perustukset, vesipyöröaltaat sekä komea myllypato. Alueella on 1700-luvulta oleva tienpätkä, vanhoja peltojen pengerryksiä, vanhoja sarkoja ja talojen rakennuspohjia. Läheltä Glomsinjoen tuntumasta on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat myös itäpuolella sijaitsevat Bemböle Övre Kvarn ja länsipuolella Solkulla.

Kohde on mitä parasta lähimatkailua luonnosta ja historiasta kiinnostuneelle. Vaikka vieressä pauhaa liikenteen melu, se peittyy hienosti kosken pauhuun. Rauniot ovat muinaismuistolain mukaan suojeltuja, joten käydessäsi täällä, muista kunnioittaa alueen historiaa.

Täällä voi törmätä pieneen puolen sentin mittaiseen mustaan kovakuoriaiseen, jonka kuori hohtaa metallinhohtoisena. Se viihtyy vesirajan tuntumassa ja kivenkolossa. Älä kuitenkaan tallo sitä, sillä se voi olla todella harvinainen purohyrrä. Laji on hyvin harvinainen Pohjois-Euroopassa, ja tämä on ainoa tunnettu esiintymä Suomessa. Myllykoskelta laji löytyi 1990-luvun alussa. (Info-taulu)

Lähteet
Iltasanomat 25.4.2020 Sammal kätkee sisäänsä muinaiset rauniot aivan Kehä III:n kupeessa

Bembölen myllynrauniot
Alamyllyntie 2
02740 Espoo

Pysäköinti
Ylämyllyntien varressa on 4h p-paikkoja

Lähellä nähtävää
Bembölen kahvitupa
Bembölen koulurakennus
Talomuseo Glims
Glimsin vanha kivisilta

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.