Mikael Toppelius kuuluu Suomen tunnetuimpiin suomalaisiin kirkkomaalareihin. Hän edusti kirkkomaalausperinteen viimeistä perinnettä, joka alkoi 1400-luvulla, jolloin kivikirkkoja maalattiin.
Mikael Toppelius (10.8.1734 – 27.12.1821) oli Oulun kaupungin tullikirjuri Kristoffer Toppeliuksen ja Margaretha Lithovian (Lithovius) toiseksi vanhin lapsi. Mikaelilla oli kolme veljeä ja kaksi sisarta. Hänen isänsä oli lähtöisin vanhasta talonpoikaissuvusta Limingasta ja suvun alkuperäinen sukunimi oli Toppila. Mikaelin isoisä muutti sukunimen latinalaisperäiseksi Toppeliukseksi lähtiessään virkamiesuralle. Mikaelin äiti tuli taas huomattavasta Lithoviuksen pappissuvusta. Mikael Toppelius on Suomessa tunnetun Zachris (Sakari) Topeliuksen isoisä, joten sukunimi on saanut vielä uuden muodon, Topelius.

Mikaelin isä Kristoffer Toppelius oli harrastajamaalari, joten Mikaelin kiinnostus taiteisiin lienee isältä perittyä. Jo 14-15-vuotiaana hän teki ensimmäiset maalaustyönsä Iisalmessa vuonna 1748, jolloin hän koristeli Iisalmen kirkon lehterinkaiteet raamatullisilla hahmoilla. Miten hän joutui/ päätyi tähän tehtävään, siitä ei ole tietoa. Kuitenkin Iisalmen rovasti Henrik Helsingius oli vaikuttunut nuoren maalarinalun kyvyistä ja auttoi tätä ammatillisen uran alkuun. Rovastilla oli läheiset suhteet hoviin, sillä hänen veljensä työskenteli siellä kuninkaallisena kirjastonhoitajan. Kesällä 1751 Toppelius purjehti Tukholmaan suosituskirje mukanaan hovimaalari Johan Pasch’lle.

Tukholmassa hän vietti kaksi vuotta Pasch’n oppipoikana Tukholman uuden kuninkaanlinnan koristelutöissä. Hän osallistui siellä myös Tukholman linnankirkon saarnastuolin kultaukseen ja marmorointiin. Oppeinaan tuliaisena hän toi valoisan värimaailman: Hän oppi käyttämään rokokoolle tyypillisiä pastellinsävyjä ja valoisia värejä. Hän inspiroitui itämaisista muotivirtauksista, kuten kiinalaisista tapeteista, joka näkyi myöhemmin hänen maalaustensa kasviornamenteissa. Hän oli hyvällä aitiopaikalla, sillä tänä aikana Ruotsi kehitti kauppasuhteitaan Kiinan kanssa. Laivojen mukana saapui runsaasti aasialaista esineistöä, kuvia ja taidetta, joissa oli eksoottisia eläimiä esillä.
Hän sai vankan ammattitaidon erilaisten pintojen jäljittelyyn (kuten puu marmorointi) ja suurten pintojen hallintaan.
Kotikaupunkiinsa Ouluun hän palasi syksyllä 1753 ja loppuvuodesta hän teki ensimmäiset työnsä ammattimaisena kirkkomaalarina. Vaikka hän oli ollut valtakunnan parhaan mestarin opissa, Oulun ammaatikuntalaitos ei aluksi arvostanut hänen tutkintoaan, vaan hänet rekisteriöitiin vain vaatimattomaksi ”lankkumaalariksi”. Suomen puukirkkoja rakentaneet seurakunnat ymmärsivät hänen arvonsa ja hänen käden jälkiään voimme ihailla edelleen.
Tukholman tuliaisena Suomeen hän toi käänteentekevän marmorointi tekniikan. Toki Suomessa oli jo aimmin ollut ennen Toppeliusta ollut nähtävillä marmorointikuviointeja vanhoissa kivikirkoissa, varakkaissa kartanoissa, linnoissa, porvariskodeissa sekä ensimmäisissä barokkityylissä puukirkoissa. Erona Toppeliukseen tuomaan tyyliin oli se, että hän oppi Pasch’n alaisuudessa valtakunnan hienostuneimmat ja moderneimmat marmorointitekniikat. Toppelius alkoi maalata syrjäisten maaseutuseurakuntien puukirkkojen pilareita lehterin kaiteita ja saarnatuoleja niin taitavasti, että ne näyttivät aidolta marmorilta. Tämähän oli tavalliselle krikkokansalle ennennäkemätöntä luksusta. Suomeen ei ollut varaa tuoda marmoria kirkkoihin, joten Toppeliuksen tekemät silmänlumemaalaukset ajoivat saman asian.
Ensimmäisen suuren työnsä hän teki vuonna 1756 Hailuodon vanhaan kirkkoon, joka paloi vuonna 1968. Kirkkoon hän maalasi, kuorin saarnatuolin, sakariston, ikkunankehykset ja ovet. Tämä oli hänelle olennaista, että hän vastasi yleensä kaikista kirkon maalaustöistä eikä yksistään koristemaalauksista.

