Nauvon keskiaikainen kivikirkko, Parainen, Varsinais-Suomi

Nauvon kylää hallitsee vaikuttava keskiaikainen harmaakivikirkko, joka kohoaa Kirkkomäellä Iso-Nauvolla lähellä Nauvon vierasvenesatamaa. Näkyvällä paikallaan kirkko on yksi saariston tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kirkko on omistettu Pyhälle Olaville.


Nauvon saaristoalue kuului todennäköisesti 1200-luvun alkupuolella perustettuun Paraisten seurakuntaan. Nauvosta muodostettiin kappeli 1300-luvun alkupuolella ja myöhemmin itsenäinen seurakunta saman vuosisadan loppupuolella. Ennen nykyistä kivikirkkoa paikalla on saattanut sijaita jopa kaksi puukirkkoa. Ensimmäinen kirkko rakennettiin paikallisen asukasyhteisön voimin kappelin perustamisen yhteydessä, ja sitä on mahdollisesti laajennettu tai korotettu seurakunnan perustamisen aikaa.

Nauvon keskiaikainen harmaakivikirkko, kuvaaja Pietinen, 1936, Museovirasto, Lähde Finna.

Ennen varsinaisen kivikirkon rakentamista valmistui sakaristo, jota pidetään runkohuonetta vanhempana. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1430-1450, ja se on säilynyt poikkeuksellinen hyvin keskiaikaisessa asussaan. Rakennus ajoittuu samaan rakennusvaiheeseen kuin Itä-Uudenmaan keskiaikaiset kirkot. Rakennushankkeen edistäjänä on arveltu toimineen kirkkoherra Peder Olofsson. Kirkon asehuone lienee 1500-luvun alussa.
Kirkkotarhaan saavutaan vuonna 1767 rakennetun harmaakivisen porttihuoneen kautta, joka näkyy yllä olevassa kuvassa oikealla.

Hautakappelit

Kirkon pohjoispuolelle rakennettiin 1600-luvulla muurattu hautakappeli sakastin viereen. Se kuului skotlantilaissyntyiselle majuri Peter Humenille. Myöhemmin rakennuksesta alettiin käyttää nimitystä Pikkukirkko ja nykyisin se toimii kastekappelina.

Vuonna 1777 valmistunut toinen hautakappeli rakennettiin Finckenberg-suvulle. Sinne haudattiin viimeisenä Käldingen kartanon omistaja Gustaf Adolf Finckenberg vuonna 1867. Suku lahjoitti kappelin Nauvon seurakunnalle vuonna 1909.

Finckenberg hautakappeli.

Kirkkosali ja maalaukset

Kirkko on kolmilaivainen salikirkko, jossa keskilaiva on sivulaivoja leveämpi ja korkeampi.

Kirkossa on säilynyt keskiaikaisia sekä 1600-luvulla tehtyjä kalkkimaalauksia on lähinnä holveissa, muutamia on jäljellä myös seinissä ja pylväissä. Osa maalauksista on poistettu 1870-luvun kalkituksen yhteydessä. Maalaukset ovat niin sanottuja rakentajamaalauksia. Pilarien ja seinien suuret koristeaiheet sekä ovelliset penkkikorttelit ovat 1660-luvulta.


Eräs kirkon tunnetuimmista maalauksista esittää kaksipyrstöistä seireeniä, joka symboloi maallisia houkutuksia ja synnin vaaroja. Holvissa nähtävät kurki, aurinko ja tähti kuvaavat luomakunnan järjestystä ja Jumala suojelusta. Keskiajan kristillisessä symboliikassa kurki edusti valon, valppauden ja hyvän kristittyä.

Seinillä näkyvät myös vihkiristit, jotka muistuttavat kirkon pyhittämisestä jumalanpalveluskäyttöön.

Taideteokset

Kirkon pohjoisseinällä on R. W. Ekmanin vuonna 1850 maalaama mukaelma Leonardo da Vincin kuuluisasta ”Viimeinen ehtoollinen”-teoksesta. Taulun lahjoitti K.H. Finckenbergin perikunta.

Kastekappelissa on Gabriel Gotthard Sweidelin vuonna 1872 valmistus maalaus, joka kuvaa Ehtoollisen asettamista.

Kristallikruunusta ei löytynyt tietoa, mutta se on erittäin kaunis. Seinällä näkyy yksi vihkiristi.

Alttarin yläpuolella riippuva triumfikrusifiksi on valmistettu Gotlannissa 1400-luvun alkupuolella. Se sijaitsi alunperin kuoriaidan päällä vuoteen 1735 saakka.

Kuori-ikkunassa on vuosina 1908 ja 1914 valmistetetut kopiot keskiaikaisista lasimaalauksista. Ne esittävät kuningaspyhimyksiä Olavia ja Erikiä. Alkuperäiset maalaukset ovat tehty todennäköisesti 1440-luvulta.

