Rannikkotietä nro 51 ajaessa näkyy tienviitta Hauta 1918 nähtävyys merkillä koristeluna. Monet, monet kerran olimme ajaneet ohi ja miettineet mikä paikka tuo on. Historiasta, tarinoista ja paikoista kiinnostuneina poikkesimme katsomaan tämänkin paikan.
Matka tuntui pitkältä ajellessamme Söderlandintietä, kunnes tuli P-paikka ja infotaulu. Viitta opasti metsään ja kävellessämme metsätietä pitkin vihdoin pääsimme paikalla.

Yllätys oli suuri ja veti hiljaiseksi havaittuamme saavuttuamme pienelle hautausmaalle. Risti, muistomerkki ja aidattu alue keskellä metsää.
Kuten jo Hauta 1918 viittaa kyseessä on Suomen historian ehkäpä jopa surullisin, verinen veljessota-sisällissota, punaiset vastaan valkoiset. Tänä päivänäkin sisällissota voi olla arka ja herkkä puheenaihe vieläkin ihmisille, mutta tässä blogissa ei mennä poliittisille linjoille, vaan todetaan näin tapahtuneen ketään tuomitsematta ja loukkaamatta.

Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen ja Venäjän sisällissotaan. Sen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6.12.1917. Kuitenkin Suomen itsenäistyttyä valtiovalta hajosi, joka johti valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin Suomessa, jolloin maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea ja valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Kummankin sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Saksasta Suomeen saapui noi 13 000 sotilasta valkoisten tueksi. Sisällissota johtui taloudellisista syistä ja siitä, että tsaarinvallan aikana oli muodostunut käsitys huonosta asioiden etenemisestä.

Sisällissota oli raaka ja julma, se vaati noin 38 000 uhria. Punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4000 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11 6552 kuoli vankileirillä.

Sisällissota päättyi toukokuussa 1918. Huhtikuussa perustettiin Västenkvarnissa nk. Länsi-Uudenmaan pataljoona, jonka ”tuomioistuinta” johti 27-vuotias sanomalehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Tuomiot olivat kuolemantuomiota, teloituksi kenttäoikeuden päätökellä tuomiot tapahtuivat 1.5. – 26.5. välillä, joista suurin joukkoteloitus tapahtui 26. toukokuuta, jolloin teloitettiin 31 punaista. Kaiken kaikkiaan alueella teloitettiin 70 ihmistä ampumalla, ja ruumiit kaivettiin eri paikkoihin. Teloitettujen joukossa oli ilmeisesti kuusi naista. Tälle vihitylle hautapaikalle koottiin ruumiit 30 vuotta myöhemmin.
Sisällissota päättyi kesäkuussa ja 5. kesäkuuta pataljoona lakkautettiin.

Muistoksi jäi hautapaikka, joka vihittiin 21. kesäkuuta 1953. Haudalla oleva muistomerkki on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämä. Vuonna 2011 hautapaikkaa kunnostettiin, neljään hautakiveen kaiverrettiin teloitettujen nimet ja pystytettiin risti sekä informaatiotaulu.
Hautapaikkaa ylläpitää Inkoon seurakunta.

Punaisten muistomerkki
Söderlandintie 111
10230 Inkoo

P-paikka Söderlantiellä, paikka on hyvin merkitty

Reitti haudalle on hyvä kuntoinen

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.