Mikael Toppelius vihittiin vuonna 1763 Iistä kotoisin olevan Maria Madgalena Carlsdotter Ocklawitz (10.10.1743 – 25.10.1807) kanssa. He saivat yhteensä yksitoista lasta, joista kahdeksan eli aikuisikään saakka. Kolme pojista meni naimisiin ja sai lapsia. Toiseksi vanhimmasta, Johan Garbrielista tuli pappi ja Ilmajoen kappalainen. Heidän kolmanneksi nuorin lapsensa eli Zachris Topelius oli kansalliskirjailijamme, valtioneuvos Sakarias Topeliuksen isä. Zachrarias ryhtyi lääkäriksi ja alkoi kirjoittamaan sukunimensä yhdellä p-kirjaimella. Nuorimmasta pojasta Gustafista tuli myös lääkäri ja hän asui Oulussa. Vanhin poika Carl Michael ja kolme tytärtä Margareta, Johanna ja Brita pysyivät naimattomina ja asuivat Oulussa.

Mikael Toppelius oli ahkera ammattilaismaalari ja hänen tiedetään työskennelleen ainakin 28 kirkossa eri lähteissä mainitaan hänen koristelleen 30-40 kirkkoa. Hän työskenteli pääasiassa Oulun ympäristössä, mutta myös Pohjois-Savossa. Laajimman ja suurimman työnsä hän teki Haukiputaan kirkkoon vuosina 1774-1777. Kirkon kaikki seinät ja kattoholvit ovat koristeltu suurikokoisin Raamatun tapahtumia esittävin maalauksin.
Toppeliuksen maalaustekniikkana oli liimamaalitekniikka, joka mahdollisti suurten kokonaisuuksin totetuttamisen, kuten Haukiputaan kirkossa. Valkoinen, ohut ja imevä liimamaalipinta oli vaativa pohja. Työ oli tehtavä nopeasti ja varmasti, sillä se ei sallinut virheitä eikä korjauksia. Maalaukset suoritettiin väreillä, jotka olivat jo aiemmin sekoitettu liimamaaliseokseen. Tästä voimme päätellä hänen olleen erittäin taitava maalari.
Pienemmät työnsä kuten alttaritaulut, lehterin kuvat ja saarnatuolien kuvat hän maalasi ölyväreillä ja käytti valon ja varjon vaihteluun perustuvaan valöörimenetelmää.
Tukholmassa ollessaan hän omaksui barokki- ja rokootyyleihin liittyvät muodot ja värit, jotka esiintyivät pitkään hänen taiteessaan. Myös kiinalaisia muotoja näkyy hänen taiteessa, näitä näkyy esimerkiksi Haukiputaan kirkossa. Maalausten aiheet hän otti Raamatun ja eri hartauskirjojen kuvituksesta ja Rubensin taiteen grafiikasta. Hän ei koskaan kopioinut suoraan esikuviaan orjallisesti, vaan hän yhdisti maalauksiinsa etnografisia ja paikalllisuutta. Hän käytti maalauksiin tapaamiann ihmisiä maalaustensa malleina. Hänen henkilökuvansa olivat hyvin kansanomaisia. Kerrotaan, kenestä hän ei tykännyt, henkilö sai ikävän ja inhottavan roolin Toppeliuksen maalauksissa, kuten esimerkiksi Haukiputaan Viimeisessä tuomiossa.
Hänen suurikokoisin maalaus on myös Haukiputaan kirkossa, Viimeinen tuomio, joka on kahdeksan metriä leveä ja neljä metriä korkea, joka on kuuluisa väkevän realistisesta ja aikalaisia pelottaneesta helvettikuvauksestaan. Samantapaisen maalauksen hän maalasi Kempeleen kirkkoon vuosia 1785-1795. Muita huomattavia töitä löytyy Lohtajan kirkon, Siikajoen kirkon ja Rantsilan kirkon alttari- ja saarnatuolimaalaukset.
Täysin alkuperäisessä asussaan hänen maalauksensa ovat säilyneet kahdeksassa kirkossa eli Haukiputaan kirkko, Kempeleen vanhan kirkon kokonaiskoristelut, Pieksämäen Vanhankirkon muotokuvamaalaukset, Lohtajan, Siikajoen, Rantsilan ja Revonlahden kirkkojen moniosaiset alttarimaalaukset sekä Pudasjärven kirkon kellotapulimaalaukset. Paavolan, Kiimingin ja Jalasjärven kirkoissa on jäljellä osia alkuperäisistä maalauskoristeluista.

