Aika jäljet peittää
Täällä on ollut elämää
Vallit ja rakenteet ovat peittyneet
Kasvillisuus ne alleen haudanneet
Joki hiljalleen virtaa
Nyt paikka huokuu luonnon rauhaa


Vihdoin koitti se päivä, että saimme aikaiseksi lähteä aurinkoisena, keväisenä sunnuntaipäivänä etsimään Junkarsborgin linnavuorta. Aikanaan kävimme tätä etsimässä, mutta huonojen ohjeiden vuoksi linnavuori jäi löytämättä. Nyt oli ohjeet päivitetty ja tarkkaan tutkittu, joten erehtymisen vaaraa ei ollut.

Auton jätimme Junkarsintien ja Gråströmintien risteykseen. Kävelimme lintujen sirkutusten säestäessä ja sinivuokkoja ihaillen pitkin Junkarsintietä, kunnes tuli ojan yli laitetut koivupöllit ja vähän matkan päässä pilkotti merkki muinaismuistosta. Olimme saapuneet hautaröykkiöalueelle. Hautaröykkiöistä ei juuri ollut mitään näkyvissä, sillä sammaleet ja muu kasvillisuus olivat peittäneet kivikasat. Ellemme olisi nähneet hautaröykkiöistä kertovia pylväitä, emme olisi niitä muuten huomanneet. Rämmimme pitkin metsää etsien polkuja, välillä näimme jonkun pätkän ja taas olimme pusikossa. Saavuttuamme joen rantaan, siellä oli helpompi kulkea, vaikka vähän lällystä olikin.

Junkarsborgin linnavuori sijaitsee Päsarträsket-nimisen järven kaakkoispuolella keskellä Mustionjokea. Linnavuori on ollut käytössä ainakin myöhäisellä rautakaudella sekä keskiajalla. Linna on sijainnut hyvien kulkuyhteyksien varrella, sillä jokea pitkin pääsi Lohjanjärvelle ja rannikolle Pohjanpitäjänlahdelle. Suuri rantatie kulki vain muutaman kilometrin päässä Lohjanharjulla.

Linnan paikkaa on tutkittu vuosina 1891-1892, 1937 ja 1950-1954 ja tutkimusten perusteella ensimmäinen rakennusvaihe, vanhin, ilmeisesti puinen varustus on ajoitettu 1100-1200-luvuille. Asiakirjoja ei Junkarsborgin linnasta ole säilynyt, joten tutkimuslöydöt ovat olleet ainoita tietoja, joiden mukaan linnan ajoitus ollaan voitu tehdä. Rahalöytöjen perusteella arvellaan että seuraava puu- ja kivilinnoitus olisi tehty 1300-luvulla. Tutkimuksissa on löytynyt arkisia käyttöesineitä kuten keramiikka-astioiden paloja, veitsiä, nauloja ja avain sekä sotaan ja metsästykseen liittyviä esineitä esim. nuolenkärki, muita pronssi- ja rautaesineitä. Rakennusmateriaaleja kuten tiiliä ja laasteja. Luita ja hopearahoja. Hopearahat ajoittuvat vuosien 1320-1420 välille.

Alla kuva 1 Junkarsborg Kaivausalue 1 vuonna 1937, reprokuvaaja Bäckman Ritva, Alkuperäisen kuvan tekijä Voionmaa Jouko 1994. Museovirasto
Kuva 2 Junkarsborgin kaivaukset, kuvaaja Bror Brandt 9.9.1952, Museovirasto
Kuva 3 Junkarsborgin maan päällä sijaitsevia paaluja, kuvaaja Pihlanjärvi Päivi 2017, Museovirasto
Kuva 4 Junkarsborgin kaivaukset, kuvaaja Bror Brandt 9.9.1952, Museovirasto
Kuva 5 (alin) Junkarsborgin rakennuksen perustus itävallin päässä, kuvaaja Jouko Voionmaa 1937, Museovirasto
Kaikki kuvat ovat Finnasta.

Junkarsborgin linnavuori on sijainnut keskiaikaisen Rasa-bol verotuskunnan alueella ja nykyisen käsityksen mukaan Junkarsborgin alkuperäinen nimi olisi ollut Raseborg. Sittemmin Snappertunan rakennettu linna peri Raaseborgin nimen. Raaseborgin linna ja Junkarsborgin linna ovat olleet toiminnassa rinnakkain, kunnes Junkarsborg poistui käytöstä 1400-luvun lopulla. Linnan käyttöikä oli suhteellisen lyhyt. Nyt katsoessa muinaislinnan paikkaa, tuntuu ettei nimitys linnavuori toteudu. Ajatellessa mikä vuori tai korkea kallio on, niin nykyisellään voidaan sanoa, että muinaislinna on sijainnut kukkulan päällä.