.Saarnatuoli

Alkuperäisen barokkityylisen saarnatuolin lahjoitti majoitusmestari Anders Holm vuonna 1621. Se sai koristemaalauksen vuonna 1659.

Vanhan saarnatuolin tilalle valmistui uusi vuonna 1870. Sen piirsi lääninarkkitehti Carl Johan von Heideken, ja sen rakensi turkulainen puuseppä Johan Westling.

Vanha historiallisesti arvokas saarnatuoli tuoli luovutettiin Turun kaupungin historialliselle museolle Turun linnaan vuonna 1894, mutta se tuhoutui Turun pommituksessa vuonna 1941.

Nykyiset urut rakensi tukholmalainen Olof Schwan. Huomaa urkujen erikoinen muoto.

Urut

Urut valmistuivat vuonna 1790, mutta Kustaa III:n Venäjä-sodan vuoksi ne voitiin kuljettaa Nauvoon vasta kesällä 1791.


Urut sijoitettiin pääovan yläpuolelle poikkeuksella tavalla siten, että ne jakautuvat symmetrisesti länsipäädyn suuren ikkunan molemmille puolille. aukkojulkisivuiksi, joka jakautuu symmetrisesti, Ratkaisun ansiosta luonnonvalo pääsee virtaamaan esteettä kirkkosaliin.

Urkuja laajensi vuonna 1878 Jens Alexander Zachariassen, jolloin niistä tuli kaksisormioiset jalkiourut.
Vuonna 1975, jolloin ruotsalaiset Mobergin veljekset restauroivat urut ja palauttivat sen mahdollisimman lähelle alkuperäistä 1700-luvun sointia.

Ennen Schwan-urkuja kirkossa oli niin sanottu Nauvon positiivi-pienoisurut, joka ovat nykyisin Suomen Kansallismuseossa kokoelmissa.

Kirkon muita yksityiskohtia

Sakariston oven edessä ja saarnatuolin vieressä pilareiden välissä on alkuperäisen 1600-luvun urkulehterin kannatinhirsi. Siihen on kirjoitettu latinaksi:
”LAUDATE EUM IN CHORIS ET ORAGANO”
Teksti pohjautuu psalmiin 150: ”Ylistäkää häntä karkeloin ja huiluin” (vanhemmassa kirkkoraamatussa: ”Ylistäkää häntä kuorissa ja uruilla.”)

Votiivilaiva on nauvolaisen Åke Sandvallin (1920-1992) valmistama. Mallina on ollut karille ajanut Aidin-alus.

Restaurointi

Kirkko peruskorjattiin 1957-1958 arkkitehti Anna-Lisa Stigeliin johdolla. Tuolloin kirkkoon asennettiin lattialämmitys ja sähkövalaistus, rakennettiin uusi tiililattia ja alttarikaide, vanhojen penkkien eturintamukset ja ovet sovitettiin uusiin penkkeihin, kalkkimaalaukset otettiin esille ja konservoitiin sekä Pikkukirkko muutettiin kastekappeliksi.

Kirkkomaa

Kellotapuli valmistui 1751. Sen kahdeksankulmainen kellokerros rakennettiin myöhemmin.
Kirkkotarhan luoteiskulmassa sijaitsevat 1700-luvulla rakennetut neliömäiset pyramidikattoiset luu- ja ruumishuoneet.

Nauvossa on säilynyt myös muutamia kirkkotalleja. Ne palvelivat sekä hevosten suojina että kirkkoväen pukeutumispaikkoina. Monet seutakuntalaiset saapuivat kirkkoon pitkien matkojen päästä tai soutamalla, joten juhlavammat vaatteet vaihdettiin vasta kirkon läheisyydessä.

Nauvon kirkon kirkkotalleja, kuvaaja N. Cleve 1947, Museovirasto. Lähde Finna.

Nykyisin

Nauvon kirkko kuuluu Paraisten seurakuntayhtymään. Alueen enemmistö on ruotsinkielistä, minkä vuoksi Nauvo muodostaa oman ruotsinkielisen kappeliseurakuntansa Nagu kapellförsamlingin. Suomenkielisestä seurakuntatyöstä vastaa Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta. Väståbolands svenska församling että suomenkielinen Länsi-Turunmaan suomalainen seurakunta.

Kirkkoon mahtuu noin 250-350 henkilöä.

Lähteet

  • Markus Hiekkanen: Suomen keskiaikaiset kivikirkot – Nauvon kirkko.
  • Museovirasto: RKY – Nauvon kirkko.
  • Länsi-Turunmaan seurakunnan verkkosivut.

Nauvon kirkko
Kirkkolaidun 1
21660 Nauvo

Kirkon ympärillä on pysäköintipaikkoja.

Kuvat ©Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.

Jätä kommentti