Iisalmen, Kuopion, Oulunsalon, Pielaveden, Pulkkilan, Lapinlahden, Maaningan, Kiuruveden, Kuivaniemen ja Nurmeksen kirkot ovat purettu, mutta useimmissa tapauksissa hänen töitään on siirretty joko uuteen kirkkoon tai niitä on lahjoitettu jonkin museon kokoelmiin. Esimerkiksi hänen ensimmäiset työnsä Iisalmessa, kirkon lehterikaiteet, ovat siirretty kokonaisina uuteen kirkkoon. Eniten hänen säilyneitä töitään ovat alttaritaulut ja saarnatuolit, jotka ovat olleet helppoja siirtää. Seinämaalaukset ovat yleensä tuhoutuneet vanhan kirkon mukana. Kolmessa säilyneessä kirkossa eli Piippola, Ilmajoki ja Tohmajärvi, hänen maalauksensa on myöhemmin kokonaan tuhottu ja Hailuoto, Leppävirta, Kauhajoki ja Tyrnävän kirkkojen maalaukset ovat tuhoutuneet tulipalossa.

Toppelius ei koskaan saanut mainittavia töistä 1700-luvun uusista kivikirkoista eikä uusklassilista kirkoista. Hänen taidettaan ei ymmärretty Etelä-Suomessa ei Pohjanmaan rannikolla sen jälkeen kun Tukholmasta saatujen mallien mukaan oli alettu rakentamaan kivikirkkoja ja tekemään puhtaan valkosia seiniä ja holveja. Pohjois-Suomeen saapui tämä uutta klassillista tyylisuuntaa edustava tyyli ja se johti myös siihen. että Toppeliuksen maalauksia peitettiin tai maalattiin umpeen. Onneksi Toppeliuksen töitä on löydetty ja niitä on kunnostettu, joten häntä ja hänen taidettaan voidaan arvostaa tänäkin päivänä.

Alla olevat maalaukset ovat Pieksämäen Vanhasta kirkosta.

Alla olevassa taulukossa näkyy Toppeliuksen maalaukset vuosittain ja kirkoittain sekä missä on maalauksia vielä jäljellä.

Kirkko	Maalausvuosi	Maalaukset	Maalausten kohtalo
Iisalmen kirkko	1748	Lehterinkaiteissa raamatun hahmoja	kirkko purettiin 1779 ja maalaukset siirrettiin Kustaa Aadolfin kirkkoon
Hailuodon kirkko	1756	Kuorin ja sakariston koristemaalaukset ja saarnastuoli	kirkko paloi 1948, saarnastuoli maalauksineen on uudessa kirkossa
Leppävirran kirkko	1750-luvun loppu	Saarnastuoli	kirkko paloi 1734, saarnastuolin maalaukset jäljellä
Kuopion entinen kirkko	1760	Saarnastuoli ja maalaus Jeesus kiusaajan edessä	kirkko paloi 1734, saarnastuoli siirretty Enon kirkkoon ja maalaus Kansallismuseoon
Pieksämäen Vanha kirkko	1760-1762	Maalauksia lehterinkaiteissa ja saarnastuolissa
Oulunsalon kirkko	1762. 1764	Kattomaalauksia ja saarnastuoli	kirkko purettiin 1855, saarnastuoli siirretty Pohjois-Pohjanmaan museoon
Pielaveden kirkko	1764	Alttaritaulu, kaksi lahjoitusmaalausta ja saarnastuoli	kirkko purettu 1790-luvulla. alttaritaulu siirretty uuteen kirkkoon ja muut maalaukset Kansallismuseoon
Paavolan kirkko	1765	Seinä- ja holvimaalauksia, alttaritaulu, saarnastuoli	saarnastuoli jäljellä
Pudasjärven kirkko	1765	Maalauksia kellotapulin ulkoseiniin	nähtävillä
Pulkkilan kirkko	1770	alttaritaulu, saarnastuoli ja seinämaalauksia	kirkko purettu 1908, alttaritaulu siirretty uuteen kirkkoon ja saarnastuoli Raahen museoon
Lohtajan kirkko	1770-1772	Neliosainen alttaritaulu	nähtävillä
Siikajoen kirkko	1771-1772	Kaksiosainen alttaritaulu, saarnastuoli	nähtävillä
Haukiputaan kirkko	1774-1779	Kirkkosalin seinä- ja kattomaalaukset, saarnastuoli. Monumentaalimaalaus Viimeinen tuomio	nähtävillä
Lapinlahden kirkko	1775	Alttaritaulu, maalauksia	kirkko purettu 1880, maalaukset siirretty Kansallismuseoon
Maaningan kirkko	1775, 1803	Viisi lahjoitusmaalausta	kirkko purettu 1830, maalaukset siirretty Kansallismuseoon
Kiuruveden kirkko	1777	Saarnastuoli	peitetty kirkon muutostöiden yhteydessä 1888
Piippolan kirkko	1770	Seinä- ja kattomaalauksia	peitetty korjaustöiden yhteydessä 1857
Tohmajärven kirkko	1783	Alttaritaulu, saarnastuoli, maalauksia lehterinkaiteissa. Maalaus Viimeinen tuomio	saarnastuoli siirretty Olavinlinnan kirkkoon, ei nähtävillä. Muut maalaukset kadonneet
Kiimingin kirkko	noin 1769	Alttaritriptyyki ja saarnastuoli	alttaritriptyykki jäljellä, saarnastuolissa olleet maalaukset tuhoutuneet
Kempeleen vanha kirkko	1785-1786, 1795	Seinämaalauksia ja saarnastuoli	nähtävillä
Rantsilan kirkko	1788-1794	Alttaritriptyyki, saarnastuoli	nähtävillä
Kuivaniemen kirkko	1800, 1820	Kaksi lahjoitusmaalausta	kirkko purettu 1870-luvulla, maalaukset siirretty uuteen kirkkoon
Nurmeksen kirkko	1803	Alttaritaulu	kirkko purettu 1850-luvulla, alttaritaulu siirretty uuden kirkon sakaristoon
Jalasjärven kirkko	1805	Alttaritaulu ja seinämaalauksia	alttaritaulu säilynyt, mutta on siirretty Koskuen kirkon alttaritauluksi vuonna 1906. Seinämaalaukset peitetty
Kauhajoen kirkko	1805		kirkko paloi 1808
Tyrnävän kirkko	1820	Alttaritaulu, saarnastuoli	kirkko paloi 1865
Revonlahden kirkko	1821	Alttaritriptyyki, saarnastuoli, seinämaalauksia	nähtävillä