Mustionjoesta löydetty noin 50 metriä linnan kaivosta koilliseen paaluvarustus, jossa on noin 65 paalua. Paalut ovat teräviä ja pyöreitä, jotka nousevat 10-60 cm joen pohjasta. Paaluvarustus alkaa saaren poikki rakennetun kanavan kohdalta ja päättyy joen toiselle puolelle. Paaluista muodostuu suorahko luoteis-kaakko suuntainen rivi. Luoteisrannan puolelle paaluja on useassa rivissä. (Kyppi)
Veden alaisen paalutuksen tarkoituksena oli puolustaa linnaa ja torjua vesistöä pitkin tulevia vihollisia. Vihollisten veneet juuttuivat tai vaurioituivat paaluihin. Tai hidastivat kulkua, jolloin linnanväen oli helpompi havaita viholliset. Todennäköisesti paalutuksessa on ollut kulkuväylä, jonka ainoastaan paikalliset tiesivät, että oma väki pääsi linnoituksen sisälle.

Junkarsborgin maavallilinna rakennettin Mustionjokeen työntyvälle niemelle. Niemen kärjessä oli päälinna ja mantereen puolella oli linnaa suojannut esilinna. Luoteessa on toiminut puolustusvarustuksena kaivettu vallihauta, josta on jäljellä vielä noin 60 metriä. Päälinnan mitat ovat olleet noin 20 x 20 metriä. Linnanpihaa kiertää maavallit ja niiden ympäröimänä on linnanpihalla näkyvänä rakenteena harmaakivin vuorattu kaivo. Nykyään Junkarsborg on saari, sillä niemen poikki on rakennettu kanava Mustion ruukin kuljetuksia helpottamaan 1800-luvulla.
Kuvissa vas. 1 ja oikea yläkulma, näkyvät maavallit. Kuva oikea keskellä näkyy kaivettu kanava. Alakuvassa on alueella sijaitseva kaivo.

Ihana soliseva Mustionjoen virtapaikka kimmelsi auringon säteiden osuessa Mustionjoen pintaan. Rauhoittava ja kaunis paikka. Löysin artikkelin vuodelta 2021, jolloin Mustionjoen Junkanrsborgin virtapaikkaa kunnostettiin raakuille ja lohikaloille sopivaksi, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY) toimesta.

Netistä löytyi paljon tietoa Junkarsborgin linnasta sinne laitettuineen poluista ja opastekylteistä. Täytyy todeta näin keväällä 2026, ettei merkittyjä polkuja havainnut, ei opastekylttejä eikä sen enempää infotauluja (tyhjät raamit olivat). Tuli tunne hylätystä paikasta, vaikka näin viehättävä paikka ansaitsisi suuremman huomion. Toisaalta paikan saavutettavuus ei ole helpoimmasta päästä, ja yksityishenkilöitä asuu paikan läheisyydessä. Onko kyseessä kuitenkin kyseessä yksityishenkilöiden rauha pahimmilta turistiryntäyksiltä? Saaren keskellä kulkevan kanavan yli kulki kaksi siltaa, joista toiselle oli pääsy kielletty. Toiselle oli rajoitus max 2 henkilöä, muttemme ylittäneet sitäkään. Kaunis ja hieno paikka upeine maisemineen ansaitsisi paremman kohtelun. Meille olisi maistuneet kahvit näissä upeissa maisemissa, mutta kahvit jäivät autoon.

Lähtiessämme pois linna-alueelta päätimme, ettemme kulje enää metsiköiden läpi, vaan menemme pellon reunaa kohti Junkkarintietä. Kohteeseen on helpompi reitti, mutta auto kannattaa jättää minne mekin sen jätimme. Junkarsintie on yksityistie, joka johtaa talon pihaan. Tiellä on puomi, suojaten ylimääräisiltä autoilijoilta talon asukkaita. Helppona ohjeena kannattaa kulkea tietä pitkin, ohittaa puomi ja metsän jälkeen vasemmalle kaartaa alkavalle peltoaukean reunalle, pellon päässä käännös oikeaan ja siitä suoraan pääsee Junkarsborgille.

Junkarsborgin linnavuori
Junkarsintie
10360 Raasepori

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.