Pudasjärven kirkon kellotapulissa ovat ainoat tunnetut Toppeliuksen maalaamat ulkomaalaukset. Koristekuvioiden ohella kellotapulin seinillä on mm. runsauden sarvi, Jeesusta symboloiva jousta käpälissään pitelevä leijona sekä raamatunlauseita. Maalaukset ovat saaneet uuden maalin kesällä 2008.

Kuvat yllä ja alla ovat Revonlahden kirkosta. Maalaukset olivat Toppeliuksen viimeiset maalaukset, jotka hän teki 87-vuotiaana. Apunaan hänellä oli 14-vuotias veljenpoikansa.
Kuvat. Wikimedia Commons.
Toppelius kuoli saman vuoden joulukuussa vuonna 1821 Oulussa.

Syntiinlankeemuksen kuvaus kirkon länsisakarassa. Teksi: Ja Herra Jumala käski ihmistä, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradiisissa; Mutta hyvän ja pahan tiedon puustä älä syö: sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.
Ei ole sattumaa, että tämä maalaus on tällä paikalla, sillä vastapäätä kirkon itäsakarassa, alttarin yläpuolella kuvataa Jeesuksen ristiltäottoa ja sivuseinällä Jeesuksen ylösnousemusta. Lankeemus ja sovitus puhuttelevat kirkkokansaa kirkkosalin yli.
Mielenkiintoista tässä maalauksessa ovat norsu ja joku kauriseläin. Uskonnossa norsu symboloi itsehillintää ja viattomuutta, mutta paljon muutakin, voimaa ja viisautta.

Itse törmäsin Mikael Toppeliukseen kesällä vuonna 2025 vieraillessani Haukiputaan kirkossa. Ilman mitään ennakko-odotuksia kirkon sisätilojen kuvituksesta, voin sanoa suuni loksahtaneen auki tyttätentyttäreni sanoessa minulle, laita silmät kiinni, johdattaessaan minut kirkon ovelle. Näky oli uskomaton, silmät ymmyrkäisinä pystyi vain katselemaan ympäriinsä.
Mikä historian ja taiteen aarrearkku! Nämä maalaukset vievät meidät todella ajassa taaksepäin. Nykyihmisen on varmaan vaikeaa käsittää näiden maalausten arvoa. Ne kertovat siitä ajasta, jolloin suurin osa ihmisistä oli lukutaidottomia. Jumalan sekä uskon sanaa kerrottiin kuvilla, maalaukset pohjautuvat Raamatun tapahtumiin. Ihmiset pystyivät kuvien mukaan seuraamaan uskonkertomusta.

Lähteet
Wikipedia
Topeliuksen suku
Biografia-sampo
Kirja, A ja O – Toppeliuksen maalaukset Haukiputaan kirkossa

Kuvat © Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.